Huh!
Neitiä ei voisi koulu vähempää enää kiinnostaa, kuutosia tuodaan kotiin ja open läksyjenunohtamislappuja. Pyöräilykypärästä jatkuva taistelu. Mieluiten shoppailisi joka päivä. Kiusaa pikkuveljeä eikä hoida koiraansa enää niin hyvin kun ennen. On aina pahalla tuulella.
Voi ei, onks tää nyt sitä murrosikää?
Miten jaksaa pitää kuria ja selittää aina samoja asioita kun omassakin elämässä isoja ongelmia, työttömyys häämöttää ja toimeentulo ei oo enää varmaa? Ei jotenkin löydy voimaa...neiti vie sen kaiken...imee mun energiani kiukkusen hyttysen lailla...
Onks jollain heittää jotain konkreettista neuvoa tilanteeseen? Oon yksin eikä isästä oo tässä apua.
Neitiä ei voisi koulu vähempää enää kiinnostaa, kuutosia tuodaan kotiin ja open läksyjenunohtamislappuja. Pyöräilykypärästä jatkuva taistelu. Mieluiten shoppailisi joka päivä. Kiusaa pikkuveljeä eikä hoida koiraansa enää niin hyvin kun ennen. On aina pahalla tuulella.
Voi ei, onks tää nyt sitä murrosikää?
Miten jaksaa pitää kuria ja selittää aina samoja asioita kun omassakin elämässä isoja ongelmia, työttömyys häämöttää ja toimeentulo ei oo enää varmaa? Ei jotenkin löydy voimaa...neiti vie sen kaiken...imee mun energiani kiukkusen hyttysen lailla...
Onks jollain heittää jotain konkreettista neuvoa tilanteeseen? Oon yksin eikä isästä oo tässä apua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä päästä tilannetta niin pahaksi, että keskusteluyhteytenne katkeaa. Yritä ymmärtää ja jaksaa. Jousta sinä joistakin vaatimuksista ( esim. pyöräilykypärä), mutta pidä kiinni esim. koulun suorittamisen tärkeydestä.
eli ihanko äiti hobby-pohjalta on useita vuosia selittänyt miksi kypärä on tärkeä, ja kun lapsi kiukuttelee, niin ei vaiskaan, ei olekaan pakko pitää...no, kukin tavallaan.
Minä tein aikanani niin, että joustin sen verran, että saa pitää viikkorahansa jos alkaa suu oikonemaan. Alkoi hommat luistaa eikä siinä mikään puheyhteys tai muukaan katkennut, pitää uskaltaa olla se raja eikä pelätä että murkku pulttaa, pulttaahan se kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ei maailma siihen kaadu!
Ei ihme että olet väsynyt, minun äitini ei olisi kestänyt yksin, sen verran hirveä tapaus olin. Nyt olen 19.v ja kohta äiti itsekkin. Ajattelin kirjottaa, jos olisi siitä jotain apua kun mulla vielä tuo ikä on sen verran tuoreessa muistissa.
Eli meillä oli ikuinen riita ja tappelu kaikesta; kotiintuloajoista, koulusta, ihan kaikesta. Enkä silloin tajunnut miten paljon vanhempani joutuivat kantamaan takiani. Itsellä oli niin huono-olo, mikään ei kiinnostanut, vannoin monesti et muutan heti kotoa pois kun vain voin, karkasin jopa kotoa (vanhempani löysivät ja halkivat kännissä kotiin) jne...
Välit menivät todella huonoiksi, en kertonut omista asioistani. Ajattelin että mulla on maailman epäreiluimmat vanhemmat, enkä saa tehdä mitään tai käydä missään. Monesti sanoinkin et koti oli kuin vankila mulle.
Nyt meillä kuitenkin menee hyvin, varmasti monellakaan ei ole näin hyviä välejä vanhempiensa kanssa. Olen kiitollinen siitä että tarkat rajat tietyissä asioissa pidettiin, eikä luovutettu. Tietenkin tietty järki pitää osata pitää kurissakin, jotkut kaverini joille ei annettu yhtään vapautta tai opetettu ottamaan vastuuta itsestään, elävät murkkuikäänsä nyt "täysi-ikäisenä". Muista myös antaa anteeksi, virheitä tyttösi tekee varmasti ja anna sitä mukaan lisää "vapautta" kun oppii pikku hiljaa vastuuta kantamaan ja rajoista kiinni pitämään. Kyllä se elämä vielä voittaa, usko pois!
VOIMIA!
jos ei koulu suju niin ei tarvitse juosta kyllä kylilläkään!
Kuutonen on numero muiden joukossa ja jos numerot paranee niin siitä saa kannustusrahaa tokaria tuodessaan. Toimii meillä ainakin vuodesta toiseen. Tosin samassa tokarissa voi olla numeroja kuutosesta kymppiin eli ei saa tuijottaa numeroita vaan nimenomaan opiskeluun panostamista ja numerojen nostoa.
Likka koittelee rajojaan ja tekee kaiken, minkä annat ja pahenee vain jos ei ala tulla seinä vastaan jossain suunnalla. Kiusaaminen on ehdoton ei-juttu. Koira on jonkun hoidettava se on selvä, ehkä vastuu on siirrettävä kokonaan pois jotta neito havahtuu?
Voimat menee, mutta ne menee koko ajan pahemmin jos ei peliä vihellä poikki suhteellisen varhain. Erota vielä kiukuttelu ja uhma toisistaan niin olet voitolla. Teoilla tuossa iässä on oltava yhtä selvät seuraamukset kuin kolmevuotiaallakin aikanaan.. Pian se muuttuu jo paljon helpommaksi ja huomaat kuinka mukava teinikin voi olla parhaimmillaan!