Helsinkiin on kokeiltu kotiutua nyt jo parin vuoden ajan ja nyt viimein täyttyi mitta. Kiireen vilkkaa olen nyt palailemassa kotikonnuilleni Lieksaan helpottuneena siitä, että pääsen pois tuolta etelän ihmisten joukosta omieni joukkoon. Ei vaan ala sopimaan tämä paikka, enkä koe viihtyväni ollenkaan.
Kotikaupunki tuntuu päivä päivältä ihanammalta ja nyt olen tehnyt päätökseni, että tänne haluan asettua ja kotiani alkaa rakentaa.
Pari vuotta vierähti siis pääkaupunkiseudulla ja voin sanoa etten näe siellä seudulla enää paljoakaan hyvää ja päivä päivältä vähemmän. Läksin sinne avoimin mielin ja työn perässä, kuinkas muutenkaan ja petyin rankemman kerran ihan kaikkeen mitä sillä olikaan tarjolla.
Listasin ne syyt, miksi kiireellä pakkaan tavaroitani kasaan ja aion olla yksi onnellisista paluumuuttajista, jotka pääsevät pois tuosta hurjasta hornankattilasta.
1. Asunnot
Hinnat ovat Helsingissä aivan sairaita. Pienen kaksion hinnalla elelee leveästi pohjoisemmassa parinsadan neliön design-talossa ja rahaa jää vielä sisustamiseenkin. Ei voisi vähempää kiinnostaa työntää paria sataatuhatta pieneen kerrostaloasuntoon. Omakotitalo kaupungin keskustassa järven rannalla on täällä silkkaa todellisuutta.
2. Ihmiset Helsingissä
Pinnallisuus, töykeys, oma napa. Helvetilliset työympäristöt ja kiire ruokkivat oravanpyörää. Ihmiset eivät todellakaan ole yhtä ihanan avoimia ja ystävällisiä kuin täällä pohjoisemmassa, eivät niin valmiita juttelemaan niitä näitä ja turisemaan tuokioita kahvikupposen ääressä. Mielestäni jokainen tarvitsee tällaisia ihmisiä ympärilleen selvitäkseen elämästään kunnialla ja onnellisena läpi. Ympäristö ei tue viihtymistä, ihmiset eivät välitä toisistaan.
3. Työympäristöt
Avokonttorit, joissa ihmiset ovat kuin rotat loukoissaan -surullista ja raakaa totuutta-masennuslääkityksessä ja ties missä hermokaasuissa suorittamassa liukuhihnatyötään mieli mustana. Yritä siinä nyt sitten itse keskittyä omiin hommiisi kun ympärillä murjotetaan hiljaisina ja pitää yllä iloista työympäristöä. Ikävöin suuresti sitä karjalaista tekemisen meininkiä, josta kaikki ihanat kanssakaupunkilaiset saatte täydet pisteet.
4. Kiire ja ruuhka
Yhdistettynä nämä kaksi saavat aikaan rumaa jälkeä. Esimerkkejä löytyisi miljoonia. Ruokakaupassa lauantaina tai perjantai-iltana ei voi edes pysähtyä kun joku jo kävelee selkää päin anteeksi pyytämättä. Kaikki juoksevat, autot jonottavat, parkkipaikkoja ei ole. Kaikki on vaatekaupoissa lopussa tai sekaisin. Kehäruuhkat ovat hiuksia harventavan raastavia suomalaisten ajotaitoihin yhdistettyinä.
5. Ahdistus
Ihmisten kasvoista näkee tyytymättömyyden. Tuntuu että kaikkia ahdistaa. En tiedä saako tätä ääneen sanoa, mutta masennuslääkkeiden käyttö on huipussaan. Lähes jokainen käy tai suunnittelee terapiaa. Itsensä terveenä pitäminen on todella hankalaa niin sairaassa ympäristössä. Olen alkanut itsekin hiukan oireilla masennusta joka häviää kuin taikasauvan iskusta kun palaan pohjoiseen vaikka viikoksi, ihmisten joukkoon, jossa puhutaan läpi ilot ja surut sillon kun niiden aika on. Jokainen helsinkiläinen masentunut tulisi päästää kolmen kuukauden pohjoisen lomalle. Vinkkinä Suomen valtion terveysasioista päättäville!
6. Pitkät välimatkat
Rahaa kuluu aivan tuhottomasti edestakaisin matkustamiseen, puhumattakaan ajanhukasta. Samat peruspalvelut saa pienessä kaupungissa kävelymatkan etäisyydellä. Pk-seudulla matkustetaan kolmella välineellä monen tunnin ajan.
7. Levottomuus
Mikään ei riitä ihmisille. Mikään ei ole varmaa. Kukaan ei tiedä mitä haluaa, paitsi sen että jotain parempaa.
8. Seinät vastakkain rakennetut omakotitalot
Nyt ymmärrän vihaavani ajatusta "omakotitalosta", jossa naapuri katsoo metrin päässä terassilta toisen talon aamukahvipöytään.
9. Sinkkuna oleminen
Kuvitteleeko kukaan löytävänsä jotain järkevää parisuhdetta? :) Sallikaa mun nauraa!
10. Olen jo tulossa..
Addio,mitään en jää kaipaamaan, en hetkeäkään. Kaksi vuotta elämästäni olen jo tähän läpeen tuhlannut ja nyt saa riittää! Onnea jatkoon teille kaikille jotka jatkatte matkaanne Suomen henkisellä tunkiolla, minä palaan Lieksan raikkaisiin tuuliin ihanien karjalaisten siskojen ja veljieni luokse puimaan taas elämän iloja ja suruja niinkun ihmiset ikkään!
Kotikaupunki tuntuu päivä päivältä ihanammalta ja nyt olen tehnyt päätökseni, että tänne haluan asettua ja kotiani alkaa rakentaa.
Pari vuotta vierähti siis pääkaupunkiseudulla ja voin sanoa etten näe siellä seudulla enää paljoakaan hyvää ja päivä päivältä vähemmän. Läksin sinne avoimin mielin ja työn perässä, kuinkas muutenkaan ja petyin rankemman kerran ihan kaikkeen mitä sillä olikaan tarjolla.
Listasin ne syyt, miksi kiireellä pakkaan tavaroitani kasaan ja aion olla yksi onnellisista paluumuuttajista, jotka pääsevät pois tuosta hurjasta hornankattilasta.
1. Asunnot
Hinnat ovat Helsingissä aivan sairaita. Pienen kaksion hinnalla elelee leveästi pohjoisemmassa parinsadan neliön design-talossa ja rahaa jää vielä sisustamiseenkin. Ei voisi vähempää kiinnostaa työntää paria sataatuhatta pieneen kerrostaloasuntoon. Omakotitalo kaupungin keskustassa järven rannalla on täällä silkkaa todellisuutta.
2. Ihmiset Helsingissä
Pinnallisuus, töykeys, oma napa. Helvetilliset työympäristöt ja kiire ruokkivat oravanpyörää. Ihmiset eivät todellakaan ole yhtä ihanan avoimia ja ystävällisiä kuin täällä pohjoisemmassa, eivät niin valmiita juttelemaan niitä näitä ja turisemaan tuokioita kahvikupposen ääressä. Mielestäni jokainen tarvitsee tällaisia ihmisiä ympärilleen selvitäkseen elämästään kunnialla ja onnellisena läpi. Ympäristö ei tue viihtymistä, ihmiset eivät välitä toisistaan.
3. Työympäristöt
Avokonttorit, joissa ihmiset ovat kuin rotat loukoissaan -surullista ja raakaa totuutta-masennuslääkityksessä ja ties missä hermokaasuissa suorittamassa liukuhihnatyötään mieli mustana. Yritä siinä nyt sitten itse keskittyä omiin hommiisi kun ympärillä murjotetaan hiljaisina ja pitää yllä iloista työympäristöä. Ikävöin suuresti sitä karjalaista tekemisen meininkiä, josta kaikki ihanat kanssakaupunkilaiset saatte täydet pisteet.
4. Kiire ja ruuhka
Yhdistettynä nämä kaksi saavat aikaan rumaa jälkeä. Esimerkkejä löytyisi miljoonia. Ruokakaupassa lauantaina tai perjantai-iltana ei voi edes pysähtyä kun joku jo kävelee selkää päin anteeksi pyytämättä. Kaikki juoksevat, autot jonottavat, parkkipaikkoja ei ole. Kaikki on vaatekaupoissa lopussa tai sekaisin. Kehäruuhkat ovat hiuksia harventavan raastavia suomalaisten ajotaitoihin yhdistettyinä.
5. Ahdistus
Ihmisten kasvoista näkee tyytymättömyyden. Tuntuu että kaikkia ahdistaa. En tiedä saako tätä ääneen sanoa, mutta masennuslääkkeiden käyttö on huipussaan. Lähes jokainen käy tai suunnittelee terapiaa. Itsensä terveenä pitäminen on todella hankalaa niin sairaassa ympäristössä. Olen alkanut itsekin hiukan oireilla masennusta joka häviää kuin taikasauvan iskusta kun palaan pohjoiseen vaikka viikoksi, ihmisten joukkoon, jossa puhutaan läpi ilot ja surut sillon kun niiden aika on. Jokainen helsinkiläinen masentunut tulisi päästää kolmen kuukauden pohjoisen lomalle. Vinkkinä Suomen valtion terveysasioista päättäville!
6. Pitkät välimatkat
Rahaa kuluu aivan tuhottomasti edestakaisin matkustamiseen, puhumattakaan ajanhukasta. Samat peruspalvelut saa pienessä kaupungissa kävelymatkan etäisyydellä. Pk-seudulla matkustetaan kolmella välineellä monen tunnin ajan.
7. Levottomuus
Mikään ei riitä ihmisille. Mikään ei ole varmaa. Kukaan ei tiedä mitä haluaa, paitsi sen että jotain parempaa.
8. Seinät vastakkain rakennetut omakotitalot
Nyt ymmärrän vihaavani ajatusta "omakotitalosta", jossa naapuri katsoo metrin päässä terassilta toisen talon aamukahvipöytään.
9. Sinkkuna oleminen
Kuvitteleeko kukaan löytävänsä jotain järkevää parisuhdetta? :) Sallikaa mun nauraa!
10. Olen jo tulossa..
Addio,mitään en jää kaipaamaan, en hetkeäkään. Kaksi vuotta elämästäni olen jo tähän läpeen tuhlannut ja nyt saa riittää! Onnea jatkoon teille kaikille jotka jatkatte matkaanne Suomen henkisellä tunkiolla, minä palaan Lieksan raikkaisiin tuuliin ihanien karjalaisten siskojen ja veljieni luokse puimaan taas elämän iloja ja suruja niinkun ihmiset ikkään!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsekin kyllästynyt samoihin asioihin kun sinä.
Pohjoiseen olen harkinnut myös muuttavani.
Sinähän kirjoitat hyvin! Ja asiaakin kirjoitat. Voisit olla ammatiksesi kirjoittava? Toi ilmaisu "naapuri tuijottaa metrin päässä aamiaispöytääsi" on hauska ja osuva. Toivottavasti Lieksassa olosi muodostuu jos ei kiitettäväksi ainakin hyväksi.
Asunnot ovat Lieksassa halpoja, ihmiset ystävällisiä, työpaikat täynnä iloista karjalaista puheensorinaa, kaupoissa ei tarvitse jonottaa, liikenne sujuu joustavasti, töitten jälkeen voi viettää aikaa iloisesti ravintolassa, palvelu on hyvää, ahdistuneita ja masentuneita ihmisiä ei juurikaan näy, kaikki palvelut ovat lähellä, metsät ja järvet kävelymatkan päässä, rento ja kannustava ilmapiiri, yrittäjähenkisyys, väljät asuinolot, paljon tilaa ja puhdasta luontoa, sinkuksi jäämisestä ei tarvitse huolehtia koska kapakoitten lisäksi myös seurakunnissa ja kansalaisopistossa on paljon iloisia ihmisiä! Tervetuloa takaisin Lieksaan ;-)
"...töitten jälkeen voi viettää aikaa iloisesti ravintolassa..."
Vietin toissakesänä useamman viikon Lieksassa. Asuin paikassa, jossa ei ollut mahdollisuutta laittaa ruokaa. Yritin löytää ruokaravintolaa, jossa olisi halunnut käydä useamminkin ja ehkäpä välillä ihan duunivaatteissa (ei todellakaan siistiä sisätyötä, vaan metsissä samoilua).
En koskaan ole ollut yhtä nälkäinen. Keskusta tarjosi pitsapaikan, hampurilaisravintolan. Siitä sillankorvasta löysin tanssiravintolan, joilla toki oli ruokaakin tarjota. Humpan tahtiin ja sisäänpääsymaksulla.
Lisäksi tietysti oli ne muutamat snagarit, mutta ne eivät tarjoa "ruokaa" vaan "mättöä".
Ei niin pahaa, jottei hyvääkin; muutama kilo jäi Lieksan erämaihin;)
Joku on näköjään samaa mieltä kun minä, koska kopsasi minun tekstin tuolta toiselta palstalta tänne. Itse muutan tosin toiseen Pohjois-Karjalan kaupunkiin, mutta Lieksasta pidän myös kovasti joten ymmärrän että teksti sopii hyvin myös tänne!
Toki tämä sama mielipide suotakoon mahdollisimman monelle, sillä paluumuuttajissa on pohjoisen tulevaisuus. Onnea sille Lieksaan muuttavalle, joka kokee samoja tunteita kanssani!
T. Alkuperäinen paluumuuttaja :)
Kävin 80-luvun alussa tutustumassa uuteen työpaikkaan. Minut oli valittu talonmieheksi keskellä Helsinkiä olevaan asuin/liikekiinteistöön. Kaikki oli selvää siihenasti kun kysyin isännöitsijältä haluavani tavata nykyisen talonmiehen.Selvisi,että tämä kaveri oli mennyt illalla sulkemaan porttia ja oli puukotettu kuoliaaksi. Hyppäsin junaan. Työpaikka jäi henki säilyi
Itä-Suomi on Euroopan väkivaltaisinta seutua. Että älä nyt ala pelkäämäään mutta herkemmin täällä pääsee hengestään kuin Hesassa.
Suurin osa hesan väkivaltarikollisista onkin Itä-Suomesta sinne muuttaneita, valitettavasti.
Että se siitä Lieksan väkivallattomuudesta.
Oletko varma, että hengenmenetys liittyi juuri työhön? Mitäpä jos ex-talkkari olikin vain velkaa väärälle ihmiselle...
En ole varma. Sen tiedän, että kaipaamaan jäi vaimo ja kaksi lasta
On perseestä tämä Lieksa.
Jääkäähän happanemaan tänne.
HEIPPA!
LUJAA JA KAUAS ELÄKÄ TUU TAKASIN. SINUA EI JÄÄ KAIPAAMAAN KUKAAN, ENINTÄÄN ALKON MYYMÄLÄ.