En tiedä onko tästä aiheesta täällä vielä keskusteltu, mutta aikas tympeän kuvan antaa salkkarit teiniäidistä. Huh huh... sitä vastoin isukki onkin heti parempi tyyppi, kun on töissä ja rakastaa kummiskin lasta (enemmän kuin äiti). No, mikäpäs siinä sarjassa muutenkaan todentuntuista on, joten...
Ihania syyspäiviä kaikille äideille :)
Ihania syyspäiviä kaikille äideille :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
oliskohan mahdollista,että näinkin päin joskus on? Saa olla melko vajaaälyinen jos Salkkareita katsellessaan ajattelee kaikkien teiniäitien olevan samanlaisia..Tai aika heikko itsetunto jos siitä itseensä ottaa.. ;)
loppujen lopuksi aika suuri osa ihmisistä vertaa jonku sarjan henkilöhahmoja todellisuuteen. Hyvä esimerkki oli silloin kun salkkareiden laitela huomattiin homoksi, eiköhän silloinkin väitetty kivenkovaan että se hahmon esiintyjä on sitä oikeesti?
Ikävä kyllä, tollaset sarjat vääristävät ihmisten ajatusmaailmaa. Onhan se nähty. Kun ei osata ajatella omilla aivoilla.
Onhan se joskus noinkin.Kuvaa hyvin yliväsynyttä ihmistä joka pelkää elämän valuvan hukkaan. Sitäpaitsi Romeohan myy huumeita eikä todella siis elätä perhettään rehellisellä kovalla työllä. Eikä hänen sädekehäänsä mitenkään erityisesti ole killotettu sarjassa.
että teiniäitien elämä mielestäni valuu hukkaan. Tuo roolihenkilö vaan näyttää tuntevan itsensä kovin ulkopuoliseks ja kaikesta eristetyksi.
ainakin itselläni.Olen onnellisempi kuin ikinä lapsestani,mutta ajoittain kaipaan silti "omaa elämääni",johon kuuluu kaverit ja satunnainen vapaa-aika.En vaihtaisi päivääkään,mutta huonoina hetkinä tulee todellakin yksinäinen olo.
Joku uskaltaa ihan oikeasti sanoa jotain realistisempiakin puolia teiniäitiydestä. Täällä palstalla kaikki ovat henkeen ja vereen niin ylimaallisen ja auvoisen täydellisiä ettei mitään varsinaista vertaistukea tule sitä oikeasti tarvitseville. Huom! ymmärrän tiettyyn rajaan puolustusasenteenne, mutta oikeasti ei mikään äitiys pelkkää auvoa ja autuutta ole eikä kypsyys välttämättä tule kertalaakista kun lapsen saa.
Tästä on todisteena tämänkin keskustelupalstan naapuriketjut joissa äidit ilman teiniliitettä kertovat äitiyden monet puolet. Niistä löytyykin parhaiten tukea kun tuntuu ettei millään jaksa kaikkea. Asiat eivät aina ole niin "täydellisiä" kuten eivät lapsetkaan niinpä meilläkin on pieni tyttärentytär (äiti 17-v) aina välillä pari yötä hoidossa kun reppana kärsii koliikista eikä äiti jaksa aina vaan valvoa yötä ja päivää...
syytä sille miksen myöntäisi olevani väsynyt.Ei se tee minusta sen huonompaa äitiä kuin muistakaan.Jokaiselle iskee niitä huonoja hetkiä,kun tuntuu ettei ole ketään,ei osaa mitään jnejne,eikä se ole riippuvainen mitenkään iästä.
Ja tuosta kypsyydestä,se ei TODELLAKAAN tule lapsen saannin myötä luonnostaan,kyllä siinä tarvitsee omaa pääkoppaa tutkia ja paljon.Olen ehkä kypsempi kuin muut ikäiseni,mutta aivan varmasti ajattelen esim.10 vuoden kuluttua,kuinka lapsellinen todellisuudessa olinkaan.
"se edellinen"
Kyllä on minullakin ollut tilanteita, jossa olisin vain halunnut häipyä toiseen huoneeseen, jättää kaikki hetkeksi levälleen, mutta kun yksin vauvan kanssa on ollut kotona ei ole oikein ollut sitä mahdollisuutta. Kyllä sitä välillä kaipaa vapautta, että voi lähteä tuosta vain, mutta lapsi kun on, on vain pakko totuttautua tilanteeseen.
Kyllä minulla on onneksi sitä vapaa-aikaa, yksin tai sitten mieheni kanssa.
Tottakai, kun jollakin on hätä, häntä pitää auttaa, eikä vain haukkua ja mollata. Se, että haukut tai mollaat jotakuta, kostautuu sinulle itsellesi. Ehkä et vain tunnista tilannetta, mutta kyllä se kostautuu.
Asiat eivät ole koskaan täydellisiä. Tässä maailmassa ei olekaan täydellistä. Pinnan alla on täysin erinlaista, kuin yläpuolella.