Minun tulkintani siitä on tällainen:
Ratsastaminen eli hevosen selässä olo on kielletty, mutta taluttaminen ei ole, koska se ei ole ratsastamista. Siinä kävellään hevosen vieressä eli talutetaan. Merkin virallinen nimihän on "Ratsastaminen kielletty".
Ratsastaminen eli hevosen selässä olo on kielletty, mutta taluttaminen ei ole, koska se ei ole ratsastamista. Siinä kävellään hevosen vieressä eli talutetaan. Merkin virallinen nimihän on "Ratsastaminen kielletty".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muistan lukeneeni ja kuvan kanssa asian olevan noin.
saivartelua. Jos on ratsastuskieltomerkki, en itse lähtisi sille alueelle hevosen kanssa ollenkaan. On noita maastoja muuallakin, mitä järkeä juuri sinne mennä sitten taluttelemaan, missä on kieltomerkki?
pitäisikö sitten maanomistajien, jotka eivät halua hevosia mailleen, alkaa laitella erillisiä kylttejä "ratsastus kielletty", "talutus kielletty", "hevosella ajo kielletty" "vikeltäminen kielletty","hevosen näkyminen, kuuluminen ja haiseminen/tuoksuminen kielletty".
Ota nyt hyvä ihminen järki käteen. Jos sinulta heppa ko.alueelle karkaa, niin käy hakemassa pois, mutta älä nyt tieten tahtoen mene hevosen kanssa sille alueelle, vaikka merkin selitys kieltäisikin vain ratsastamisen. Ainahan sitä voi tietysti kysyä merkin laittajalta, että mitä hän on ajanut merkillään takaa..
Ai että tämä kieltomerkki asia on aina ja aina esillä ja oli se sitten missä tahansa keskustelussa,niin kismittää...ratsastaja rinnastetaan jalankulkijaan,jollla on samat jokamiehenoikeudet,kuin jalan luonnossa liikkuvalla.Ja vaikkakin käyttäisit esim viisi kerta päivässä samaa reittiä ratsastaen,niin sitä ei vielä tulkita vakituiseksi reitiksi.
Kieltotauluissa pitää ilmetä tiehitokunnan nimi ja pykälä mihin vedoten kielletään ratsastus kyseisellä tiellä.Pelkät kieletotaulut ovat ns.arvottomia.niitä voi pystyttää maanomistajat kiusatakseen ihan vain itseensä.Ja jos maanomistaja tahi muu tahallisesti estää kulun maillaan,metsissään,peloillaan,niin se on rangaistava teko =jokamiehen oikeuksien evääminen.
Eriasiat ovat sitten järjestetyt ratsastusretket(joista vetäjä saa tuloa),niin silloin yrittäjä/palveluntarjoaja on velvollinen maksamaan tiehoitomaksua käyttämästään yksityistiestä tai tien käyttö voidaan evätä.
Ja hevosajoneuvolla ajaminen on sitten asia erikseen.Ymmärrän hiittattavat/valmenettavat juoksijat,joilla mennään lujempaa ja tie voi siitä vaatia enenmän ylläpitoa,niin että sitä ei ole sallittu ihan noin vain.Tieliikennelaissa kyllä taitaa olla hevosajoneuvolla mainittu kulkua voidaan estää...ja tietenkin joka hevosihmiselle maalaisjärki/tervejärki mukaan,kun mietitään mitä hepoisen kanssa voi tehdä ja mistä voi kulkea,ettei ihan niitä sedän/tädin kauniiita perennapenkkejä käydä tallomassa nurin:)
Jokamiehen oikeuksin ei saa vahingoittaa metsää. Kavion iskemät rikkovat puiden juuristoja, mistä seuraa alttius lahottajasienitautien leviämiseen. Vastaavissa vahinkotapauksissa metsäyhtiöt ovat korvausvelvollisia metsän omistajille, jos puunkorjuun aiheuttaa juuristovaurioita. Miten ratsastuksen harrastajilla olisi oikeus vahingoittaa toisen omaisuutta vailla mitään vastuuta ja korvausvelvollisuutta? Perustuslain omaisuuden suoja on sentään vahvempi kuin jokamiehen oikeus.
oon täysi samaa mieltä ku Qwi!!!
Melkoiselta saivartelulta kuulostaa. Juuri tällaisten ihmisten takia jotkut sitten mieltävät kaikki ratsastajat välinpitämättömiksi ja itsekeskeisiksi. Ratsastuskieltomerkkiä tulkitsen niin, että sille alueelle ei viedä hevosia ollenkaan: ei selästä käsin, ei kärryistä käsin, ei taluttaen. Ratsastuskieltomerkki tarkoittaa sitä, että merkin osoittamalle maalle ei tulisi hevosen kavioiden koskaan osua.
Ratsastaminen on ylipäätään kiellettyä viljellyillä mailla (koskee myös sänkipeltoa!), piha-alueilla, taimikoissa ja puiden juurien päällä (=metsässä), kuntopoluilla ja kevyen liikenteen väylillä ELLEI maanomistajalta ole saatu ERIKOISLUPAA.
Lisäksi hyviin tapoihin kuuluu kysyä AINA maanomistajalta lupa kulkea hänen alueillaan, vaikka jokamiehenoikeus sen "automaattisesti" sallisikin.
Vaikka maanomistajan itse pykäämillä kieltokylteillä (sellaisissa paikoissa missä jokamiehenoikeuden mukaan saisi ratsastaa, esim. metsäteillä) ei olekaan varsinaista lainvoimaisuutta, tulisi kylttejä mielestäni silti kunnioittaa. Metsää löytyy tästä maasta sen verran, että tuskimpa kenenkään on huutava pakko viedä hevosensa juuri sen ihmisen maille, joka ei siitä pidä.
Täytyy muistaa kunnioitus muita ihmisiä ja heidän mielipiteitään kohtaan. Ratsastajan perusominaisuuksiin pitäisi aina kuulua nöyryys ja halu olla häiritsemättä ketään.