Tietääkö kukaan että liittyykö huono syöminen autismin piirteisiin??Tiedän erään autistisen jonka syöminen on todella huonoa.Mitkään kotiruuat ei oikeen kelpaa.Vain herkut kelpaa ja nekin pitäisi olla niitä tuttuja herkkuja esim.suklaa jäätelö.Mansikka jäätelö ei välttämättä enää käy koska on eri väristä...
Vastauksia kiitos!!
huolestunut...
9901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mene Googleen ja kirjoita hakuun autismi tai aspergerin syndrooma. Sieltähän sitä tietoa tursuaa ja noista ruokaongelmistakin kerotaan.
Kuka näitä yksityiskohtia jaksaa jokaiselle kirjoittaa kohta kohdalta uudelleen ja uudelleen.
Mut.. jos joku muu nyt sit viistiis lähteä hosumaan!! jonkun pyynnöstä niin ihan okei. Olen vain kokenut itse assina että täälläkin annetaan välillä väärää infoa, josta ei sit asiantuntematon osaa älytä että joku pelleilee.
Ai niin.. ethän sinä voi tietää mitä tietoa on tarjolla. Ei ollut tarkoitukseni olla tyly. Googelttamalla saa hyvää tietoa :)
Varmaan joku pelleileekin ja antaa tarkoituksella väärää tietoa.
Mutta olisikohan tietojen erilaisuus sitä, että autistit ovat kaikki ihan omanlaisia. Yksi konsti toimii yhdellä ja toinen toisella. Täältä näemme eri vaihtoehtoja ja voimme niistä itse miettiä mikä olisi se paras konsti itselle/omalle lapselle...
Mietipä!!
Autismi tai aspergerin syndrooma voi näkyä myös ruokailutavoissa/ -tottumuksissa. "Poikkeava" ruokailukäyttäytyminen voi liittyä ruoan makuun, koostumukseen tai jopa asetteluun lautasella. Esim. perunat ja kastike voivat olla ok, mutta jos ne koskevat toisiinsa lautasella, ei niiden syöminen enää innostakaan.. Uusia ruokia voi olla vaikea maistaa. Mutta, kukapa meistä söisi aina kaikkea, mitä tarjolla on? Kaikilla omat inhokkinsa ja inhokkiyhdistelmät, kuten suosikkiherkutkin..
Kuka teistä ei suostu syömään jauhelihaa? Entä halvinta mahdollista makkaraa/nakkia?
En kylläkään minä sillä olin pentuna ihan hirvittävän ronkeli ruuan suhteen.
Mutta "siperia on opettanut". Kun ei ole ollut paljoa rahaa niin on ollut pakko joskus syödä epäterveellisestikin.. en syntynyt silloin kun tämä nykyinen elintaso on ollut näissä kerskakulutustasoissa kuin nyt. Synnyin köyhään huusholliin jossa tosin kyllä alussa oltiin omavaraisia niinkuin ennen oltiin. Jossakin elämän siirtymävaiheissa on ollut pakko syödä mitä saa sillä en ole ollut niin itsetuhoinen että olisin jättänyt ruokailut väliin vain siksi että sapuska ei ole ollut "täydellistä".
Hyvin tyypillistähän se ronklaaminen on as-lapsilla ja se ei perustu edes mihinkään järjelliseen valikointiin - miten lapselta sellaista voisi edellyttääkkään.
Aikuis asseilla joskus ruuan kanssa vexlaaminen muuttuu joko kulinarismiksi tai sit askeettiseksi ja ruuan laaduntarkkailu voi saavuttaa huikeat mittasuhteet.
Kun sen tiedostaa niin voi pyrkiä kohtuuteen sikälis ettei ravinto ole epäkelpoa ja aiheuta terveydellisiä riskejä.
Ruuansulatusongelmat kontra stressi, kontra allergisuus.. voi, aihe on niin laaja että siitä tulisi paksu opus kun asioita perusteellisesti kuvaislisi ja laittaisi liitetiedostoon kaikki hormonaaliset eritystoiminnat mukaan.
Silloin kun lapsen ronklaaminen perustuu vain esteettisyyteen ja on silkkaa neuroottisuutta, se on psykologisesti ratkaistava.
Silloin kun lapsi ei jostakin muusta syystä karttelee jotakin, esim lihaa, kalaa, tms. perustellen sen ällöttävän maullaan tai hajullaan, miksi sellaista pitäisi tuputtaa jonka lapsi jo aistii itselleen epämieluisaksi.
Tosin, joissakin ravintotiedoissa on viittauksia siihen että tietyn värisellä ravinnollakin on merkitystä. Lapsella voi olla intuitiivista primitiivistä reagointia vaistonvaraisesti, sitä piiloymmärrystä jota kullakin vaistoissa ja vieteissä on - joten, jos haluaa ja tahtoo ravita lasta kunnolla eikä ole kyse jostakin kasvatuskyykytyksestä niin kannattaa aina kuunnella myös lasta.
Tolkku se toki olla pitää. Muistaa kannattaa että ihminen on sitä mitä syö. Kullakin on ne omat tarpeensa jotka harvoin kaikilla on samat.
Lapset kannattaa mahdollisimman varhain perehdyttää itse kokkaamaan, se säästää myöhemmin vanhempien vaivaa ja hermoja. Pilalle passattu assilapsi voi olla ympäristösaastetta. Eli sietämätön epeli.
Oikeassa olet - assilapsi tarvitsee selkeitä rajoja siinä kuin muutkin - oppivaisempi hän on näissä kotihommissa eikä laiska jos ei laiskaksi hemmotella. Ja todella mitä parhain kokki - seuraa reseptiä tarkoin!
15- vuotias veljeni, jolla on Aspergerin syndrooma, on aina ollut "nirso". Hän on herkkä hajuille ja mauille, eikä ole voinut mennä koulun ruokalaan syömään, aina pitänyt olla omat eväät mukana.
Pienenä ruuan ulkonäkö oli hirveän tärkeää, esim. jos maito tuli väärännäköisestä purkista, se ei kelvannut.
Ronkeli syönti on täysin normaalia autistisilla ja AS lapsilla. Näin sitä koko ajan kun tein töitä koulussa missä oli "autismi luokka". Lapsi jonka kanssa itse tein töitä ei halunnut syödä mitään muuta kuin hot dogeja ja karkkia. Juteltiin asiasta venhempien kanssa ja aloitettiin pistämällä omena tai banaani eväisiin ja sitten jos tahtoi hot dogeja ja karkkia piti syödä banaani ensin. Alussahan tietysti kiukuteltiin paljon, pari kertaa lounaalla ei syöty ollenkaan, huudettiin...itkettiin...jne. Kaiken sen jälkeen ei se kestänyt kuin pari viikkoa kun lapsi tottui syömään terveellisemmin...ja painokin alkoi tippua. Lapsen pitää tottua siihenkin että asiat vaan on näin. Lapsen perhe ei alussa uskonut että lapsi tulisi ikinä syömään vihanneksia/hedelmiä, mutta nälkä onkin oikein hyvä mauste ja sitten "palkintona" hyvästä käytöksestä ja syömisestä saa sitten vähän herkkua. Loppusuunnitemassahan on että herkkua saa vähemmän ja terveellistä enemmän...sekä tottuminen uusiin asiohin.
Olen 12-vuotiaan autistisen pojan äiti. Poikani on koko ikänsä ollut ns. ronkeli. On tiettyjä ruokia joita syödään ja toisia joita ei syödä.
Osin tämä voi selittyä aistipoikkeavuuksilla. Esim. hernekeitto ja kaaliruuat haisevat hajuherkän poikani nenään niin pahalta että hän ei kykene niitä edes maistamaan. Samoin jotkut maut voivat olla sellaisia että ne maistuvat suussa hirveältä. Jos taas on tuntoaistin yli- tai aliherkkyyttä voi sekin vaikuttaa: joku ruoka vain tuntuu epämiellyttävältä suussa.
Onneksi aistiyli/aliherkkyydet voivat lieventyä. Ja sen takia meilläkin jo syödään kalaa, ruokaa joka pari vuotta sitten sai pojan pitämään nenästään kiinni ja yökkäilemään.