Itse sairastuin bulimiaan kolme vuotta sitten. Lukion ensimmäisellä luokalla joku tyttö piti syömishäiriöistä esitelmän. Hän ei vaikuttanut itse sairastaneen sitä eikä omaavan tietoa perus tietopaketin lisäksi. Minulla oli sairaus todettu edellisenä päivänä. Puhuttuaan pitkät pätkät anorexiasta hän siirtyi bulimiaan ja tiivisti taudin aluksi näin: Bulimikko on tavallaan laiska anorektikko joka ei osaa samalla tavalla laihduttaa eikä hän yleensä ole yhtä kunnianhimoinen. Siitä hetkestä päähäni iskostui tuo ajatus, että olen huonompi ja laiskempi kun kaikki täydelliset anorektikot ja että on jotenkin noloa sairastaa bulimiaa, ihan kun se ei olisi yhtä vakava sairaus.
Nykyään ajatukseni anoreksiasta on hyvin vääristynyt ja ihailen ystäviäni jotka sen ovat sairastaneet tai ovat luonnostaan laihoja. Jos sairastuisin anoreksiaan, ajattelisin varmasti että mulla pitää olla vaikea aliravitsemus että mua voi sitten pitää kunniallisena anorektikkona. Sairasta.tiedän. onneksi sen vielä tiedostan. Sairauteni on tavallaan oireeton,ilman kohtauksia, mutta läsnä joka hetki. Tahhtoisinkin tietää tähän asiaan anorektikon mielipiteen. Onko asteella merkitystä? Olenko teitä huonompi? en tahdo olla minä. tahtoisin olla normaali. silti uneksin olevani niin kuin te.
Nykyään ajatukseni anoreksiasta on hyvin vääristynyt ja ihailen ystäviäni jotka sen ovat sairastaneet tai ovat luonnostaan laihoja. Jos sairastuisin anoreksiaan, ajattelisin varmasti että mulla pitää olla vaikea aliravitsemus että mua voi sitten pitää kunniallisena anorektikkona. Sairasta.tiedän. onneksi sen vielä tiedostan. Sairauteni on tavallaan oireeton,ilman kohtauksia, mutta läsnä joka hetki. Tahhtoisinkin tietää tähän asiaan anorektikon mielipiteen. Onko asteella merkitystä? Olenko teitä huonompi? en tahdo olla minä. tahtoisin olla normaali. silti uneksin olevani niin kuin te.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sillä ei ole mitään väliä millä asteella on! se on silti vakava sairaus! Anorektio ja Bulimia: ne on kummatkin yhtä vaarallisia...muista....sinä olet sairas...etkä ole yhtään sen vähemmä sairas kuin muutakaan...ja toi tyttö ei tienny asiasta hönkäsen pölähystä...mut hyvät jatkot...minäkin teenn nyt tutkielmaa tästä aiheesta..ja siinä kyllä kirjottamista riittää...hyvät jatkot
Sairastuin ensin bulimiaan ja mulla oli sen takia hirveet syyllisyyden tunteet. Revin itteni siitä irti ja sairastuin vaivihkaa anoreksiaan. Vihdoinki oli puhdas olo ja kaikin puolin hyvä. Itseviha ei silti mennyt pois. Vihasin itseäni yhtä paljon kuin aina. Ainoa hyvä puoli oli siinä, että kun menin hoitoon, en tuntenut ällöttäväni lääkäreitä. Nyt minulla on taas paha bulimia ja tunnen olevani paljon pahemmassa kunnossa kuin anoreksian aikaan. Sydän hakkaa ku hullu ja muutenki paikat ihan paskana ja lihon kokoajan, enkä saa tätä loppumaan. Joskus tuntuu et oikeesti kuolis kohta. Haluun elää, mut en silti pysdty lopettamaan. En ymmärrä itteäni ja tätä sairautta. En aio mennä syömishäiriöiden takia uudestaan hoitoon ennen kuin se on taas muuttanut muotoaan "hyväksyttävämmäksi". Sitten taas varmaan keskeytän hoidon, koska parantuminen ahdistaa. Koskakohan tääki paska loppuu. En osaa olla terve. Jos joku haluu meilata niin: [email protected]