Vuodatan nyt tänne..jos joku jaksaisi vielä lukea! Uni ei tule millään, kun tuhannet asiat pyörii mielessä. Avipuoliso ei ota aikuistuakseen ja satuttaa jatkuvasti valheillä sekä pimittää asioita. Kierre on loputon..
Ero houkuttelee, mutta entäs miten selviän vauvan kanssa, kuinka päästä jaloilleen ja kun kovasti haluaa, että lapsella olisi onnellinen perhe. Taloudellinen tilannekkaan eron jälkeen ei tulisi olemaan kuin pitkä miinus, opiskelijan tulot kun ei riitä mihinkään. Heikolta näyttää kaikki vaihtoehdot, eikä oikein ole ihmisiä joille voisi täysin avoimesti puhua. Vanhempiani en halua rasittaa, vaikka varmasti auttaisivat, mutta tällä hetkellä heillä on tarpeeksi omissakin huolissa. Rakas ystäväni kyllä on ollut tukena, vaikka asuukin kaukana. Tuntuu silti vaan niin yksinäiseltä, eikä oikein osaa tehdä mitään ratkaisuja. Mikään kun ei tunnu hyvältä ratkaisulta. Miksi ei edes joskus voisi olla helppoa, tuntuu että saan aina painia raskaiden asioiden kanssa.
Ero houkuttelee, mutta entäs miten selviän vauvan kanssa, kuinka päästä jaloilleen ja kun kovasti haluaa, että lapsella olisi onnellinen perhe. Taloudellinen tilannekkaan eron jälkeen ei tulisi olemaan kuin pitkä miinus, opiskelijan tulot kun ei riitä mihinkään. Heikolta näyttää kaikki vaihtoehdot, eikä oikein ole ihmisiä joille voisi täysin avoimesti puhua. Vanhempiani en halua rasittaa, vaikka varmasti auttaisivat, mutta tällä hetkellä heillä on tarpeeksi omissakin huolissa. Rakas ystäväni kyllä on ollut tukena, vaikka asuukin kaukana. Tuntuu silti vaan niin yksinäiseltä, eikä oikein osaa tehdä mitään ratkaisuja. Mikään kun ei tunnu hyvältä ratkaisulta. Miksi ei edes joskus voisi olla helppoa, tuntuu että saan aina painia raskaiden asioiden kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kahen riitelijän välis,ota ero,ennenkö terveytes menee t:timantti
turha oottaa sellasta t:T
http://www.nicehouse.fi/voimalau/voimaa.php
Itse olen alusta asti ollut yksin. Lapsen isän kanssa olemme tekemisissä mutta emme seurustele. Rankkaa on, mutta tukea on paljon tarjolla. Neuvolassa kannattaa puhua asioista. Itsekin otin asian puheeksi. Pääsin psykologin juttusille, ensin ajattelin että minut leimataan hulluksin ja en olisi hyvä äiti jos odotusaikana käyn psykologilla, mutta on ollut paljon apua siitä että voi puhua vieraan ja puolueettoman ihmisen kanssa. Tuntuu todella rankalta olla yksin, mutta mielummin näin kun riitaisassa suhteessa. Lapsen isä olisi halunnut muuttaa kanssani yhteen kun raskaudesta kuuli, mutta itse halusin pärjätä mielummin yksin, koska välillämme ei ole rakkautta. Kyllä lapselle on parempi se että olette onnellisia lapsen isän kanssa erikseen kun onnettomia yhdessä. Jos tilanne on todellakin niin huono niin ero varmaan jossain vaiheessa on väistämätön. Itse ajattelin ainakin että miksi totuttaa lapsi siihen että isä ja äiti asuu saman katon alla kun tiesin että se ei loputtomiin kestä. Tämäkin on vain yksi mielipide enkä halua sillä ketään loukata.
Jaksamisia sulle ja ilmottelehan miten tilanne jatkuu :)
Hei!
Olen aika tavalla samassa tilanteessa. Lapsi on toivottu molempien puolesta, mutta kuitenkin alan uskoa yhä vahvemmin etten halua tuota miestä lapseni isäksi enkä puolisokseni. Hän ei muutu... valheet jatkuvat, petetyt lupaukset...
Opiskelija olen minäkin, mutta silti luulen pärjääväni taloudellisesti. En minä rahan takia kenenkään kanssa halua olla. Pitkä suhde on loppumassa, onhan se surkeaa toisaalta mutta vakuutan päivittäin sekä itselleni että masuasukille, että me pärjätään ihan hyvin ilman iskääkin. Vihjaisin asiasta puolisolleni, erosta siis, ei hän kovin pahoillaan tuntunut olevan... Että niin paljon hän meistä välittää...
Voimia ja jos haluat samassa tilanteessa olevan juttukumppanin niin pistäisitkö yhteystietojasi?
[email protected]
ikinä ei ole liikaa ihmisiä joiden kanssa jakaa iloja ja suruja...
Itse kipeän avioeron kokeneena voin sanoa, että älkää pitäkö ongelmia neljän seinän sisällä teidän kahden välisinä. Ei riitä että ongelmia selvittelee kahdestaan, vaan niistä on puhuttava julkisesti, ystäville, sukulaisille, perheelle ja kaikkein paras olisi jos voisi puhua ammattiauttajalle! Ole itsekäs, älä ajattele että rasittaisit muita huolillasi, koska esim. vanhempasi varmasti palaisivat halusta auttaa. Omille vanhemmille tuli shokkina tieto erostani, kun se oli jo tapahtunut eivätkä he olleet huomanneet minkäänlaista ongelmaa meillä. Älä odota siihen asti. Nuo asiat pitää hoitaa, NYT, ei huomenna, mikäli haluat parisuhteen pelastaa! Ja siihen on myös mies saatava mukaan, mutta ensi alkuun voit käydä vaikka itseksesi juttelemassa jollekin.. Suosittelisin kyllä ammattiauttajaa noissa asioissa mieluummin kuin läheisten ihmisten puolueellisia kommentteja.
Tsemppiä ja jaksamista sulle, ja muista että puhuminen on näissä asioissa ainoa keino. Ero ei ratkaise mitään ja kestää kauan ennenkuin pääset siitä jaloillesi, ja siihen sulla ei ole varaa pienen lapsen äitinä. Yrittäkää nyt ensin hoitaa parisuhde kuntoon, yrittäkää kaikkenne, ja vasta sitten jos tuntuu mahdottomalta, niin eroa voi harkita.
Joku tuossa sanoi ettei mies voi muuttua. Sanoisin siihen, että kyllä voi jos annat mahdollisuuden ja pakotat selkä seinää vasten. Mun ex-mies muuttui, harmi vain että se tapahtui liian myöhään. Nyt hän on sellainen mies josta naiset varmaan tykkäisivät ja joka osaisi ottaa kumppaninsa huomioon, sen verran avioero häntä opetti. Minä vain sain hänestä tarpeekseni enkä voisi koskaan enää häntä rakastaa.
niin monta kertaa ja niin häikäilemättömästi hän on valehdellut. Yksi kerta meinasi mennä katto pään päältä, mutta onneksi sain tietää ja hoidin asian. Ja on kertoja jolloin hän on käyttänyt minun nimeä ja lähellä oli ettei luottotietoni mennyt, koska en tiennyt mitään, kunnes kerkesin ottaa postin ennen häntä...ja niin asiat taas paljastui. Selityksiä tulee joka asiaan ja pahinta on se, että selitykset ovat uskomattoman hyviä. Ei niistä monikaan uskaltaisi epäillä. Pelkään, että jos eroan hän tekee elämästäni "helvettiä"...sen hän kyllä osaisi. Ei tästä tule mitään, en enää jaksa kun jatkuvasti kaadetaan paskaa niskaan..
Kiitos kuitenkin teille kun jaksatte kannustaa!!!
ex mies kerkes aina hakemaan postit ennen minua ja sano että laskut on hoidettu ja minähän rakastani uskoin ja uskoin ja uskoin... Yhtenä kauniina tilipäivänä oli tilistä ulosmitattu. sitä sit selvittelemää, että mitä ihmettä. Ukko jättäny maksamatta laskut, vuokrat ja myöhemmin vastikeet ja mulla meni 4 vuodeksi luottotiedot. Kaiken huipuksi myös häät oli jättäny maksamatta. Hyvä alku yhteiselle taipaleelle. Ukko pihalle! Onneksi meillä ei ollu lapsia!!! Sellasta hastapaskaa ja valhetta sai kuunnella, että ei voi ku ihmetellä itteäni... Miten niistä selityksistä etes puolia uskoin. Ukko uhkas tehhä "jotain" jos jätän mut uhkaukseksi jäi. Kerran näytteli panikkiikohtauksen ja mie käskin lopettaa ja lähtä.
Olen löytäny tämän kaiken jälkeen ihanan miehen, jolle kerroin heti koko tarinan. Nykyisin meillä on yhteinen lapsi ja toinen tulossa. Tämän vuoden keväällä sain luottotiedot takaisin ja alettiin rakentaan taloa. Muuten, minä hoidan kaikki laskut.
Lähe ennenku myöhästä. Sinä kyllä pärjäät lapsesi kanssa ilman mokomaa äijää.
Pankkikortit takavarikoin joksikin aikaa ja laskut hoidin itse....yhteinen tili helpotti kummasti kun näki kaikki tapahtumat, mutta kappas kun herra olikin pimittänyt yhden tilin jota käytti "omiin juttuihin". Silloin käskin hävittää sen tilin, mutta vaikka hän sanoi tehneensä niin löytyi tämä tili vähän aikaa sitten taas. Ympäri kaupunkia hän on velkaa pari kymppiä sinne tänne....omien sanojen mukaan ei yhtään, mutta niin iso ei kaupunki ole ettei joku aina jotain tietäisi, joten korviini kantautuu asia jos toinenkin. Päätöksen teko on vaan niin vaikeaa, eikä oikein osaa ajatella kumpaakaan vaihtoehtoa..yksin vai yhdessä. Luulen, että hetken kun vielä asioita mielessä pyörittelee niin kyllä se ratkaisu sieltä tulee. Monta itkua se vaatii, mutta en ole ansainnut tällaista elämää...jonkin on muututtava!
ja monta, monta isoa halia!!
kyllä se elämä siitä järjestyy, kunhan vain löydät itsestäsi sen rohkeuden ottaa ohjat omiin käsiisi. koska tuollainen käytös mitä kumppanisi harjoittaa on paitsi todella loukkaavaa, myös tuhoaa koko perheen. tuntuu pahalta ajatuskin, että vauvankin luottotiedot olis menneet ennen kuin on vuoden vanha... näin meinaan voi käydä, mikäli miehestäsi tulee myös lapsen huoltaja. hänellä on silloin täysi valta tehdä sitä velkaa myös lapsen nimiin!!!
ihan ystävällisenä neuvona ja lämmöllä: älä anna hänen tuhota lapsenne tulevaisuutta. vaikka hän omat asiansa sotkeekin, niin sotkeepahan vain omat asiansa. ja ellette naimisissa ole, niin kehoitan vakavasti harkitsemaan sitä, ettet tosiaan hyväksy yhteishuoltajuutta vaikka hän lapsen tunnustaakin/tunnustaisikin. helpompaa, jos olette vain avopari niin pidät vain huolta ettet laita nimeäsi yhteishuoltopaperiin. avioliitossa asia onkin sitten jo mutkikkaampi...
mutta yritä jaksaa ja löytää sydämestäsi ne voimat toimia itsesi ja vauvan parhaaksi!! tsemppiä!!