Tuossa on kirjoiteltu, että lapsia ei innosta painiminen, sarjat vääriä yms.
Mutta...on lapsillakin oikeus valita tahtovatko he osallistua kilpailuihin vai ei. Kyllä paini on lapsille ihan kiva harrastus ilman kisojakin. Oman lapseni valmentaja oli näköjään(netistä katsottiin) ilmoittanut mukaan kilpailuun kysymättä mitään lapselta itseltään tai meiltä vanhemmilta!!!
Ei ole mielestäni reilua tuommoinen.
Harrastetaankohan tällaista "pakkopainia" monessakin seurassa?
Mutta...on lapsillakin oikeus valita tahtovatko he osallistua kilpailuihin vai ei. Kyllä paini on lapsille ihan kiva harrastus ilman kisojakin. Oman lapseni valmentaja oli näköjään(netistä katsottiin) ilmoittanut mukaan kilpailuun kysymättä mitään lapselta itseltään tai meiltä vanhemmilta!!!
Ei ole mielestäni reilua tuommoinen.
Harrastetaankohan tällaista "pakkopainia" monessakin seurassa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Keskustelkaa valmentajan kanssa mitä ovat tavoitteenne painissa. Pyytäkää kisaohjelmaa ja kommunikoikaa, antakaa palautetta hänelle ja pyytäkää palautetta itsellenne .
Se on kaikille paras tapa ja puhdistaa ilmaa.
Terveisin Tero Luostarinen
Paini on kilpalaji ja se tarkoittaa että käydään kilpailuissa siellä kehittyy paljon paremmin kuin vain treeneissä. Itse en näe mitään järkeä laittaa lastani harrastamaan painia jos ei kilpailla!!!herätkää vanhemmat tai vaihtakaa lapsenne laji vaikka judoon jossa kerätään vöitä vöitä ja vöitä
meillä ainakin paini on kulkenut vähän niinkuin kolmantena harrastuksena vaikka onkin menestystä tullut SM sekä KLL mitaleja mut nyt lopetetaan kilpaileminen painissa mutta ei harjoituksissa käyntejä ja panostetaan enemmän toisten lajien kilpailuihin.
Meillä koillis-porissa on tapana tehdä niin, että jos pojan isä on vastaan kilpailemista, niin me valmentajat ja vanhemmat pojat menemma joukolla "jututtamaan" ko. lapsen isää. Sen jälkeen kyllä alkaa kakaraa kisoissakin näkyä.
Monelta kovanaama faijalta lirahtanut pissi ja kakki pöksyyn kun, nintendoniska jyrähtää. Notta ristus pojat molskiille!
Kyllä soon nii että Keke Mannilla on asenne kohallaan notta siellä salilla vaa leikitään smackdownii ja riehutaan siinä loppuu hyvänkin head coachin metkut mutta minkä teet...näillä mennään
Kaikkea ei aina voi tehdä lastenkaan ehdoilla. Jos niin tehtäisiin, elämä voisi olla mm. tällaista;
- Pleikkaria saisi pelata 11 tuntia päivässä
- Netissä saisi olla klo kolmeen yöllä
- Koulut alkaisivat klo 14 iltapäivällä
- Kouluruokailussa olisi aina pizzaa ja kokista
- Painitreeneissä vaihdeltaisiin Pokemon-kortteja
Tämä nyt siis tietysti vähän karrikoituna mutta jotenkin näin se varmasti menisi.
Tällä haluan sanoa sitä, että meidän vanhempien pitäisi asettaa lapsillemme rajat ja kasvattaa heitä näiden rajojen mukaan. Myös painissa.
Painissa tuo tarkoittaa useimmiten sitä, että uskallamme vaatia lapsilta/nuorilta harjoittelua ja kilpailua. Se ei mielestäni ole pakottamista vaan lähinnä sen pitäisi tapahtua myönteisesti eli kannustamisen kautta. Kaikki lapset ja nuoret kaipaavat tällaista kannustavaa kasvattamista.
Silloin ollaan jo pahasti hakoteillä jos aina ollaan kysymässä, että huvittaako sua nyt punnertaa? huvittaako sua nyt ottaa matsia? Huvittaako sua läheteä kisoihin?
Jos teidän seurassa on valmentaja ilmoittanut teidän lapsenne kisoihin kysymättä, niin ei se nyt suuri juttu ole. Tuotahan tapahtuu usein. Valmentajat ovat niin kiireisiä, etteivät aina ehdi ottaa kaikkea huomioon, vaikka siihen pyrkivätkin. Lisäksi kisoihin ilmoittautuminen on aina hankalaa, koska kaikki eivät omaa mielipidettään tuo ikinä ajoissa esille, vaikka sitä pyydetäänkin. Siksi monet valmentajat ilmoittavatkin painijat ajoissa ja varmuuden vuoksi, ettei kenenkään nimeä ainakaan jäisi vahingossa pois. Ja se, jos on jonnekkin ilmoitettu, ei tarkoita sitä, että on pakko osallistua.
Mutta jos tämä asia edelleen häiritsee sinua niin mene ihmeessä juttelemaan lapsesi valmentajan kanssa. Aika turha siitä on täällä netissä valittaa.
...asiat täällä netissä ratkea. Lieneekö tarkoituskaan? Eiköhän tarkoitus ole tuoda mielipiteitä julki ja keskustella asioista?
Osaako kukaan sanoa, mistä johtuu, että painin harrastajissa on paljon ns. erityistä tukea vaativia lapsia?
Olen itse opettanut vuosia em. lapsia ja ihmettelenkin miksi niin moni harrastaa juuri painia.
moi
ei erityislapset pärjää mitenkään erikoisesti.....missään lajissa
.. vai pärjäisikö sittenkin? Ekana tulee mieleen mies nimeltä Matti Nykänen. Olethan kuullut kaverista?
En ole varma, mitä tarkoitat juuri tässä erityistuen tarpeella, mutta tiedän monia tahoja esimerkiksi toimintaterapeutteja, jotka suosittelevat lapsille painia lajin monipuolisuuden vuoksi. Lajissa kehittyy mm. motoriikka ja koordinaatiokyky, mikä tukee lapsen kehitystä myös erikoistapauksissa.
Sitten ovat nämä muuten hyperenergiset. Mikäs sen parempi keino purkaa sitä energiaa kuin kyrmytä salilla toivon mukaan valvotuissa ja rajoitetuissa oloissa. Yhteiskunnan kannalta jopa suositeltavaa, kun vain löytyisi seuroilta tarpeeksi resursseja.
Tarkoitin esim. lapsia joilla on ADHD, autismi, tarkkaan määrittelemätön kehitysviive, keskittymisvaikeus tms.
Näiden lasten määrä on lisääntynyt hurjasti viime vuosina, siinä määrin, että vain pieni osa heistä pääsee erityisopetukseen. Loput sitten integroidaan perusopetuksen puolelle vaihtelevalla menestyksellä.
Jos joku miettii painin kokeilemista Keski-Uudellamaalla , tervetuloa kokeilemaan meidän seuraan. www.javo.fi sivuilla on ohjetta ja liittymislomaketta=))
Tero Luostarinen , Painijaos , Järvenpään Voimailijat
terve pekka, oon kuullut Nykäsestä ......hyvin pärjää?
... eli mikään ei oikeen tahdo sujua koulussa, muuta kuin liikunta, kuvis, musiikki, käsityö... ja sitten painikisoissa jyrätään muut alle niin teknisesti kuin voimallisesti!