haluaisin kuulla kokemuksia, jos täältä sellaisia löytyisi, raskausdiabeetikoilta tai pcos:a (monirakkulaiset munasarjat) sairastavilta jotka ovat käyttäneet tablettimuotoista lääkitystä (metformiini) raskausaikana?
kauanko käytitte? (jo ennen raskautta ja siitä loppuun, alusta asti vai vasta myöhemmin?) millaisella annostuksella? ja oliko sillä jotain vaikutusta vauvaan?
itseäni asia mietityttää, kun esikoisen kanssa käytössä oli insuliini ja nyt mahdollisesti tarjottaisiinkin tuota metformiini lääkitystä. oma sairaanhoitajakoulutukseni on 10 vuoden takaa ja sieltä vaan muistan miten lääkeproffa vannotti että raskaana olevalle ei saa antaa kuin insuliinia. tiedän kuitenkin että sitä tänä päivänä on käytetty, kai aika yleisestikin? jopa eräs ystäväni on tuota lääkettä käyttänyt koko raskausajan ja siinäpä tämä ongelma: heille syntyi vakavasti vammainen lapsi.
lääkärit tosin ovat nyt kuluneen vuoden vuoron perään kaikki vakuuttaneet että se ei ole johtunut tuosta lääkkeestä, mutta mitään muutakaan syytä (edes varsinaista diagnoosia vammasta) he eivät ole pystyneet antamaan. siksi tämä nyt mietityttääkin itseäkin kovin, mieheni on lähes hysteerinen jo ajatuksesta että söisin lääkettä.
joten jos jollain on jakaa positiivista uskoa siihen, että lääkkeellä ei ole ollut vaikutusta niin ehkä omakin mieleni rauhoittuisi....
kauanko käytitte? (jo ennen raskautta ja siitä loppuun, alusta asti vai vasta myöhemmin?) millaisella annostuksella? ja oliko sillä jotain vaikutusta vauvaan?
itseäni asia mietityttää, kun esikoisen kanssa käytössä oli insuliini ja nyt mahdollisesti tarjottaisiinkin tuota metformiini lääkitystä. oma sairaanhoitajakoulutukseni on 10 vuoden takaa ja sieltä vaan muistan miten lääkeproffa vannotti että raskaana olevalle ei saa antaa kuin insuliinia. tiedän kuitenkin että sitä tänä päivänä on käytetty, kai aika yleisestikin? jopa eräs ystäväni on tuota lääkettä käyttänyt koko raskausajan ja siinäpä tämä ongelma: heille syntyi vakavasti vammainen lapsi.
lääkärit tosin ovat nyt kuluneen vuoden vuoron perään kaikki vakuuttaneet että se ei ole johtunut tuosta lääkkeestä, mutta mitään muutakaan syytä (edes varsinaista diagnoosia vammasta) he eivät ole pystyneet antamaan. siksi tämä nyt mietityttääkin itseäkin kovin, mieheni on lähes hysteerinen jo ajatuksesta että söisin lääkettä.
joten jos jollain on jakaa positiivista uskoa siihen, että lääkkeellä ei ole ollut vaikutusta niin ehkä omakin mieleni rauhoittuisi....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.