Olemme tulleet muutamassa vuosikymmenessä monokulttuurisesta, pääosin agraarisesta, ainakin näennäisin osin yhteinäiskulttuurisesta ja osin autoritäärisestä ja sotienkin tunnevammauttamasta Suomesta - tähän tilanteeseen, jossa nyt olemme. Yhteiskunnallinen tunneilmasto ja käsityksest esim. oppimisesta, opettamisesta ja johtamisesta ovat kovasti muuttuneet (miettikääpä vaikka suhtautumista erilaisiin hierarkioihin nykyään). Opetuksessa puhutaan konstruktivismista, aktivoivista työtavoista, oppijakeskeisyydesta jne. - mikä siis merkitsee kaikkea muuta kuin esim. 1970-luvulla vallalla ollut behavioristinen ajattelutapa ihmisyksilön ulkoaohjautuvuudesta. Käskyistä olemme tulleet motivaation ja tunne-elämän korostumiseen kaikessa oppimisessa ja toiminnassa. Nämä ovat arkipäivää kouluissa ja koulutuksessa (tai ainakin niiden tulisi olla). Tästä näkökulmasta tuntuu siltä, että Päivämiehen otteissa on jämähdetty tuonne 1970-luvun tapaan ilmaista asiat ja vaikuttaa: näennäisen keskustelun jälkeen uskaltaudutaan vetämään ns. yhteinen näkemys, mikä, kuten Reisjärvi-aiheessakin kävi ilmi, ei vastaakaan esim. paikalla olleiden muusikoiden kollektiivista kokemusta. Ei ole ihme, ettei tämän päivän ihminen helpolla sulata moista toimintatapaa, eikä kuulukaan. Sanotaan, että ei vanha koira opi uusia temppuja - mutta tässä tapauksessa olisi kyllä peiliin katsomisen aika. Itse olen ymmärtänyt 1970-luvun kireyden osin vastauksena 1960-luvun yhteiskunnalliselle vapautumiselle, mikä näkyi mm. yleisessä kulttuuri-ilmastossa ja suhtautumisessa seksuaalisuuteen. Ko. ajalle leimaa antoi myös se, että taide- ja kulttuurielämäkin politisoitui siinä määrin että osa aikakauden vaikuttajista eteni myös avoimesti poliittisella mandaatilla (vasemmistolaisuus). Näitä kaikkia vanhoillislestadiolaisuus tietysti torjui ja virhellisesti pyrki rakentamaan yhtenäiskulttuuria myös asioihin, joihin sellaista ei voi rakentaa, esimerkiksi suhteessa klassiseen musiikkiin.
Luulen että tällaista taantumuksen aikaa vielä osa vl-vaikuttajista elää, se näkyy ja heijastuu juuri kysymyksissä, joihin yritetään juntata yhteistä kantaa, mutta joihin se ei luonteensa puolesta kuulu.
Missä puhe armosta ja vapaudesta? Missä puhe Jeesuksen esimerkistä (se on muuten todella paljastavaa - Jeesus, aikansa radikaali, sovinnaisten tapojen rikkoja ja kyseenalaistaja, syntisten ja vähäarvoisten rakastaja...)? Missä puhe kristittyjen keskinäisestä rakkaudesta - uskon tuntomerkistä, joka kantaa eikä tuomitse sekä auttaa näkemään erimielisyyksien ohitse.
Ajattelen, että vain muutoksiin ja uusiin aikoihin sopeutumalla kristinusko on voinut elää sydämistä sydämiin vuosituhannet - se muuttaa nimeä, käsityksiä ja sanoja, kieliä ja kulttuureja, mutta keskeinen sanoma pysyy. Älkäämme hämärtäkö tätä! Olkaamme rohkeita, rehellisiä ja vapaita sen sanoman äärellä.
Luulen että tällaista taantumuksen aikaa vielä osa vl-vaikuttajista elää, se näkyy ja heijastuu juuri kysymyksissä, joihin yritetään juntata yhteistä kantaa, mutta joihin se ei luonteensa puolesta kuulu.
Missä puhe armosta ja vapaudesta? Missä puhe Jeesuksen esimerkistä (se on muuten todella paljastavaa - Jeesus, aikansa radikaali, sovinnaisten tapojen rikkoja ja kyseenalaistaja, syntisten ja vähäarvoisten rakastaja...)? Missä puhe kristittyjen keskinäisestä rakkaudesta - uskon tuntomerkistä, joka kantaa eikä tuomitse sekä auttaa näkemään erimielisyyksien ohitse.
Ajattelen, että vain muutoksiin ja uusiin aikoihin sopeutumalla kristinusko on voinut elää sydämistä sydämiin vuosituhannet - se muuttaa nimeä, käsityksiä ja sanoja, kieliä ja kulttuureja, mutta keskeinen sanoma pysyy. Älkäämme hämärtäkö tätä! Olkaamme rohkeita, rehellisiä ja vapaita sen sanoman äärellä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
...onnistuit siinä kyllä. Nyt ikävä kyllä sanomasi jää noiden sanojen taakse piiloon. Täytyy ymmärtää, vaikka ns.sivistyssanojen käyttö itselle olisikin luontevaa ja arkipäiväistä, näillä keskustelupalstoilla suositaan ihan normaalia puhekieltä. Siten saa sanomansa ymmärrettäväksi ja helppolukuiseksi. Lähes kaikkia nuo sanat voi korvata kertoen ne "omin sanoin".
...kerronpa sinulle mikä on erilaisten termien kikka: niihin mahtuu paljon informaatiota, eivät ne ole ns. hienompia sanoja jollekin "normaalille puhekieliselle sanalle", joita toivoisit käyttäväni...? Mitä tulee historialliseen analyysini (tarkoittaa asioiden purkavaa ja selittävää erittelyä), kyllä ko. asiat tuntee jokainen Suomen historiaa hieman tunteva, tai ainakin aihetta olisi...? Sitten käytin kahta kasvatustieteellistä termiä, jotka yritän nyt tiiviisti selittää sen mukaan, missä merkityksessä itse niitä käytän:
behaviorismi: tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan ihminen on ulkoapäin ohjattava oppija ja omaksuu tiedon valmiina ympäristöstään. Oppiminen tarkoittaa sitä, että otetaan vastaan valmis pureksittu paketti jostain asiasta. Oppiminen on ulkokohtaisempaa kuin vrt. alla.
konstruktivismi: tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan ihminen oppii ja omaksuu asioita keräilemällä, kokoamalla ja tulkitsemalla näkemäänsä ja mukauttamalla niitä aikaisempiin havaintoihin ja kokemuksiinsa maailmasta. Oppiminen tarkoittaa sitä, että aiemmat käsitykset ja havainnot jäsentyvät ja järjestyvät uudella lailla. Motivaatio ja tunteet vaikuttavat siihen mitä ja miten opitaan - mitä kiinnostavampi ja tarpeellisempi (siis siksi koettu) asia, sitä todennäköisemmin oppiminen onnistuu ja on syvempää.
Kuka sinusta saa määrittää "ihan normaalin puhekielen"? Sinä itse? Entä "omat sanat"? Kieli sisältää nimittäin monia eri alakieliä, niitä sanotaan rekistereiksi. Lakimies puhuu eri tavoin kuin koululainen, maanviljelijä eri tavoin kuin maahanmuuttaja... Eiköhän kaikilla ole oikeus "omiin sanoihinsa".
Korkeasti oppineena ei enää hallitse tavallista kansankieltä. Toisaalta, tekstihän saattaa tuntua uskottavammalta ja mennä paremmin yksinkertaisten :) uskovaisten tajuntaan. Sehän saattaa tuntua sivistyneen ihmisen kirjoitukselta - siis viisaamman kuin me olemme. Siitähän saattaa seurata ajatus että pitäisiköhän alkaa seuraamaankin häntä, ja hänen kirjoituksiaan. Ei me kuitenkaan näin yksinkertaisia olla hakomajan näköisessä yrttitarhassamme. Ei mene perille ei, ei kaikessa tämän maailman kullakkuudessakaan.
Kuinka mones nimimerkki nyt lähti käyntiin?
Harmittaa, jos tämä sinänsä ihan kiinnostava keskustelun aloitus jää pilkun viilailuun. Minusta voisi miettiä, mikä itse kullakin on tarkoituksena kun pitää alkaa kaivelemaan aloitusta noin. Tuo ei ole rakentavaa eikä ainakaan keskustelua yllä pitävää. Voihan sitä aina kysyä kirjoittajalta, mitä hän tarkoittaa, ei alkaa musta maalata tai hyökätä. Kertoo enemmän vastaajasta itsestään, ikävä kyllä.
Rekisteröitymisen idea: itse kukin kirjoittaa ina omissa nimissään. Rekisteröityessä kysytään henkilötiedot, joten toista nimimerkkiä ei voi edes ottaa. Tämä tiedoksi. Koita sinäkin, niin ei tarvitse puskista huudella :)
joka kirjoitit:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019705782 ?
En ole, enkä ole koko viestiketjua edes lukenut, joten en tiedä sen sisällöstä mitään. Jos juupas-eipäs-keskustelu aiheesta on jo käyty, voisiko tästä saada hieman rakentavamman?
nimimerkiltä - tälle rakkaalle palstallesi - .
Kirjoituksesi täällä eivät näy pyrkivän rakentamaan. Sinä toimillasi kerrot sydämesi surullisesta tilasta.
Olisi vakavasti harkittava mitä uskovaisena täällä vastaamme!! Silloin kun on asiallinen ja totuutta rakastava kirjotus, niin miksi kävisimme hyökkäämään kirjoittajan kimppuun pyrkien häntä alatyylisesti halventamaan? Kuten sinä nyt erehdyit tekemään... Voisimme rehellisesti ja suolana ollen mutta toisia eri lailla ajatetleviakin kunniioittaa - jos vaikka epäuskoiset meitä pilkkaisivatkin, meillä ei saisi morraali romahtaa. Emme saisi sortua sinun tapaisiin halveerauksiin...Ei millään pahalla.
En tiedä Poeesiasta mutta. Palstan säännöt eivät kiellä useammalla nimimerkillä kirjoittamista. Sinä itse näyt kirjoittavan täällä milloin milläkin "tittelillä". ;-) Moneskos tää on??
Muistelen että aloittaja kertoi ensimmäisessä viestissään tuolla alempana kirjoittaneensa tänne aikaisemminkin, mutta ilman rekisteröintiä.
Aloittaja on rehellisempi kuin sinä, puskahuutelija. :-(
Tietty SRK:n palveluksessa oleva henkilö on kirjoittanut Palstalle ainakin kahdella rekisteröidyllä nimimerkillä.
Mitä se ketään haittaa?
Niin me yritämmekin tällä palstalla, saattamaan toinen toisemme parhimpaan mahdolliseen valoon ihmisinä, jos vaikka olemmekin sielun autuuden asioista eri mieltä.
Saattaa olla ettei tällä palstalla ole lukijoillasi eväitä sinulle vstata. Täällä itseään uskovaisina pitävät kriitikot käyvät aina kirjoittajan henkilön kimppuun, arvostelevat kielellistä ilmaisutaitoa ja hyökkäävät leimaamaan ihmisen epäuskoiseksi. Että sitä tasoa...
...näkökulma. Vastaa minun empiiristä käsitystä vl-yhteisön tilasta, vaikka en ole tullut ajatelleeksi sitä tuosta (kasvatustieteellisestä?) näkökulmasta.
Loistavaa, että löytyy raikkaita ajattelijoita. Sellainen kristuskin tosiaan oli omana aikanaan. Kaukana konservatismista ja itsetarkoituksellisesta turvallisuushakuisuudesta.