En keksinyt sopivaa palstaa joten kirjoitin tänne.
Kelailin äsken lenkillä käydessä elämää tietenkin verraten sitä muihin.Kaikessa pahinta on se että huomasin kaiken olevan omaa vikaani.
Tilanne on nykyään että olen 4 vuotta työttömänä ja samoiten avioerosta 4 vuotta aikaa.
Tajusin että erilaisilla elämänvalinnoilla olisin kenties edelleen töissä tai ainaskin olisi varallisuutta sen verran hankittuna että tuntuisi kotona olokin joltain tai olisi varaa reissailla ja nauttia elämästä.Ei työmarkkinatuella paljoo juhlita.
Kyse ei ole koulutuksen puutteesta.Olen ylioppilas ja sen jälkeen kävin opiston.Mutta jos vertaa ammattikoululaisiin ni menee paljon surkeemmin.Kysyntä on heistä paljon suurempaa kuin esimiehistä.
Naisen suhteen sama juttu.Avioliitossa tuli tietysti käytettyä rahaa monenlaiseen mikä nyt kaduttaa.Eksä sai erossa omakotitalon itse asun kaupungilla vuokra-asunnossa.
Kaiken päälle se että menin tässä taannoin lääkärille pitkittyneen päänsäryn vuoksi.Noh todettiin hälyttävän korkea verenpaine ja kenties muutakin,kokeet ovat vielä valmistumatta.
Kyllä tässä on tarpeeksi syytä ettei käy flaksi naismaailmassakaan.Kukapa ottaisi tämmöistä vaivaista ukokseen.Ei ainakaan kukaan sievä nainen.
Kelailin äsken lenkillä käydessä elämää tietenkin verraten sitä muihin.Kaikessa pahinta on se että huomasin kaiken olevan omaa vikaani.
Tilanne on nykyään että olen 4 vuotta työttömänä ja samoiten avioerosta 4 vuotta aikaa.
Tajusin että erilaisilla elämänvalinnoilla olisin kenties edelleen töissä tai ainaskin olisi varallisuutta sen verran hankittuna että tuntuisi kotona olokin joltain tai olisi varaa reissailla ja nauttia elämästä.Ei työmarkkinatuella paljoo juhlita.
Kyse ei ole koulutuksen puutteesta.Olen ylioppilas ja sen jälkeen kävin opiston.Mutta jos vertaa ammattikoululaisiin ni menee paljon surkeemmin.Kysyntä on heistä paljon suurempaa kuin esimiehistä.
Naisen suhteen sama juttu.Avioliitossa tuli tietysti käytettyä rahaa monenlaiseen mikä nyt kaduttaa.Eksä sai erossa omakotitalon itse asun kaupungilla vuokra-asunnossa.
Kaiken päälle se että menin tässä taannoin lääkärille pitkittyneen päänsäryn vuoksi.Noh todettiin hälyttävän korkea verenpaine ja kenties muutakin,kokeet ovat vielä valmistumatta.
Kyllä tässä on tarpeeksi syytä ettei käy flaksi naismaailmassakaan.Kukapa ottaisi tämmöistä vaivaista ukokseen.Ei ainakaan kukaan sievä nainen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
eikös niin? Uusi yritys.
Kuulostaapa murheelliselta. =/ Itselläni on kovasti samanlaisia ajatuksia, koska yliopistotutkintoni tuntuu hukkaan heitetyltä. Jumitan edelleen töissä grillissä, jossa aloitin opintojen aikaan osa-aikaisena. Raskasta oli opiskeleminen töiden päälle ja kovasti odotin valmistumista kuin jotain ihmettä, joka muuttaa kaiken.
Eipä niitä "parempia" töitä vaan ole löytynyt ja tuntuu todella lohduttomalta tuo seitsemän vuoden kituuttaminen ja pänttääminen, kun olisin yhtä hyvin voinut olla koko ajan pelkästään työssä, jolloin asuisin jo omistusasunnossa.
Työnhakuinto oli alkuun kova, mutta vuosien myötä sitä alkaa tulla liian murheelliseksi kielteisistä vastauksista. Ja kun ei jaksa enää koko ajan itseään eri paikkoihin tyrkyttää, niin tulee paniikki, että tässäkö sitä nyt ollaan koko ikä.
Voi kun olisi joku viisaampi sanonut opiskelemaan mennessä, mikä on todella järkevää.
Kiva kuulla etten ole aivan yksin tuntemuksieni kanssa.
Haluan tähän vielä lisätä etten ole mikään ronkeli töiden suhteen.Olen hakenut paljon esim.
asentajan hommia joita tein nuorempana.Minulla ei ole niihin kuiteskaan muodollista pätevyyttä ja insinööritutkinnon takia olen ylikoulutettu.Sellasta palautetta olen saanut työnantajilta.
Ja koulutusinnokkuudesta voi syyttää myös yhteiskuntaa.Ainaskin omassa nuoruudessa kehotettiin opiskelemaan ja vähän valheellisesti lupailtiin yhtä ja toista.Vakityöpaikkaa ja suuria tuloja.Noh tyhmää höynäytetään.
Onpa kivaa, että ihmiset luokitellaan jälleen kerran ulkonäön perusteella. Mutta onneksi se, kuka on sievä ja kuka ei, vaihtelee kokonaan katsojan mukaan. :)
En usko ollenkaan, etteikö olisi samantyyppisessä tilanteessa olevia naisia. Eronneita nelikymppisiä siis. On luultavasti aikalailla nykyisin.. Jaksamisia.
En ihmettel yhtään että sulla naisasiat menevät huonosti. Tuosta kirjoituksestasi huokui pessimistisyys, harmaus, tylsyys....kurja lukea tuollaista.
Töitä löytyy kyllä sille joka töitä haluaa tehdä. Voit saada töitä mistä vaan, mutta et kai halua mitä vaan kun kerran on koulutus ?!! Kuitenkin töitä voisi tehdä ja samalla odotella että mahdollisesti saisi koulutustaan vastaavaa työtä ! Moni tuttavistani ovat siivonneet, olleet rakennushommissa, myyneet lehtiä, tehneet mitä vaan, kunhan palkkaa on tullut ja ollut jotain tekemistä. Ja siinä samassa saanet elämänkokemusta, se on sitä elämänkoulua, josta voi olla hyötyä jatkossa.
Elämänvalintojaan on turha katua, mitä tuli tehtyä se tuli tehtyä. Mutta - voit kehittää itseäsi jatkossa, tehdä jotain muutta, uutta, vaihtaa alaa tms Tänä päivänä kaikki on mahdollista !
Olet varsinainen valittaja !! Yritä ryhdistäytyä, ajatella optimistisemmin ja positiivisemmin. Huomaat vaikutukset jonkun ajan päästä.
En ala tässä kertomaan omasta elämästäni, elämänvalintojen vaikutuksista ym, mutta voin todeta että minustakin oli tulossa juuri tuollainen. Huomasin onneksi itse miten tylsä ja ikävä tyyppi minusta oli tullut. Kokemuksesta minä sinua neuvon !
Koskaan ei ole myöhäistä saada onnelline lapsuus ja koskaan ei ole myöskään myöhäistä saada onnellisempi elämä !
Vaihda kaistaa - ja HETI !
Jotenkin vastauksestasi huokuu niksi-Pirkkamaisuus.Ei elämä ole Hollywoodia,jotkin asiat voivat olla työläitä toisille.Osoittaahan sen tuokin henkilö joka kertoi myös olevansa muissa kuin haluamissaan töissä vaikka akateeminen koulutus.
Lisään tähän erään elementin jota ei ollut alkuperäisessä kirjoituksessani.Eli avioliiton kariutumisen myötä minulle jäi 4 alaikäistä lasta joista luonnollisesti maksan elatusta.
Työttömyyden aikana maksu kohtuullistetaan mutta töissä ollessa maksetaan täysi elatus eli yhteensä 500 euroa.Kertakaikkiaan jollakin siivoojan 1000€ brutolla en eläisi.Tai siis pakollisten kulujen jälkeen ei jäisi ruokaan yhtään.Kannattaa tuokin huomioida.
Puhumattakaan lehdenmyyntityöstä.Eräs tuttuni teki sellasta aikoinaan ja jäi firmalle velkaa koska ei saanut tarpeeksi asiakkaita.Ovat usein
provisio-palkattuja hommia.
Koita vaan pitää koulutuksesi mukaista ammattitaitoa yllä ja etsiä koulutustasi vastaavia töitä. Ei siinä muu oikein auta.
Josko teillä onnaisi uudestaan yhteen? Ei 4 lapsen kanssa varmaan ole kevyttä eikä helppoa. Aikuistumisen myötä suurilta näyttäneet riidat ja erimielisyydet asettuvat usein oikeaan perspektiiviinsä.
Noh yhteenmuutto ei onnistu periaatteellisista syistä eikä muutenkaan,koska uus mies tuli kuvioihin heti erottuani eksästä.Ovat olleet jo naimisissakin jonkun aikaa.
Ja muutenkin,mikä on mennyttä,se on.Kyllä se yhteensopimattomuus tuli selväksi liiton aikana.
varmaankaan tarvi tarkemmin selventää:/ Valmis kaikkiin mahdollisiin selvityksiin tutkimuksiin, ihan mihin vaan että pystyisin toisin ajattelemaan. Ja jos joku mies löytänyt naisen joka muutaman kymmenen vuoden ajan pystyy MOLEMMIN puolisiin "uhrauksiin" ,olen iloinen puolestasi, kaikki muut hitusen kateellisia. Ei sellaista naista pitkällä aika välillä korvaa mikään maallinen laite, ym. En osaa hienosti kirjoittaa! mutta ehkä idea valkeni? Voimia kaikille itsekkäisiin akkoihin kaatuneille :(
Kyllä tässä on paras varautua taapertamaan yksin nämä viimeiset vuodet.
..uskoa mukaan, ajatuksilla on taipumus toteutua. Olen Sinua kymmenisen vuotta nuorempi nainen, yksinäinen vaikka ystäviäkin on pari kauempana.
Halusin vain sanoa, että toivoa ei kannata heittää. Itselläni on takana raskas vuosi vanhoja juttuja selvitellessä, välillä olen ollut kyyninen ja epätoivoinen. Mutta pahimmankin vaiheen keskellä vaikka kirjoitin itselleni lappuja ja jätin työpöydälleni muistuttamaan: "rakkautta on, toivoa on..." Lisäksi vielä koska kärsin syvästä itseinhosta (lapsuudessa koetut pahoinpitelyt), kirjoittelin lappuja "olen ihana ja rakastettava tällaisena" jne. Itsesuggestiota ehkä, mutta muuttaa pikku hiljaa ajatustottumuksia, eikä enää tahdokaan maalailla mustalla tai moittia jatkuvasti itseään. Ja, luottamus tuo elämään hyviä asioita ja ehkä niitä oikeita ihmisiäkin sitten.
Luotettavia naisia (ihmisiä) on.
mies höpiset "nämä viimeiset vuodet"?
Herranjestas, eihän tässä olla vielä edes puolimatkan krouvissa!
olen -67 syntynyt nainen, enkä minäkään aina helpolla elämässäni päässyt.
Silti olen päättänyt elää 100- vuotiaaksi ja hankkia lisää ihania kokemuksia elämästä.
Pakko on käydä välillä kontallaan ja kärsiä se kaatosade, sitten vasta ymmärretään auringonpaiste ja ne hyvät, onnelliset jaksot elämässämme.
Älä anna periksi, et ole ainoa, jolla on nyt asiat vinksallaan.
Vait itse itseäsi auttamalla pääset eteenpäin.
Äläkä ainakaan ala viinan kanssa läträämään, vie helposti pohjan kaikelta.
Kauniita syyspäiviä ja halit,
pilkkua vaille 40 v. ;-)