kertokaa kokemuksia..kuinka nämä kaksi tähtimerkkiä sopii yhteen..vai sopiiko ollenkaan....ja millanen on vesimies parisuhteessa yleensä....
kauris(n) vesimies(m)parisuhteessa
kiinnostunut(n)
111619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Elin 3,5v tuollaisessa suhteessa. Mies oli omistushaluinen, oli mustasukkainen jopa minun lapsille.
Asiat hän osasi kääntää niin, että hän oli marttyyri ja minä kauhea ihminen. Suuttui pienistä asioista. Ahdistava suhde.
olet?
kuka mies nyt tänne kirjoittaisi:)
Meillä päin on niin, että kauris on yks LASSE SIEVINEN! Se ei osaa puhua ongelmista tai hankalista asioista, vaan juoksee karkuun mököttämään. Ei puhu vaikenee kuin muuri. Joskus menee hermot kun haluaisin puhua asiat riidan jälkeen niin EI ei se ala millekkään. Kauris on "piilo" manipuloija. Itse manipuloin niin että myönnän sen rehellisesti.
Kaikella kunnioituksella kauriita kohtaan!Ovat muuten mukavaa sakkia, mutta kaikissa on jokin vika. On minussakin. :)
Juttu on niin, että kun Veskari aloittaa päällepäsmäyksen (itse nimittää sitä keskusteluksi/asioista puhumiseksi), on Kauriin parasta...
menee hermot kun haluaisin puhua asiat riidan jälkeen"
Johtuisko tuo siitä, että Vesimiehetär ei osaa riidellä oikein. Riidan kuluessa asiat pitäisi puhua puhki ja kun riita on loppu, sitä ei tarvitse enää alkaa vatvoa. ;)
Möx ei saa nyt suuttua siellä kauriit. Minun kauris herra on vaan semmonen. Olen samaa mieltä asiat pitäs puhua selväksi aina. Se ukko alkaa kattomaan tv.tä ja sanoo "joo, niin" . ne meidän riidat on koskeneet perheenlisäys asiaa... Kauriini ei ole halunnut ottaa vastuuta minun voinnistani raskauden aikana. Minun mielestä kauris on muuten mitä mainioin kumppani. Osaan itse olla rasittava myös :D
mulla oli suhde vesimiehen kanssa ja luojan kiitos jo ohi sillä se oli ahdistava suhde.
Aluksi niin ihana mutta sitten alkoi mustasukkaisuus ja tappelut. Hän oli se marttyyri ja mä kauhea vaikka hän se kapakkaan lähti ja mä saatoin olla töissä tai kotona.
Ja sitten viikonlopun jälkeen mä sain pyydellä anteeks vaikken ollut missään ollutkaan.
Huh onneks ohi.
Niinpä niin.. Vaikeahan suhde tämä on.
Olen itse kauris ja mieheni on vesimies. Vesimies osaa olla todella kylmä välillä. Ei ota huomioon, ei reagoi, eikä pidä hyvänä vaikka anelisi! Kaurisnaisena sitä kaipaa todella paljon välillä.
Mutta vesimiehessä on paljon hyvääkin. Insipiraatiot, keksilijäisyys, kommunikaatiolahjat, nopea tempoisuus. Luo hyvän pohjan varmalle kauriille. Ei tule olemaan tylsää. Mutta itse olen mieheni valinnut ja näin pitää eteenpäin mennä..
Mä oo kauris-nainen ja mieheni on vesimies.Kolme vuotta ollaan yhdes oltu.Meillä niin että haluaisin selvittää "riidat" heti ja puhua kaikki selväksi.Mies ei yleensä halua muuta kuin vasta 1-48 tunnin kuluttua.Riitoja ei muuten yleensä edes ole, yllensä vain kinastelua syntyy kun Vesimieheni haluaa useammin mennä omia menojaan kuin minä.Pikkuhiljaa alkaa se vesimieskin kyllä puhua, jopa kohteliaisuuksia ja helliä sanoja ym. kunhan on kärsivällinen.Meillä menee koko ajan parempaan päin. Täytyy vaan muistaa että jokaisella ihmisellä on menneisyys ja sen tapahtumat, nekin vaikuttavat ihmiseen ja persoonaan.joten oikeestaan kannattaa vaan koittaa, eikä tukeutua horoskooppeihin.Kaikki horoskooppi-jutut on kuitenki yleistyksiä!!! Onnea suhteelle:)
Olen seurustellut puolisen vuotta kaurismiehen kanssa. Kaikki on ollut ihanaa ja olen onnellinen.
Mies on sängyssä tulinen ja kuuma; intohimoa riittää.
Olen todella rakastunut ja haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Tässä kohtaa tulee tenkkapoo välillämme: kaurismieheni ei halua suunnitella tulevaisuutta. Hänen mielestään pitää ensin seurustella ainakin vuosi, hän tarvitsee aikaa! Minulle kaikki oli selvää jo parissa kuukaudessa ja olisin voinut vaikka mennä kihloihin samantien.
Minua on nyt alkanut ahdistaa se, että en voi unelmoida enkä suunnitella yhteistä tulevaisuutta vaikka rakastamme toisiamme. Hän ahdistuu siitä, jos haluaisin tietää voisimmeko jossain vaiheessa muuttaa yhteen tms.
Olemme 40 ja eronneita molemmat, lapsiakin on. Tiedän erittäin hyvin mitä haluan ja mitä en halua. Mieheni mielestä minä olen kärsimätön.
Pelkään, että en voi nauttia suhteesta, kun en saa haaveilla. En haluaisi teeskennellä järkevää, kun teen tällaiset päätökset tunteella.
Johtuuko kaikki temperamentista vai onko kauriin epävarmuus tulkittava ei-vastaukseksi ja pakattava laukut suhteesta? En haluaisi painostaa, mutta olisi ihana pitää unelmat ja kaikki kaunis, kauris on tylsä tässä asiassa!