Onko kellään muulla rintakipua paniikkikohtauksen iskiessä? Mulla tulee nykysin hirvittävän monesti sellasta ja en tiedä miten sen erottaa sitten oikeasta fyysisestä kivusta. Olen kahdesti käyny kahden viime vuoden aikana EKG.ssa ja kummassakaan ei näkynyt mitään.
En ole osannut hakea vielä apua, vaikka jännittämisestä olen kärsinyt koko pienen ikäni, vaikka muuten olenkin varmaan muiden silmissä avoin ja puhelias. Nyt on alkanut pelottaa tämä olo, joka on tullut etelä-suomessa työskennellessä, jossa jouduin työpaikkakiusatuksi. Samaan aikaan ystäväni kuoli onnettomuudessa ja päässäni alkoi pyöriä. Lärsin siis kuolemanpelosta, huimauksesta ja huonosta itsetunnosta. Voiko tästä suosta enää edes nousta?
Tuntuu että lääkärillekkään meno ei auta, ei täällä etelä-suomen terveyskeskuksissa lääkäreitä kiinnosta jos on huono olo..tarvitsisin enemmänkin ihmistä joka ymmärtää näitä asioita ja osaa sanoa jotain elämänkokemuksellaan ja rauhoittaa minua.
Nyt olen alkanut heräillä yöllä siihen että luulen että sydän pysähtyy ja pelottaa ihan mielettömästi. Tarkkailen pulssia ja itseäni koko ajan. Mitähän tässä voi oikein tehdä. Millä sanoilla lääkärissä voi keskustelun aloittaa, kun tuntuu ettei tätä edes osaa selittää! "Minuu vähän ahdistaa.."
En ole osannut hakea vielä apua, vaikka jännittämisestä olen kärsinyt koko pienen ikäni, vaikka muuten olenkin varmaan muiden silmissä avoin ja puhelias. Nyt on alkanut pelottaa tämä olo, joka on tullut etelä-suomessa työskennellessä, jossa jouduin työpaikkakiusatuksi. Samaan aikaan ystäväni kuoli onnettomuudessa ja päässäni alkoi pyöriä. Lärsin siis kuolemanpelosta, huimauksesta ja huonosta itsetunnosta. Voiko tästä suosta enää edes nousta?
Tuntuu että lääkärillekkään meno ei auta, ei täällä etelä-suomen terveyskeskuksissa lääkäreitä kiinnosta jos on huono olo..tarvitsisin enemmänkin ihmistä joka ymmärtää näitä asioita ja osaa sanoa jotain elämänkokemuksellaan ja rauhoittaa minua.
Nyt olen alkanut heräillä yöllä siihen että luulen että sydän pysähtyy ja pelottaa ihan mielettömästi. Tarkkailen pulssia ja itseäni koko ajan. Mitähän tässä voi oikein tehdä. Millä sanoilla lääkärissä voi keskustelun aloittaa, kun tuntuu ettei tätä edes osaa selittää! "Minuu vähän ahdistaa.."
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan samaa on mulla, ihan kaameeta, olen kärsinyt tästä melkein kokoikäni.
Hävettää mennä lääkäriin, kun on jo valmiiksi kipsissä, kun sinne menee.
Nyt en kerkiä kirjoittaa, mutta kerron enemmän lisää myöhemmin.
Kannattaa hakea apua mielenterveyspuolelta!Kokemusta on ja apua sain:)!Olen ymmärtänyt että terveyskeskuslääkärit ei paljoakaan perusta tähän paniikkihäiriö asiaan,ehkä siksi koska kuuluu enempikin mielenterveyteen.Hetken avun voivat antaa antamalla rauhottavaa lääkettä,jos menee kohtaus päällä hakemaan apua,mutta siihen se sitten jääkin.Kokemusta on kun lääkityksen aloitin ja kohtauksia tuli,niin terv.keskuspuolelta sanoivat että eivät voi tehdä asialle mitään,joten turhaan menen sinne.piti kestää kotona vaan ja odottaa että mitä tapahtuu,mutta se on takana päin ja lääkkeitten avulla eteenpäin.
Tervehdys! minä kärsin ihan samanlaisista oireista, tarkkailen pulssia vähänväliä ja pelkään kuolemaa ja sairauksia ihan älyttömästi.
Mulla on todettu paniikkihäiriö monta vuotta sitten tällähetkellä ei ole lääkitystä ja vaikka lääkitys olisikin niin kuolemanpelko on silti kummittelemassa joka päivä, sydänfilmit on otettu monet kerrat ja mitään ei myöskään ole,plaah,,keljuttava tunne kun rintaan käy vaik, tällähetkellä mul mahoton hermopuristus jossain kaularangassa ja aiheuttaa käden pakotusta ja puutumista ja rintakipua kaikenkukkuraksi, tosiaan pelkään että sydänvaiva tai jotain, on se kumma kun aina pitää pahinta ajatella. Moni ihminen(tuttavat) väheksyy jotain kuoleman/sairauksien pelkoa mut kyl ne ois ihmeissään kun omalle kohdalle tulee niin se ei tosiaankaan ole mukavaa..
Niin huono itsetunto myös vaivaa, minäkin olen avoin ja puhelias tyyppi niin kukaan ei tavallaan ota todesta ahdistustani.
Oletko käynyt juttelemassa mielenterveystoimistossa? Tiedän kyllä että sinne on vaikea hakeutua, nolostuttaa ja pelottaa mennä kertomaan vaivoistaan vieraalle ihmiselle mut usko pois se kummasti helpottaa väliaikasesti ahdituksen tunnetta..olisi muuten mukava jutskailla kanssasi olisi niin paljon kerrottavaa, niinkuin tossa lopussa kerroit, että olisi kiva saada tukea "Kohtalotovereista" niinpä minäkin luulin olevani yksin ongelmani kanssa mutta meitä onkin tosi paljon..paras apu se varmaankin on jos toinen tietää/kärsii samoista vaivoista niin osaa neuvoa ja kertoa miten on itse pärjänny jne.. Rintakipu/huimaus useimmilla kuuluu paniikki/ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville valitettavasti:( Mutta Pärjäile ja kirjottelehan lisää jos haluat:)