taas olen ollut jo kauan hereillä monennenko kerran jo itse joutunut nousemaan kun toinen puolisko vaan kääntää kylkeä,kun poika huutaaa ja haluaa ylös.. poika on nyt 9 ja puoli eli kohta töihin ois mentävä ajatuskin puistattaa kun tietää ettei sitä jaksa kuitenkaan kun nukkua ei saa tarpeeksi..heti aamusta se kaamee jysäri kolkuttaa päässä vaikka kuinka yritän vakuuttaa itelle et kyl se siitä taas parin vahvan kahvikupin jälkee helpottaa niin kai
sitten onki jo aika herättää muut lapset ylös kun nuorin ois jo valmis menee ekoille unille ja vietävä he tarhaan
nukkuisin mielelläni sen neljä tuntia mitä pojat on poissa mutta kun taas ois ne juoksevatkin asiat hoidettava..
on tää nyt vähän sekavaa itkuvirttä mut eihän se pääkään toimi kun ei ole tarpeeksi pirteä kuinka se ihminen venyy äärimmilleen näis tilanteissa ja koetellaa ihan tarpeeks, pojat tietty on mulle rakkaita ja mieskin on mutta monta kertaa olen itselle luvannu et kohta karkaan pois enkä palaa mutta sitten palaa järki takas kun ajattelen et tuskin lapsilla ois mitää lämmintä ateriaa päivässä tai puhtaita vaatteita päällä kyl se yleensä mun homma ollu tähän saakka.. perkel....
nuorin kun on musta aika riippuvainen. ei pahemminanna mun tehä yksin mitään....
anteeks kun selvitin vähän päätäni ...
sitten onki jo aika herättää muut lapset ylös kun nuorin ois jo valmis menee ekoille unille ja vietävä he tarhaan
nukkuisin mielelläni sen neljä tuntia mitä pojat on poissa mutta kun taas ois ne juoksevatkin asiat hoidettava..
on tää nyt vähän sekavaa itkuvirttä mut eihän se pääkään toimi kun ei ole tarpeeksi pirteä kuinka se ihminen venyy äärimmilleen näis tilanteissa ja koetellaa ihan tarpeeks, pojat tietty on mulle rakkaita ja mieskin on mutta monta kertaa olen itselle luvannu et kohta karkaan pois enkä palaa mutta sitten palaa järki takas kun ajattelen et tuskin lapsilla ois mitää lämmintä ateriaa päivässä tai puhtaita vaatteita päällä kyl se yleensä mun homma ollu tähän saakka.. perkel....
nuorin kun on musta aika riippuvainen. ei pahemminanna mun tehä yksin mitään....
anteeks kun selvitin vähän päätäni ...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän tuosta mitään tule jos joudut käymään töissä ja hoitamaan "lapsien huollot" yksin. Kyllähän tilanteessa, jossa kummatkin käyvät töissä yöheräämiset tulee hoitaa yhdessä. Selvitä miehellesi, ettei sinulla riitä energia sekä töihin, että yöllä hereillä olemiseen. Mikäli lapsi nukkuu kanssanne samassa huoneessa, niin voisitko mennä muutamaksi yöksi nukkumaan johonkin muuhun huoneeseen, jolloin yöheräilyt jäisi miehen vastuulle? Liekkö hän edes tajuaa kuinka kuluttavaa se on kun ei saa nukkua kun tunnin pari kerrallaan.
Voimia!
kiitos vastauksestasi. se on ihan totta että pitäs miehenkin osallistua siihen kaikkeen mun kansssa sillä kun vaan on aina ollut niin hyvät unenlahjat ettei se herää vaikka miten potkis ja säälin sen verran että toisella on nii rankka työ että se jos kuka tarvii unta myös että siinäkin asiassa en ajattele taaskaan itseäni, mä olen monta kertaa miettinyt meneväni alakerran sohvalle nukkumaan mutta aina tullut siihen tulokseen että poika rupee huutamaan niin kovaa että saa jo vanhimmat pojat sitten ylös joten taas uhraan omista yöunistani.
aikansa tätä kutakin mutta kuinka kauan sitä vaan jaksaa. viime yö oli edellistää vielä pahempi hyväs lykys taisin kolme tuntia nukuttua
ja välillä molemmat tultii itkemää alas ku ei vaan nuku sillä tosin ei ole vielä yhtään hammasta puhjennut että voi olla et nekin rassaa sitä ja varsinkin öisin,kun on todella LEVOTON.
alkaa usko toivo ja rakkaus olla kovalla koetuksella vaikka sitä onkin kokemusta jo aiemmista pojista niin aina ne ovat nii erilaisia käyttäytymisellään että opittava niidenmukaan elämää
koetin päiväunetkin ottaa mutta ei oikeen saa unta kun sitten alkaa taas muut asiat vaivaamaa ajattelin jo yöllä et hemmetti taidan ottaa auton alleni ja lähtee sinnehän jää kaikki, uni tuli kuitenkin ensin
kiitos kuitenki kun jaksat lukea itkuvirteni
Jätä reilusti yks päivä viikossa kaikki tekemättä, anna itsellesi vapautta ottaa lomaa niin paljon kuin se on mahdollista, ihan vain elämälle tärkeimpien suoritusten tekeminen on sallittua sinä päivänä. Jatka niin kauan, että lakkaa pakottamasta. Jos sinä yks päivä romahdat kokonaan, se on paljon pahempi kuin yks lorvipäivä joka on TO-SI tarpeellinen. Tiedän, että ensin saa ottaa itseään niskakoukulla että malttaa laskeutua sohvalle ja olla vaan mutta jossain vaiheessa ei enää oo muuta mahdollisuutta. Ennenkuin kaikki kaatuu päälle..