Olen 25-v. nuori opiskelijanainen ja löytänyt miehen, jonka kanssa perustaa perheen. Olemme molemmat köyhiä töissäkäyviä opiskelijoita. Haaveilemme kuitenkin jo perheen perustamisesta. Vauvan hankinta tulisi kuvioihin parin vuoden päästä, jolloin olemme edelleen opiskelijoita.
Tuntuu, ettei missään vaiheessa ole hyvä aika ryhtyä äidiksi. Ensin on opiskelut, sitten vakituisen työpaikan etsiminen ja sen mukanaan tuomat kiireet ja oravanpyörä. Kohta sitä huomaakin olevansa neljänkympin kynnyksellä, eikä ole vieläkään saanut aikaiseksi uuden elämän luomista.
Tutkimusten mukaan vauvat kannattaisi tehdä melko nuorena, koska hedelmällisyys heikkenee ja kaikenlaiset terveydelliset riskit lisääntyvät, mitä vanhemmaksi tulee. Suomessa väki senkun vanhenee ja vauvoja syntyy yhä vähemmän. Valtion ja työnantajien pitäisikin kannustaa nuoria naisia tekemään lapsia jo ennen kolmeakymppiä eikä suinkaan rangaista siitä.
Olen käsittänyt, että nuorten opiskelijanaisten on hyvin vaikeaa tulla toimeen. Millä oikein selviätte? Opiskelijana kyllä selviää, kun voi tehdä samalla töitä, mutta en voi kuvitellakaan elämää pelkällä 300 €:lla, joka on siis äitiyspäivärahan suuruus kuukaudessa. Kai saatte jotain muitankin tukia? Ja miten hoitopaikka? Varsinkin täällä Helsingistä on eläminen kovin kallista.
Tuntuu, ettei missään vaiheessa ole hyvä aika ryhtyä äidiksi. Ensin on opiskelut, sitten vakituisen työpaikan etsiminen ja sen mukanaan tuomat kiireet ja oravanpyörä. Kohta sitä huomaakin olevansa neljänkympin kynnyksellä, eikä ole vieläkään saanut aikaiseksi uuden elämän luomista.
Tutkimusten mukaan vauvat kannattaisi tehdä melko nuorena, koska hedelmällisyys heikkenee ja kaikenlaiset terveydelliset riskit lisääntyvät, mitä vanhemmaksi tulee. Suomessa väki senkun vanhenee ja vauvoja syntyy yhä vähemmän. Valtion ja työnantajien pitäisikin kannustaa nuoria naisia tekemään lapsia jo ennen kolmeakymppiä eikä suinkaan rangaista siitä.
Olen käsittänyt, että nuorten opiskelijanaisten on hyvin vaikeaa tulla toimeen. Millä oikein selviätte? Opiskelijana kyllä selviää, kun voi tehdä samalla töitä, mutta en voi kuvitellakaan elämää pelkällä 300 €:lla, joka on siis äitiyspäivärahan suuruus kuukaudessa. Kai saatte jotain muitankin tukia? Ja miten hoitopaikka? Varsinkin täällä Helsingistä on eläminen kovin kallista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
että mulla ei olisi varaa opiskella ellei olisi mies työelämässä. Eli karu totuus on se, että muutaman vuoden vanhempi mies joka tuo palkan kotiin tuo turvaa sitten omiin opintoihin. Kahden opiskelijan leipä on niin kapea ettei sillä vankkaa perhepohjaa perusta :/
Olen aivan samaa mieltä, että tämä on kauhea epäkohta suomalaisessa sosiaalipolitiikassa. Että luonnollinen lisääntymisikä on täytetty kaikilla muilla odotuksilla joita tulisi toteuttaa ennen äitiyttä!
Opiskeluun keskittymistä lapset eivät heikennä - päinvastoin, on ihanaa kun on lisämotivaatiota silmien edessä. Tietää että kaikelle on tarkoitus
tule hirveän kalliiksi, jos ei välttämättä tahdo hankkia sille vain uutta tavaraa. Vaatteet kirpputorilta (Helsingissä tosi paljon hyviä) ja kestovaipat voi ommella jopa itse. Käytettyä ja mahdollisimman pitkälti itse tehtyä siis, niin kyllä varmasti tulette toimeen. Jos on mahdollista vaihtaa halvempaan asuntoon tai peräti muuttaa pois Helsingistä, niin se kannattaa tietysti. Jos käytte nyt töissä, niin voittehan myös säästää pari vuotta. Opetelkaa kituuttamaan, ei se niin kamalaa ole :) On ekologistakin suosia käytettyä. Saisittehan myös lapsilisää ja tukea asumiseen?
Mekin ollaan molemmat opiskelijoita, ja vauva nyt puoli vuotias. Itse olen äitiyslomalla ainakin tämän vuoden, ja kun lähden kouluun, mies on jo valmistunut ja toivottavasti töissä. Vaikka vauvaan menee jonkin verran rahaa, niin säästyy monessa muussa; Itselläni ainakin kaikenmaailman turhat vaateostokset ja juhlimiset vauvan myötä jäivät ja näin säästyy siltä saralta rahaa. Ja tosiaan kannattee katsastella kirppareita jne. Itse ostan aina ehdottaman hyvää tavaraa lapselleni, mutta kirppareilta löytyy usein lähes käyttämätöntä vaatetta yms. Myös kun saatte lapsen, molempien asumislisä vaihtuu yhteiseen asumistukeen, joka ainakin meillä on suurempi kuin nuo opintotuen asumislisät. Lisäksi voit opiskella myös äitiyslomalla, ja nostaa sekä opintotukea, että äitiysrahaa (joka muuten muuttuessaan hoitolisäksi on suurempi korotuksineen kuin minimiÄR) Tosin veikkaan kuitenkin opiskelua aika raskaaksi äitiysloman yhteydessä ainakin alussa. Ja sitten kun joskus siirryt työelämään, voi tosiaan keskittyä siihen työhön, ja lapsi/lapset jo "valmiina". Nuorempana jaksaa paremmin.
>Jos on mahdollista vaihtaa halvempaan asuntoon tai peräti muuttaa pois Helsingistä
Meidän tuttavatkin asuivat ydinkeskuksessa ja vaihtoivat halvempaan asunnon Vantaalle, joka on 10m2 isompi ja 60€/kk halvempi.
Mutta vaimo joutuu nyt ostamaan seutulipun, joka on huomattavasti kalliimpi kuin Helsingin sisäinen (ennen ei tarvinnut lippua ollenkaan, kun yliopisto oli 15min kävelymatkan päästä) Mutta nyt yhdensuuntaan matkaan menee melkein tunti. Eli joka päivä matkoihin mene lähes 2 tuntia.
Samoin joutuivat ostamaan auton, koska miehen työmatka olisi kolmella eri joukkoliikennevälineellä ja kestäisi lähes puolitoista tuntia, ja koska työ alkaa kuudelta, niin puoli viisi töihin lähteminen ja joukkoliikenteen aamuyövuorojen harva väli suorastaan pakottivat ostamaan auton. Ennen mies pääsi töihin yhdellä bussilla, jonka pysäkki oli ihan talon vieressä.
En oikein tajua mitä ovat voittaneet ja säästäneen.
Ei ole mitään järkeä muuttaa esim. Vantaalle tai Espooseen vain muutaman kympin vuokran laskun takia. Sitä paitsi neliöitä kannattaa olla enemmän kuin vaikka 35, koska silloin asumistukikin on suurempi, vaikka vuokra olisi sama. Tällä hetkellä asumme molemmat solukämpissä ja etsimme perheasuntoa. Yksi tärkeimmistä kritereistä on juuri hyvät kulkuyhteydet ja mieluten kampuksen läheltä, jottei aikaa kulu turhiin matkoihin - aika on rahaa. Luulisi, että perheellisellä on myös puutetta ajasta.
mitään, mutta onneksi Suomi ei lopu pääkaupunkiseutuun.
ja yliopistojakin... ;) ;)
Antaa mennä vain. :)
Itse olin samoilla linjoilla - haluan lapseni nuorena, kun vielä jaksan ja saaminen saattaa olla helpompaa kuin siinä neljänkymmenen maisemissa. Samoin nuorena saadut lapset ovat useammin terveempiä kuin ikäihmisten paaperot.
Olemme avopuolisoni, lapsen isän, kanssa molemmat yliopisto-opiskelijoita. Joustamalla tämä onnistuu. Kun toisella on kiirettä opiskelun kanssa, toinen auttaa ja päinvastoin.
En myöskään koe kituuttavani. Olemme valinneet yhteiskunnan elättinä elämisen ja siihen on tyydyttävä. Kohtuullisen hyvin tässä pärjätään, vaikka vain toinen käy töissä ja sukulaisilta emme ota vastaan apua.
Nauravainen kikkaratukkamme on ihanin asia maailmassamme. Vaikka joskus tulisi vastaan päivä, jolloin säästöjen olemattomuus (esim. sairaustapausten varalta) pelottaa, uskon, että pyytämällä saamme kuitenkin apua joltakin taholta (= perheiltämme).
Lopuksi alleviivaan minäkin tuon ajatuksen siitä, että kun itse siirtyy työelämää, saa ainakin naisena helpommin työtä, kun lapset ovat jo valmiina. Sitä paitsi kuka kieltää yrittämästä niitä LISÄÄ vielä myöhemminkin. Nuorena se kannattaa. :)
Elmämää ei saa eikä edes kannata suunnitella liikaa eteenpäin. Jos parisuhteesi on vakaalla pohjalla ja vauvakuume nousussa, siitä vaan. Ehkä on kuitenkin hyvä että edes toinen on valmistumisen kynnyksellä, tai jos joustava opiskelu/töissä käyminen onnistuu, aina parempi. Aina voi kuitenkin tulla myös ero, joten pidä huoli että myös sinä äitinä valmistut, ettet jää eron sattuessa tyhjän päälle ilman ammattia.
Ehkä turhaa pelottelua, mutta tämän tiedän kokemuksesta, meillä kun tuli ero ja opintoni jäivät gradua vaille roikkumaan 10 vuodeksi kun piti käydä töissä ja hoitaa 2 pientä ja exältä ei herunut juuri lastenhoito- tai muutakaan apua.
Eli ei ollut tarkoitus pelotella liiaa ja lapset on ihania, kyllä sitä pärjää vähemmällkin tavaralla ja Suomessa kukaan ei kuole nälkään!
ettei koskaan ole oikea ajankohta. Opiskeluaikana ei voinut hankkia lasta, koska ei siihen ollut taloudellisesti varaa. Valmistumisen jälkeen jatko-opintoja aloitellessani kysyttiin että ethän sinä vaan aio lapsia hankkia, se olisi kuitenkin suotavaa vasta sitten väitöskirjan jälkeen eli joskus 4-6 vuoden päästä. Tein kuitenkin lapsen ja nyt ei vissiin tarvitse äitiyslomalta töihin samaan paikkaan mennäkään. Toinen vaihtoehto olisi ollut etten olisi pitänyt juuri lainkaan äitiyslomaa ja se ei minun mielestäni ole sen arvoista. Tilalleni on palkattu uusi ihminen ja tilanteet työpaikalla muuttuneet.
Valitettavasti monelle lapset eivät tule juuri silloin kun paras aika olisi, mitä aiemmin lapsia yritätte sitä varmemmin sellaisen saat.
Hyvähän se on elämän realiteetit pitää mielessä. Kenelle tahansa voi tulla ero, vaikka pari olisi vaikuttanut kuinka onnelliselta tahansa. Kaikenlaista yllättävää voi elämässä sattua.
Meillä tilanne on se, ettei kumpikaan ole vielä aikoihin valmistumassa. Itse valmistun aikaisintaan viiden vuoden päästä ja mieheni kuuden. Opiskelut viivästyvät, koska teemme samalla töitä.
Eniten pelottaakin, kun on tottunut, että rahaa jää säästöön ulkomaan matkoja varten, että vauvan myötä elintaso jäisi niin alhaiselle tasolle, ettei mistään kivasta olisi tietoakaan vuosikausiin.
Voi, tehkää lapset sitten kun valmistutte. Opiskelu on vaikeaa kun on lapsi hoidettavana ja elätettävänä.
Lapset ehtii kyllä myöhemminkin.
töiden ohessakin opiskelu on noin hidasta, niin valmista ei kyllä vauvan kanssa tule :/
Kokemuksesta tiedän, että jos halua on, niin opinnot vetää töiden ohessa ja itsensä vaikka sitten tiukille jos on pakko. Jos kuitenkaan sitä potkua ei ole ilman lasta, niin ei lapsi todellakaan sitä enää edistä.
1980-luvulla ei olisi tullut mieleenkään perustaa perhettä opiskeluaikana.Ensin koulu kunnialla läpi, sitten puoliso ja lapset.Silloin kuulin, että jopa jostain oli opiskelija laitettu pois, kun raskaaksi tullut.