Olen jo teini-iän ylittänyt enkä ikinä polttanut tupakkaa. Melkeimpä kaikki kaveri- ja tuttavapiiriini kuuluvat ihmiset polttavat tupakkaa ja olenkin usein (=melkein aina) heidän tupakkaseuranaan, koska ei tupakan poltto ole minua koskaan pahemmin häirinnyt.
Voiko passiivisesta tupakanpoltosta tulla riippuvaiseksi? Ja miten paljon tupakkaseurana tulee olla,että tällainen riippuvuus kehittyisi?
Tää on niin outoa,mutta silloin tällöin, esimerkiksi eilen iski ihme halu polttaa tupakkaa. En ole koskaan sitä kokenut tarvitsevani ja olen kuvitellut viettäväni koko elämän ilman tupakkaa,mutta sillä hetkellä eilen,jos joku polttava kaveri olisi ollu lähellä olisin saattanutkin maistaa.
Ihan hullua, mistä se johtuu? voiko riippuvuus olla kehittynyt näin ihan huomaamattaan vai onko tämä vain joku ihme vinoutuma päässä :D
Voiko passiivisesta tupakanpoltosta tulla riippuvaiseksi? Ja miten paljon tupakkaseurana tulee olla,että tällainen riippuvuus kehittyisi?
Tää on niin outoa,mutta silloin tällöin, esimerkiksi eilen iski ihme halu polttaa tupakkaa. En ole koskaan sitä kokenut tarvitsevani ja olen kuvitellut viettäväni koko elämän ilman tupakkaa,mutta sillä hetkellä eilen,jos joku polttava kaveri olisi ollu lähellä olisin saattanutkin maistaa.
Ihan hullua, mistä se johtuu? voiko riippuvuus olla kehittynyt näin ihan huomaamattaan vai onko tämä vain joku ihme vinoutuma päässä :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa tupakansavua sekin on.
Sinua kenties vain kiehtoo se mikä saa toiset polttamaan. Kelaa ajatuksiasi oikeesti. Nikotiinin kauheat vieroitusoireetkin on harhaa. Se mikä polttavankin saa masentumaan lopettaessaan on ajatukset. Ei viekkarit.
Kokemuksen rintaäänellä haluan sanoa, että älä polta. Miksi polttaisit? Olisiko sinulla ylimääräistä rahaa, jonka haluaisit laittaa terveyttäsi varmasti tuhoavaan aineeseen? Et todellakaan ole tullut riippuvaiseksi. Eikä ystäväsikään ole...
Tietysti voi tulla riippuvaiseksi. Siis ihan samaa savua sekin on. Samalla tavalla lapset tulee riippuvaiseksi kun äiti ja isukki imevät röökiä autossa ja lapset joutuu niitä savuja hengittämään.
Tupakka on niin ovela aine, että siitä tulee kyllä ns. vieroitusoireita, mutta niiden kanssa tulee ihan hyvin toimeen jo tupakoivanakin. Pystyy olemaan ilmankin kun tarvis on. Ne on huomaamattomia. Se ei ole ongelma.
Ongelma on omat ajatukset ja luulot! Kuvitelma siitä, että lopettaminen on vaikeeta ja sit iskee masennus ym. Niinhän sitä aina sanotaan. Ja se kyllä toteutuukin, kun sen on todeksi luullut. Mutta kun lopettaminen ei oo vaikeeta! Se on helppoa, siitä ei tule tyhjä olo vaan päinvastoin elämässään alkaa jaksamaan paremmin tehdäkin asioita. Siitä ei masennu vaan siitä tulee ilo. Monestakin syystä. Raha terveys ulkonäkö jne...
Oma oivallukseni tuli ajatuksesta, että me itse luomme TULKINTAMME, joista seuraa TUNTEEMME.
Ennen olin tulkinnut tupakanpolton lopettamisen vaikeaksi etc. ja kokeillutkin useita kertoja ja seurauksena oli masennusta ja tyhjyyttä. No ajattelin yhä enemmän asian näin olevan.
Kunnes tajusin itse tekeväni tulkintani todeksi. Käsnäätköhän sä mitä yritän tässä selittää?
Jokainen saa toki ajatella kuis tykkää, mutta onko siitä itselle hyötyä vai ei, sitä kannattais myös pohtia.
Minua ei ole koskaan polttaminen siinä mielessä kiehtonut kuin muita nuoria. Silloin kun muut kokeili, se kieltäydyin. Ei minulla ole koskaan ollut aikomusta eikä halua polttaa,niin siksi juuri tämä yht'äkkinen halu ihmetyttää.
Eikä mulle tartte pitää tupakoinnin vastaisia puheita, koska tiedän varsin hyvin haitat. Juuri siksi en olekaan kokeillut tupakoitia :)
Se hetki kun teki ihan hirveesti mieli tupakkaa, tuli ja meni. nyt olen taas kuin ennen. Mutta ennen kaikkea pistää miettimään,mistä se kumpuaa?