On todella inhottavaa, kun kuulee/lukee jostakin lauseen "Jokaisella ihmisellä on oma lähipiirinsä".
No minulla on vain taloudellinen lähipiirini. Äitini ja isäni ja ehkä myös mummoni tukevat minua rahallisesti. Mutta muuten....lähipiiriä ei ole, olen täysin yksin.
En tiedä mitä pitäisi tehdä............... olen omillani. Itsetunto nollassa! Tarvitsen luultavasti ammattiapua. Hittosoikoon. jos olisi parempi äiti, ei tarvitsisi mitään aikoja kallonkutistajalta. En ole seonnut, se on vain niin että psykologin kanssa jutteleminen olisi ainoata ajatustenvaihtoa.
No minulla on vain taloudellinen lähipiirini. Äitini ja isäni ja ehkä myös mummoni tukevat minua rahallisesti. Mutta muuten....lähipiiriä ei ole, olen täysin yksin.
En tiedä mitä pitäisi tehdä............... olen omillani. Itsetunto nollassa! Tarvitsen luultavasti ammattiapua. Hittosoikoon. jos olisi parempi äiti, ei tarvitsisi mitään aikoja kallonkutistajalta. En ole seonnut, se on vain niin että psykologin kanssa jutteleminen olisi ainoata ajatustenvaihtoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sä näytät kuitenkin ymmärtävän ytimen, se on paljon. Miltei kaikki yksinäisyys/masentuneisuus yms. löytää juurensa rakkaudettomasta alusta -> ja äitihän se siellä taustalla kummittelee. Nyt jotkut voivat väittää vastaan, ja siitä vain. Mut ihminen, jolla on ollut hyvä alku (aidosti rakastava äiti, rakastava isä on jo extraa), oppii terveesti rakastamaan itseään... mikä on pohja mielenterveydelle.
Kuitenkin, aloittaja... mä oon sua vähän vanhempi nainen ja sanon, ett toivoa on. Älä vähättele ammattiapua. Niis on huonoja tahoja, mut hyviäkin löytyy. Jos/kun johonkin menet, muista ett voit vaihtaa auttajaa, jos tyyppi ei tunnu sopivalta. Mä löysin kehoterapiasta avun ja näinä päivinä olen välillä onnellinenkin. Taustallani hyväksikäyttöä ja äidin totaalinen välinpitämättömyys syntymästäni tähän päivään. Mutta minua hän ei onnistunut nujertamaan.
Tarkennus: Äitini rakasti minua "koko sydämestään" ikävuosina 0-15. Oli todella paljon avuksi ja tukena. Mutta kun menin lukioon, kaikki muuttui. Kateus voitti äitini aidon välittämisen.
nii ei ois kateus voittanu.
voimakasta rakkautta edes olemassa, ettei myöhemmin mikään asia sitä laimentaisi?
terveen aikuisen rakkaus omaa lastaan kohtaan, jonka omakseen tuntee ja tunnustaa.
olen hänen lapsensa, mutta en enää lapsi. Niinpä hän näkee minut kilpailijana. :(
Ei ole tervettä, tiedetään. =(
mitään, kun ei tiedä mitään :)
Tulee vaan mieleen, että tasapainoinen äiti ei ryhtyisi edes aikuisen lapsensa kilpailijaksi vaan päinvastoin tuntisi iloa ja hyväksyntää, tervettä ylpeyttäkin tyttärestään.
Ilmiö on kuitenkin aika yleinen, niihin äiteihin kun mahtuu niin monenlaista :/
Tsemppiä.
Jutustele vaikka mun kanssa. Jos laitat mailisoitteesi, niin lupaan kirjoitella :)