Niin aamulla kirjoittelin synnytyksen alkaneen.
Säännöllisiä suppareita tuli siis kuudesta lähtien ja tuntuivat kyllä ihan napakoilta. Kahdentoista aikaan mentiin sairaalaan ja siellä kätilö kokeili kohdunsuuta...
kaula kyllä hävinnyt, mutta ei muuten yhtään mitään!
Kylläpä harmitti! No sitten katsottiin vielä tarjonta ultralla ja siellä vauvan pää oli niin alhaalla, että sanottiin sen olevan jo "pimpan puolella". Ei saanut edes otettua ympärysmittaa. Sydänääniä otettiin yli 20 minuuttia ja sinä aikana kone rekisteröi kyllä monta supparia. Välit olivat 2-6 min. Ne eivät olleet voimakkaita, koska pystyin olemaan ihan hyvin paikallani istuen. Kätilö sanoi, ettei niiden voima vielä riitä käynnistämään hommaa kunnolla. No hitsi minä ajattelin, että jos nämä on ollu vaan pieniä harjoituksia niin miltä mahtaa sitten tuntua kun se oikea juttu alkaa...
Käytiin syömässä ja tultiin kotiin. Supistukset jatkuneet koko ajan tauotta.
Kotona oli kuumassa suihkussa 30 min ja se tuntui hyvältä. Supistuksia tuli koko ajan. Kätilö sanoi, että suihku voi joko lopettaa supparit tai sitten voimistaa ne. No piru vie..ei nää oo mihinkään hävinny. Muutama sellanen on jo ollu, että ihan aikuisten oikeesti on pitänyt tsempata. varsinkin kun usko on nyt hiukan hakusessa, että alkaako tämä vai ei???
Luin jostain kirjasta että englannissa synnytyksen etenemistä seurataa peräaukon suulta ylöspäin selkään nousevan sinertävän juovan mukaan. Kuulema sellainen juova pitäisi ilmestyä, kun kohdunsuu alkaa avautumaan ja juovan pituus korreloisi senteissä suuaukon kanssa. Olen tässä peilin kanssa tsiigaillu peräukolle =) Mieskin välillä.
Mitään mystistä juovaa ei vielä voi varmaksi löytää...
Huh. Äsken kävin kyykkimässä yhden supparin pois. Ovat todella teräviä ja tuntuvat selässä saakka. Voi kun tämä olis jo tätä.
12 tuntia on jo menny säännöllisillä tuntemuksilla...
Säännöllisiä suppareita tuli siis kuudesta lähtien ja tuntuivat kyllä ihan napakoilta. Kahdentoista aikaan mentiin sairaalaan ja siellä kätilö kokeili kohdunsuuta...
kaula kyllä hävinnyt, mutta ei muuten yhtään mitään!
Kylläpä harmitti! No sitten katsottiin vielä tarjonta ultralla ja siellä vauvan pää oli niin alhaalla, että sanottiin sen olevan jo "pimpan puolella". Ei saanut edes otettua ympärysmittaa. Sydänääniä otettiin yli 20 minuuttia ja sinä aikana kone rekisteröi kyllä monta supparia. Välit olivat 2-6 min. Ne eivät olleet voimakkaita, koska pystyin olemaan ihan hyvin paikallani istuen. Kätilö sanoi, ettei niiden voima vielä riitä käynnistämään hommaa kunnolla. No hitsi minä ajattelin, että jos nämä on ollu vaan pieniä harjoituksia niin miltä mahtaa sitten tuntua kun se oikea juttu alkaa...
Käytiin syömässä ja tultiin kotiin. Supistukset jatkuneet koko ajan tauotta.
Kotona oli kuumassa suihkussa 30 min ja se tuntui hyvältä. Supistuksia tuli koko ajan. Kätilö sanoi, että suihku voi joko lopettaa supparit tai sitten voimistaa ne. No piru vie..ei nää oo mihinkään hävinny. Muutama sellanen on jo ollu, että ihan aikuisten oikeesti on pitänyt tsempata. varsinkin kun usko on nyt hiukan hakusessa, että alkaako tämä vai ei???
Luin jostain kirjasta että englannissa synnytyksen etenemistä seurataa peräaukon suulta ylöspäin selkään nousevan sinertävän juovan mukaan. Kuulema sellainen juova pitäisi ilmestyä, kun kohdunsuu alkaa avautumaan ja juovan pituus korreloisi senteissä suuaukon kanssa. Olen tässä peilin kanssa tsiigaillu peräukolle =) Mieskin välillä.
Mitään mystistä juovaa ei vielä voi varmaksi löytää...
Huh. Äsken kävin kyykkimässä yhden supparin pois. Ovat todella teräviä ja tuntuvat selässä saakka. Voi kun tämä olis jo tätä.
12 tuntia on jo menny säännöllisillä tuntemuksilla...
Vastaukset 5
Vanhimmat
heippa! voin sen verran sua tsemapata että kyllä tuo alkavalta synnytykseltä kuulostaa.
oma ensimmäinen synnytys oli juuri tuollaista ensin vuorokauden (mäkin kävin jo ekana päivänä sairaalassa joka oli maanantai). seuraavana yönä supistukset alkoi olla niin hirveän kipeitä että en pystynyt enää mitenkään päin olemaan. eli tiistaiaamusta aikaisin mentiin sitten takaisin ja olin kai vaivaisen kaksi senttiä auki.
poika syntyi sitten tiistai-iltana puolikuuden aikaan eli ehdin olla synnytyssalissakin 11 h. joillakin synnytys on pitkä tapahtuma. myös toisen lapsen synnytys kesti lähes 20 tuntia.
sulla on hieno kokemus nyt alkanut, nauti kaikesta, kuulostaa oudolta mutta ainakin mulle molemmat synnytykset on olleet upeita kokemuksia vaikka kestivätkin hurjan kauan.
viimestään kolmantena päivänä...mulla alkoi just noin toinen synnytys,yöksi supparit aina loppuivat enkä halunnut jäädä sairaalaan.saliin pääsin vasta kolmantena päivänä,sillon olikin jo sit 5 cm auki ja salissa ehdin olla 3 tuntia.
Tuskallista aikaa,mutta koita pärjätä.Kuumat pyyhkeet alaselällä auttavat paljon,samoin koita liikkua paljon.Nauti olostasi vaikka kurjaa onkin välillä...mulla se on taas muutaman viikon päästä edessä.
Kovan urakan olet jo tehnyt ja vielä ei ole lopussa. Tsemppiä sinne päin. Toivottavasti se homma nyt käynnistyy kunnolla :) Kerrohan sitten välillä raporttia tai anna loppu selvitys meille tuloksista :D
kiitos viesteistä!
Kuuma suihku tuntui mukavalle. Ensimmäiset supparit sen jälkeen tuntui aika kipeille, koska kuuma lievitti kipua varsinkin takana alaselässä ja lonkilla.
Supistuksia tulee tosi tiheästi, mutta ne ovat myös tosi lyhyitä. Sellaisia 30 s. Ei varmaan riitä mihinkään.
huh hiki tuli taas edellisen kanssa. Tätäkin viestiä kirjoittaessa ollut 3 supistusta.
Pakko nousta seisomaan ja olla etunojassa seinää tms. vasten. Päivällä otin yhden vastaan puoli-istuvana ja voi hitsi en päässyt siitä sitten ylös, kun alkoi ja oli tosi inhottavaa. Eli vältän sitä asentoa viimeiseen asti...
Onko kukaan kuullut ennen siitä sinisestä juovasta pakaravälissä??
Juu olen minäkin tuosta juovasta lukenut, mutta en tullut tiirailleeksi sitä omalta osaltani, eihän sitä varmaan kuitenkaan kaikilla näy :)
Ja noista suppareista, tutuilta olen kuullut että monet ovat käyneet synnärillä ja joutuneet takaisin tai joutuneet öitäkin valvomaan, kun ovat miettineet tuleeko lähtö. Mulla taas kunnon supparit alkoi vasta sinä päivänä kun synnytyskin, eli ei ollut aiemmin läheltä piti - tilannetta. Ja siinä illan aikana kun tuli jo itku niitten supistusten takia, rupes olemaan uskoa että taitaa olla synnytys nyt lähellä! Ja olihan se.. :)
Ja en tiedä minkä aikaa niitten suppareitten pitäs kestää, mutta mulla ne oli just n. puolen minuutin luokkaa mitä se tuska aina kesti ja sillä oli saatu avautumista aikaan 4cm kun synnärille päästiin :)
Enkä muuten pystyny istumaankaan supistusten aikaan, että sekin jo kertoi niitten lujuudesta loppupuolella jotain. Automatkallakin (60km) sairaalaan piti olla kyykyssä penkillä, se istuminen oli tosi tukalaa. Puhumattakaan siitä, kun menin synnärille aluks niitten piuhojen päähän ja olin siinä makuuasennossa, kun en älynny kysyä saanko olla pystyssä ja kätilökin oli kerenny huoneesta pois.. enkä kyllä istunutkaan kun vasta saatuani ilokaasumaskin käteen :D