On syvässä ne arvet jotka sain kokea rakkaudella hoitamisesta. Omasta ja vanhempieni puolesta.
En kerro tarkkaan aikaa ja paikkaa. Kyse pienestä kunnasta pohjoissuomessa.
Isäni oli tärkeällä paikalla lestadiolaisessa liikkeessä. Hän tutki ahkerasti raamattua. Hän oli hyvin pidetty ja kuljimme perheen kanssa paljon seuramatkoilla. Oli aina hyvä ylöspito, isääni odotettiin.
Sitten tuli outoja aikoja. Meille alkoi tulla pareittain lestadiolaisia "aktivisteja" läheisestä kaupungista. Joskus heitä oli kolmekin. Kaikki kotiovet suljettiin mutta jotenkin he pääsivät sisään. Muistan että äidin ahdistus tuli koko perheeseen. Ei he väkivallalla sisälle tulleet mutta heitä pelättiin.
Sitten tapahtui jotain joste en voi kertoa paljastumisen vuoksi. Mutta ahdistus kääntyi järkytykseksi. Ja seuramatkat loppuivat kuin seinään. En muista vanhempieni sanoaja - mutta sen suunnattoman tuskan tunnen.
Itse olin pian samalla paikalla. Minun teot olivat kuulemma syntisiä. Tuli nuoria kylään. Nyt pareittain. Ja ihmeellisen jännityksen purki tilanne jossa ovate suljettiin. Alko parannukseen kehoittaminen. Jostain käsittämättömistä teoista. Jalkapallon katselu. liikuntunnilla voimistelu musiikin kuuluessa. Kaveeraaminen epäuskoisten kanssa.
Kuvittelin että kaverit ovat innokkaita. Mutta "yrkällä" asia paljastui. Sain outoja katseita jotka purkautui puhutteluun. "Rakkaudella hoitoon".
Jotain mystistä ja mielivaltaista noissa hoidoissa on ollut. On painostettu johonkin käyttäytymismalliin tai painostettu anteeksipyyntöön olemattomasta. Tunnistin niin tarkasti kokemukseni ja vanhempien kokemukset karpon ohjelmasta.
Sitä minä ihmettelen että miksi lestadiolaiset eivät "puhdista pöytää". Miksi ei yksinkertaisesti sanota että SRK:n tuella tehtiin virheitä. Ei se muuta tarvitse. Silloin olisi helpompi "hoitosynteihin" erehtyneiden pyytää anteeksi - nyt käsii sekä uhrit että tekijät. Ja liike saa ansaitsemaansa(??) pilkkaa "rakkauden hoitojen" vääryyden piilottelusta.
En kerro tarkkaan aikaa ja paikkaa. Kyse pienestä kunnasta pohjoissuomessa.
Isäni oli tärkeällä paikalla lestadiolaisessa liikkeessä. Hän tutki ahkerasti raamattua. Hän oli hyvin pidetty ja kuljimme perheen kanssa paljon seuramatkoilla. Oli aina hyvä ylöspito, isääni odotettiin.
Sitten tuli outoja aikoja. Meille alkoi tulla pareittain lestadiolaisia "aktivisteja" läheisestä kaupungista. Joskus heitä oli kolmekin. Kaikki kotiovet suljettiin mutta jotenkin he pääsivät sisään. Muistan että äidin ahdistus tuli koko perheeseen. Ei he väkivallalla sisälle tulleet mutta heitä pelättiin.
Sitten tapahtui jotain joste en voi kertoa paljastumisen vuoksi. Mutta ahdistus kääntyi järkytykseksi. Ja seuramatkat loppuivat kuin seinään. En muista vanhempieni sanoaja - mutta sen suunnattoman tuskan tunnen.
Itse olin pian samalla paikalla. Minun teot olivat kuulemma syntisiä. Tuli nuoria kylään. Nyt pareittain. Ja ihmeellisen jännityksen purki tilanne jossa ovate suljettiin. Alko parannukseen kehoittaminen. Jostain käsittämättömistä teoista. Jalkapallon katselu. liikuntunnilla voimistelu musiikin kuuluessa. Kaveeraaminen epäuskoisten kanssa.
Kuvittelin että kaverit ovat innokkaita. Mutta "yrkällä" asia paljastui. Sain outoja katseita jotka purkautui puhutteluun. "Rakkaudella hoitoon".
Jotain mystistä ja mielivaltaista noissa hoidoissa on ollut. On painostettu johonkin käyttäytymismalliin tai painostettu anteeksipyyntöön olemattomasta. Tunnistin niin tarkasti kokemukseni ja vanhempien kokemukset karpon ohjelmasta.
Sitä minä ihmettelen että miksi lestadiolaiset eivät "puhdista pöytää". Miksi ei yksinkertaisesti sanota että SRK:n tuella tehtiin virheitä. Ei se muuta tarvitse. Silloin olisi helpompi "hoitosynteihin" erehtyneiden pyytää anteeksi - nyt käsii sekä uhrit että tekijät. Ja liike saa ansaitsemaansa(??) pilkkaa "rakkauden hoitojen" vääryyden piilottelusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.