Olen nuori nainen ja minulla on Aspergerin oireyhtymä. Olen aina hävennyt tätä vikaa itsessäni ja yrittänyt käyttäytyä kuin muut ihmiset. Kun asiat eivät pysy järjestyksessä, unohtelen asioita, kuuloni on valikoiva ja ongelmia ilmenee sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Työpaikoilla on aina ollut ongelmia, kun kommunikaatio ei pelaa haluamallaan tavalla ja näin konfliktit ihmisten kanssa ovat estämättömiä. Tunnen itseni niin tyhmäksi.
Ihmisille neurologiset häiriöt eivät ole varmaankaan niin tuttuja, sillä jos paljastan asian niin he eivät välttämättä ymmärrä sitä. He pitävät minua vain itsekkäänä, laiskana tai välinpitämättömänä. Kun näen sujuvasti toimivan ihmisen, masennun täysin koska tiedän ettei minusta voi tulla samanlaista kuin hän.
Masennus pahentaa oireita vielä entisestään, se lamaannuttaa. Minulla on ystäviä, mutta he eivät pidä minusta. Jos kerron heille tästä, he varmasti eivät koskaan haluaisi tavatakaan minua enää. Tiedän olevani itsevarma, hymyilevä ja mukava itseni, mutta miten voin olla kun tiedän taas nolaavani itseni.
Itsetuntoni on ollut kauan olematon, pidän aina matalaa profiilia. Ei ole mukavaa olla näin heikko ihminen.
Työpaikoilla on aina ollut ongelmia, kun kommunikaatio ei pelaa haluamallaan tavalla ja näin konfliktit ihmisten kanssa ovat estämättömiä. Tunnen itseni niin tyhmäksi.
Ihmisille neurologiset häiriöt eivät ole varmaankaan niin tuttuja, sillä jos paljastan asian niin he eivät välttämättä ymmärrä sitä. He pitävät minua vain itsekkäänä, laiskana tai välinpitämättömänä. Kun näen sujuvasti toimivan ihmisen, masennun täysin koska tiedän ettei minusta voi tulla samanlaista kuin hän.
Masennus pahentaa oireita vielä entisestään, se lamaannuttaa. Minulla on ystäviä, mutta he eivät pidä minusta. Jos kerron heille tästä, he varmasti eivät koskaan haluaisi tavatakaan minua enää. Tiedän olevani itsevarma, hymyilevä ja mukava itseni, mutta miten voin olla kun tiedän taas nolaavani itseni.
Itsetuntoni on ollut kauan olematon, pidän aina matalaa profiilia. Ei ole mukavaa olla näin heikko ihminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei! Varmasti sinua masentaa jos et tule ymmärretyksi tai koet olevasi huonompi kuin muut.Jos tunnet masennusta niin hae ihmeessä apua työterveydestä.Oletko saanut asbergin vuoksi mitään kuntoutusta?esin:neuropsykologin kanssa keskustelut ja tarvittaessa harjoitteet ja tilanteiden läpikäyminen(sos.tarinat)voisivat kyllä auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja myös muita.Joskus myös asiasta kertominen lähimmille kavereille voi olla helpotus ja joskus myös neuropsykologin pitämä palaveri asbergerista voisi auttaa kummasti myös työkavereita ,jotta hekin tietävät mistä on kyse.Ole ylpeä omasta itsestäsi,olet varmasti ainutlaatuinen ihminen ja arvokas.Olethan kuitenkin työelämässä ja pärjäillytkin,se voi olla joillekkin asseille liian vaikeata.Oman poikani kohdalla vaikeutta tuo hänen koulunkäyntiinsä myös adhd joka aiheuttaa vilkasta puuhastelua.Hän on tulossa murkkuikään ja oma "erilaisuus" alkaa nyt pikkuhiljaa mietityttää poikaa.Mutta hän on saanut terapiaa ja mm neuropsukologista kuntoutusta ja se on auttanut monissa arkipäivän tilanteissa-ja vain siksi että on ahkerasti harjoitellut.Tosin ei ole tarkoitus muuttaa häntä vaan lähinnä sopeuttaa hiukan jotta kanssakäynti muiden kanssa helpottuu-ja näin on käynytkin! Ole sellainen kuin olet,sillä maailma on täynnä ihmisiä jotka ravaavat plastiikkakirurgeilla koska haluavat näyttää barbeilta-mutta ovat monesti kateellisia sellaisille oikeille persoonallisille ihmisille.Hyvää syksyä ja voimaa ja uskallusta ottaa asia esille! t assin äiti
Muutamalle prosentille kouluttamattomista asseista on hyötyä oireyhtymästään.
Minut ja useat muut AS ilman sen tunnistamista on vienyt enempi tai vähempi perikatoon.
Akateemisen koulutuksen saaneelle, hyvän uraputken alkuun päässeelle
AS voi jopa lisätä persoonallisuutta ja karismaa.
Tämä nyt on yleisessä tiedossa; kouluttamaton assi syrjäytyy taviksia useammin.
Itselle siitä asti kun muistan, on kehittynyt ensin sisarkateus, sitten
masennus ja iän myötä syvät depresssiotilat.
Joka päivä raivoan unohtelulleni, hutiloimalla työskentelylleni jne.
Itsetuntonikin on vääristynyt kaksijakoiseksi, yli ja alle terveellisen.
Asseilla on myös vahvuutensa. Sinunkin nuori nainen pitäisi etsiä vahva alasi.
Aivorakenteessasi piilee suuret mahdollisuudet. Ne on vaan herätettävä toimimaan.
Tämä on rankka projekti, mutta ainoa kannattava tässä elämässä. Sitä paitsi.
Muutakaan elämää meillä ei eikä tuu.
tavallista, että assi omaa huonon itsetunnon ja siitä kumpuaa kaikkea häikkää ihmissuhteissa.
Meillä suvussa on muutama dg As ja monta, joilla ei ole dg:tä, eivät tarvitsekaan ja ovat "pärjänneet" miten pärjänneet tähänkin asti. Osa paremmin osa huonommin. Muutamalla on todella vaikeaa sisarkateuden kanssa. Tullut oikein surullinen olo, mutta ei voi tehdä mitään, ei auttaakaan. Mielipide valuu kuin vesi hanhen selästä ja mitään pitkää As-luentoa on turha alkaa pitämään, koska ihminen ei halua kuullakaan mitään. Jos hiemankaan viittaan "geeniperimään" se on sama kuin sanoisin, että olet "hullu". Mielestäni silloin, kun itse tietää miksi on erilainen/sellainen kun on: eli Assi, niin silloin ihminen kykenee kehittämään itseään ja muuttamaan jopa käytöstään - ainakin osin. Sisarkateus on paha ja itse en tahdo sitä millään ymmärtää.Verisukulaisuus menee kaiken edelle ja toivon aina sisaruksille hyvää ja osaan iloita, jos heitä on kohdannut menestys. En ole kateellinen enkä katkera kellekään enkä millekään. Kateus kalvaa ja kuluttaa ja aivan suotta siitä kärsii ja antaa sellaisen hallita itseään ja elämäänsä.
Kenenkä tahansa sanomisesta joksikin assiksi. Nyt kun aika oli "kypsä" omasta
halustani nurkkaan ajettuna halusin neurologin mielipiteen asiasta.
Keskussairaalasta kehottivat lääkäriaseman yksityiseltä tilaamaan ajan.
Kalliita käyntejä, mutta Kela hiukan tasii.
Pitkäaikaisten ja syvien depressiotilojen syiden löytämiseksi apua on haettava.
Muuten nuo raunioittavat koko elämän. Merkittävin hyöty dg.stä on, että
voi hyväksyä itsensä vaikka luonnon sekundakipaleena ilman toisten ihmisten syytä.
Onko asseilla enemmän depiksiä kuin muilla? Onko niihin jokin aivoperäinen syy? Onko yleensäkään asseilla löydetty aivokuvauksissa jotakin poikkeavaa? Miten aspergeria tutkitaan? Eikös raja "normaalin" ja assiuden välillä ole tosi liukuva. Eikö erikoisia persoonia voi olla normaalistikin. Miten mitään rajaa voidaan vetää? Onkohan se vähän turha diagnoosi.