Yritin tuossa alempana rakentaa jonkinlaista teoriaa siitä ketkä äänestävät Keskustaa, mutta taisi aivokapasitetti loppua heti alkuunsa. Teoretisoimalla voi tietysti rakentaa kysymykselle jonkinlaista pohjaa, mutta kyllä se tosivastaus taitaa löytyä äänestystilaistoista ja minua parempien Keskustan tuntijoiden korvien välistä.
Keskustan n. 25 %:n kannatus on minulle edelleen pieni ihme jos kerran maanviljelijöitä on kansasta vain muutama prosentti. Onko joku kenties tutkinut asiaa? Kertokaa ihmeessä meille muillekin keitä ovat Keskustan äänestäjät.
Keskustan n. 25 %:n kannatus on minulle edelleen pieni ihme jos kerran maanviljelijöitä on kansasta vain muutama prosentti. Onko joku kenties tutkinut asiaa? Kertokaa ihmeessä meille muillekin keitä ovat Keskustan äänestäjät.
Vastaukset 30
Vanhimmat
kaikki järkevät.
Kaikki tyhmät.
http://www.vaalit.fi/uploads/rfsvyrtb.pdf#search="äänestysprosentti eduskuntavaalit"
... jakautuma:
Ammattiryhmä Koko väestö Keskusta SDP Kok.
Työväestö 27 25 37 15
Toimihenkilö 24 20 20 32
Maanviljelijäväestö 2 8 0 1
Itsenäinen yrittäjä 6 7 2 9
Johtava asema 4 3 2 9
Kotirouva 2 2 1 1
Opisk./koulul. 11 9 9 11
Eläkeläinen 23 26 28 22
Tuo kertoo, että Kepun kannatus on lähimpänä koko väestön kannatusjakautumaa.
..., numerot ilmestyivät kaikki peräkkäin, mutta siinä järjestyksessä ne ovat: Koko väestö, kepu, SDP ja Kok.
Olen kasvanut alueella, jonka ihmisistä noin puolet äänesti silloista maalaisliittoa, myöhemmin keskustapuoluetta. He olivat ihmisiä jotka vihasivat kommunisteja, mutta eivät mitenkään suurella lämmöllä ajatelleet myöskään suuria teollisuusyhtiöitä. Jotenkin tuntuu, että molemmat koettiin mökkiläisen riistäjänä.
Ihmiset olivat myös hyvin omatoimisia, yhteishenkeä oli, naapuriapua annettiin jne. Suurin yhteinen voimannäyttö oli mielestäni yksityisen 20,5 kilometriä pitkän maantien rakentaminen jolla yhdistettiin kaksi kantatietä. Melkoinen tehtävä pääosin hartiapankki- ja hevostyönä. Se oli ns. yksikkötie.
Se historiasta. Maatalous on aina työllistänyt koko joukon ihmisiä tuotantoketjuunsa. Heillä on ollut - ja on kai vieläkin motiivi kannattaa Keskustaa. Sama pätee suureen joukkoon elinkeinon ympärillä toimivaa byrokratiaa. Perinnönjaossa pirstoutuneista tiloista on jäänyt perillisille metsäpalstoja ja vaikka oma leipäpuu onkin muualla on kynnys Keskustan äänestämiseen heilläkin yhä matala. Usein toistuvat lakot ärsyttivät myös takavuosina osaa palkansaajia ja se lienee näkynyt myös Keskustan etuna puoluevalinnoissa.
Tämän lisäksi on huomioitavia ryhmiä ainakin nämä niinsanotut siipeilijät. Kun Keskusta on jossakin vahva, on julkinen Keskusta-aatteen tunnustaminen usein ponnahduslauta mm. parempiin työtehtäviin. Tämän saman asian olen kyllä todennut myös siellä, missä demareilla tai kokoomuksella on ollut paljon vaikutusvaltaa. Siinä suhteessa eivät puolueet näytä olevan yksi toistaan parempia.
Olen asunut Suomessa mm. Turussa, Rovaniemellä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Kirkkonummella ja Inkoossa. Tällä hetkellä olen kainuulainen, joten minulle on kertynyt kokemusta monenlaisista asuin- ja hallintoympäristöistä. Minkään puolueen jäsen en kuitenkaan ole, enkä nytkään pysty sanomaan edes puoluetta jota tulen äänestämään seuraavissa vaaleissa. Eduskunnassa on ehkä kolme puoluetta joiden äänestäminen on minulle ylitsekäymätön kynnys.
Tästä jatkakoot ja lisää analyysiä antakoot ne, joilla on muunlaisia käsityksiä ja kokemuksia.
on mökkiläisistä, jotka pääosin tekivät metsä- ja uittotöitä, mutta joilla oli myös vähän maata ja karjaa, aivan toinen. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä he nimenomaan äänestivät Skdl:ää ja suhtautuivat Maalaisliittoon hyvin negatiivisesti. Mutta ei siellä maaseudulla ihmisten kesken vihaa pidetty kenenkään puoluekannan takia. Veikko Vennamo sitten veti suuren joukon näitä ihmisiä SMP:hen ja sitä kautta heistä osittain tuli myös keskustalaisia. Toisaalta tämä mökkiläisten joukko on pääosin hävinnyt.
En minäkään tarkoittanut, että kylän ihmisillä olisi ollut välirikkoja puoluekannan vuoksi. SKDL oli kotiseudullanikin selvästi toiseksi suurin ryhmä, eikä sen kannattajat olleet mitenkään boikotissa. Samalla tavalla he olivat mukana yhteisissä hankkeissa kuin muutkin. Kommunisteiksi itseään nimittivät lähinnä muutamat nuoret miehet, olisivatko sitten olleet sen ajan radikaaleja.
Kokoomuslaisia kotikylälläni oli neljä: Kyläkauppias ja koulun johtajaopettaja vaimoineen. Demaritkin saivat yleensä vaaleissa muutaman äänen, kylällä asuvaa linja-autonkuljettajaa epäiltiin, samoin toisen kyläkaupan hoitajaa perheineen koska se oli E-liikkeen kauppa.
Sanomaasi vennamolaisuuden vaikutuksesta keskustan nousuun erityisesti 1980- luvulla yhdyn täysin. Sitä työväestön äänipottia Keskustalla on varmasti runsaasti jäljellä.
Ryhdyin seuraamaan politiikkaa varhaisteini-ikäisenä niihin aikoihin, kun Kekkonen valittiin presidentiksi yhden äänen enemmistöllä. Ammatinharjoittajaperheen lapsena elin ympäristössä, jossa oli paljon vasemmistolaisia. Heidän aatteellinen paatoksensa ei minua kuitenkaan viehättänyt, vaan kiinnostuin eniten silloisesta kansanpuolueesta, myöhemmistä liberaaleista. Taisin ensimmäisissä vaaleissani äänestääkin liberaalien ehdokasta.
Kokoomuksen kannattajaksi ajauduin oikeastaan kahta kautta. Kun olin 60-luvun lopulla jo ajautunut mainonnan alueelle leipätyötäni tekemään ja yhden ammattilehden vakituiseksi avustajaksikin, pääsin tutustumaan mm. sosialidemokraattien viestintäpoliittiseen ohjelmaan, jossa vaadittiin mm. tv-mainonnan kieltämistä, mainonnan verotusta ja muutenkin ankaraa mainonnan sääntelyä. Se sulki SDP:n pois minun uoluevalikoimistani.
Liberaalien ja kokoomuksen välillä pohdiskelin itkään, mutta käännyin kokoomukseen siksi, että se oli liberaaleja isompi ja siten vaikutusvaltaisempi. Toinen syy oli, että samaa koulua käynyt Pertti Salolainen alkoi tuolloin menestyä politiikassa, jolloin sain hänestä ehdokkaan eri valeihin useiksi vuosikymmeniksi.
Myöhemmin katselin erittäin tarkalla silmällä nursuomalaisten tekemisiä, jossa arvostin erityisesti heidän talousajatteluaan, mutta puolueen äänestäjää minusta ei tullut, koska nusuissa oli mukana kovin monenlaista elämäntapaintiaania.
Vihreiden ajatuksia olen myös seurannut kiinnostuksella. pidän Osmo Soininvaaraa hyvin järkevänä miehenä, jota saattaisin äänestääkin, mutta vihreiden muut ehdottaat ovat sen verran kaukana tästä maailmasta, etten halua äänelläni tuke ketään muuta hörhöä, joten Soininvaarakin on jäänyt ilman ääntäni.
Maalaisliitto/keskusta on minulle ollut aina maanviljelijöiden puolue, joten ensimmäisen polven paljasjalkaisena stadilaisena ja koko ikäni Helsingissä asuneena, keskusta ei ole koskaan ollut listallani. Virolaista toki hailin valtiomiehenä, mutta Väyrysen, Ahon ja Jäätteenmäen touhut karkoittivat minut hyvin kauaksi siitä maailmasta, mitä he keskustan johdossa edustivat. Matti Vanhanen näyttää olevan kokonaan toista maata, minkä lasken keskustalle suureksi ansioksi.
"Keskustan n. 25 %:n kannatus on minulle edelleen pieni ihme jos kerran maanviljelijöitä on kansasta vain muutama prosentti. Onko joku kenties tutkinut asiaa? Kertokaa ihmeessä meille muillekin keitä ovat Keskustan äänestäjät."
-----------------------------
...ja voin vain omasta puolestani kertoa.
Maanviljely ei ole edellytys äänestää keskustaa.
Minun kohdallani tapahtui valinta siinä vaiheessa kun en tiennyt politiikasta mitään. Olin siihen aikaan innokas ay-aktiivi ja uskoin, että edunvalvonta työpaikoilla ei liity politiikkaan mitenkään. Kunnes sitten demarit tulivat kertomaan, että urani ay-toiminnassa riippuu siitä otanko demarien jäsenkirjan vai en.
Siitä paikasta marssin kirjastoon ja lainasin kaikki kuvittelemani kirjat joissa käsiteltiin puolueitten periaateohjelmia.
Luettuani tarpeeksi, tein johtopäätöksen, että keskusta edusti oli minun arvomaailmaa lähinnä, ja näin liityin keskustapuolueeseen ja aloin kannattamaan keskustaa ja myös toimimaan järjestöpolitiikassa.
Nyttemmin olen ollut pois aktiivipolitikoinnista ja tyydyn vain antamaan ääneni keskustalle aina kun siihen on vain tilaisuus.
Maanviljelystä en ole koskaan harrastanut, puutarhan hoitoa ja hyötykasvien kasvattamista kotitarpeiksi kylläkin.
Tärkein rajalinja löytyy taajama - haja-asutus -akselilta. Syrjäseutujen ihmiset äänestävät Kepua, taajamien asukkaat taas vähemmän Kepua ja enemmän muita. Toinen tätä täydentävä kohta on suunnilleen sisällisodan rintamalinja eli Tampere-Lappeenranta -linja. Sen pohjoispuolella äänestään enemmän Kepua ja eteläpuolella taas hyvinkin paljon vähemmän. Haja-asutus ja pohjoinen ilmasuunta ovat Kepukannattajien tunnuspiirteitä.
Maatalous on jo historiallisesti tärkeä vedenjakaja. Onhan kyse Maalaisliitosta, joka ihmisiä hämätäkseen on muuttanut pariinkin otteeseen nimeään. Maatiloja on Suomessa noin 70 000. Jos oletetaan, että tilalla työskentelee puoliso mukaanlaskien noin 120 000 ihmistä, se alkaa olla jo viides-kuudes osan sakki Kepun kannattajista. Ei siis 2 %, vaan 15-20 %. Kepun kansanedustjista puolestaan on maatalousyrittäjätausta noin 40 %:lla. Kepussa saadaan aina slaaki, kun maajusseista oletetaan puhuttavan ikävässä sävyssä. Se nähtiin mm. viime keväänä, kun Kepu järjesti irkuvirsi-iltamat, jotka isä Eero onneksi saattoi vähemmän surulliseen loppuun.
Suomessa on edelleen sankoin joukoin metsäläisiä, myös mieleltään. He ovat niitä, jotka äänestävät Kepua, nämä Härmän rednecksit. Mitä on Nokian takana, kyselee mm. Ismo Alanko laulussaan.
Haja-asutus, syrjäseutu taajama (=Helsinki?)
Pohjoinen etelä
Maajussi ja hänen maatilalla työskentelevä puolisonsa muussa ammatissa toimiva mies, muussa ammatissa toimiva vaimo
Metsäläinen, Härmä Joensuulaissyntyinen, ironistisen "Kun Suomi putos puusta" -laulun sanoittaja???
-------
Ei ihme, että keskusta on päässyt rauhassa levittäytymään kokonaan uusille paikkakunnille ja lukemattomien ammattiryhmien pariin etelärannikkoa myöten, jos useampienkin mielikuva on yllä oleva.
..., tosin huonosti, selviää kepun kannattajista on - työväestöä 25 %,
- toimihenkilöitä 20,
- maanviljelijäväestöä 8,
- itsenäisiä yrittäjiä 7,
- johtava asemassa olevia 3,
- kotirouvia 2,
- opisk./koulul. 9 ja
- eläkeläisiä 26 %.
Se on lähempänä väestön koko jakaantumaa kuin muiden suurten puolueiden.
Maatalousyrittäjätaustasta on turha puhua. Keskusta on alkujaan maalailiitto ja syntynyt maaseudulla. Suomalaisista on valtaosa taustaltaan maaseutulaisia ja saaneet niin keskustalaisen tartunnan. Varmaan kansanedustajista maataloustaustaisia on kepussa eniten. Mutta se on mielestäni vain kunnia puolueelle, kun niin suuret joukot muissa ammateissa toimivista edelleen luottaa talonpoikaisen taustan vaikka sukupolvien takaa omaaviin, tosin nykyään muissa ammateissa toimiviin vakaisiin ihmisiin.
Numeroidesi taakse kätkeytyy totuuksia, joita et uskalla yai halua katsoa silmiin. Maanviljelijäpariskunnasta toinen voi hyvinkin käydä töissä muualla ja ilmoittautua työläiseksi. Tosiasiallisesti hän on turpeessa kiini samalla tavoin kuin puolisonsa.
Kaikkein olennaisinta on kuitenkin huomata kannatuksen maantieteellinen jakauma. Tähän kaikkein ilmeisimpään seikkaan, mikä erottaa Kepun muista et kiinnitä huomiota. Se on seikka, mikä on myös selvästi ristiriidassa Kepun yleispuolueilmeen kanssa. Voiko sellainen puolue olla yleispuolue, jonka kanatus esim. pääkaupunkiseudulla jää selvästi alle 10 %:n ja nousee vaivoin 10 %:iin muissakaan suurissa kaupungeissa.
Maatalousyrittäjätaustasta ei todellakaan ole turha puhua. Maatalous on edelleen puolueen ykkösasia. Se on nähty monen monituista kertaa matkan varrella. Viimeksi suurempana tapahtumana kevään itkuvirsikokouksessa ja sen jälkeenkin kaikenlaiset maatalousnäyttelyt ovat puoluejohtajaakin kiinnostaneet enemmän kuin EU-asiat.
Kepun kansanedustajista nuo 40 % eivät ole sillä tavalla maatalousyrittäjätaustaisia, että se olisi heidän vanhempiensa tai esi-isiensä ammatti. Ei, he ovat ihan oikeita maatilojen omistajia parhaimmillaankin, saavat maataloustukia, kun niitä itselleen eduskunnassa päätöksillään hamuavat, ja harjoittavat maataloutta.
Kysymys ei ole luottamuksesta talonpoikiin, vaan siitä, että Kepu on isäntien hallussa oleva puolue. Kun ei ole oikein paljon muita ehdokkaita kuin näitä isäntiä, heistä pitää sitten valita. Puolueen keulakuvaksi on kyllä yritetty saada vähemmän maatalouteen sitoutunut henkilö, ettei näyttäisi niin pahalta ulospäin.
Keskustaa äänestävät maaseudulla asuvat, jotka eivät osaa päättää ovatko vasemmistoa vai oikeistoa, vaan haluavat käännellä takkejaan ja vaihdella mielipiteitään joka asiassa oman etunsa sanelemalla tavalla.
... hyvin vakaasti juuri kepun kannattajia eivätkä vaihda herkästi takkiaan. He ovat aina osanneet päättää, etteivät ole vasemmistolaisia. Jokainen äänestäjä ajaa omaa etuaan äänestäessään.
Luulen, että Pohjois-Suomessa on käynyt kyllä niin, että entisistä kommunistien kannattajista osa on siirtynyt Kepun kannattajiksi.
... itäisessä, keskisessä ja pohjoisessa Suomessa maaseudulla kommunistien kannattajia siirtyi sodanjälkeisinä vuosikymmeninä pikkuhiljaa kepun kannattajiksi. Myös se selittää paljon kepun aseman säilymistä, vaikka varsinaisen maatalousväestön osuus on pudonnut romahtaen. Nämä ihmiset käänsivät kerran takkinsa, kun huomasivat kommunismin huu-haaksi ja ovat sitten pysyneet uskollisina kepulaisina.
Olen tästä taistelusta maaseudulla kirjoittanut enemmmänkin niissä yhteyksissä kun kerroin, että noina vuosikymmeninä käytiin suuri taistelu kommunistien ja maalaisliiton välillä ja maalaisliitto-keskusta voitti. Puhutaan yleisesti, että sosialidemokraatit kävivät taistelun kommunisteja vastaan, ja unohdetaan tuo taistelu maaseudulla. Silloin asui valtaosa väestä juuri siellä. Kyllä demarit voittivat oman taistelun suurilla teollisilla työpaikoilla, mutta luulenpa kamppailun maaseudulla koskeneen suurempaa joukkoa.
että Maalaisliitto ei kyennyt voittamaan korpikommunismia, vaan sen teki vasta SMP. Kommunismin uhkan torjui sodan jälkeen SDP enssijaisesti SAK:ssa. Mutta koska sinä et näitä tosiasioita tunnusta, elä haaveissasi. Saat viimeisen sanan. Mutta se Ilomantsin kolhoosihanke on jo kaikille tuttu.
Veikko Vennamo kaappasi paljon sekä maalaisliiton, että SKDL:n kannattajia puolelleen, etenkin Eino Poutiaisen ansiosta.
Keskusta ilmeisesti sai heidät sen jälkeen, kun SMP kuihtui perussuomalaisiksi.
Kyllä aktiivikeskustalaiset ovat kuvaamasi kaltaisia, mutta uskon edelleen, että valtaosa keskustan ruohonjuuritason äänestäjistä on ilman suurta poliittista vakaumusta, kunhan ovat "keskellä" ottamatta kantaa vasemmiston ja oikeiston välillä. Kokoomus ilmeisesti koetaan noissa piireissä myös liian "herraskaiseksi" tai "paremman väen" puolueeksi.
SMP:n legendaarinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen oli kansan syvien rivien kasvattama ja karaisema sekä heidän tuntojensa aito tulkitsija. Hän osoitti, että politiikassa on tilaa persoonalle ja tavalliselle ihmiselle, jonka on mahdollista ymmärtää syvällisesti yhteiskunnan ongelmia ja syy- ja seuraussuhteita ilman virallisia oppiarvoja. Kokemusperäinen tieto on vahvempaa kuin harmaa teoria ja kylmä kirjanoppineisuus.
Eino Poutiainen oli pienen ja alas painetun ihmisen väkevä ja uskottava puolustaja. Tällaisia "einopoutiaisia" tarvittaisiin kipeästi myös nykypäivänä. Pienet ihmiset jäävät ja jättäytyvät liian usein poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Suomen kansalla ei ole varaa menettää heidän panostaan. Eino Poutiaisen perintö suorastaan huutaa itselleen jatkajia; aitoutta, rehellisyyttä, suoruutta ja valmiutta puolustaa rohkeasti omaa kantaansa "rohvessoreja ja roknooseja" haastamalla.
Eino Poutiainen on yksi Suomen politiikan suurmiehistä. Hän ei noussut järjestelmän nostamana vaan nousi itse omien avujensa ja oman unohdetun kansansa nostamana. Hän myös sai ihmisten kunnioituksen yli puoluerajojen.
Eino Poutiaisen elämäntyö puhuttelee myös monenlaisien huolien painamaa nykyihmistä. Poutiainen on omalla esimerkillään näyttänyt tietä, että äänellä on merkitystä. Sisulla ja sydämellä saisi paljon aikaan tänäkin päivänä.
Poutiaisen linja lähti epäkohtien korjaamisesta, ei vihasta ja katkeruudesta. Se on rakentavaa, toivoa herättävää ja uskoa luovaa. Siksi se on kestävää, jota voimme tänään kiitollisin mielin muistella ja kunnioittaa ja toivottavasti myös elää todeksi.
Toisin kuin korskeat SMP:n historian itseensä liittämisen kieltävät helsinkiläisperussuomalaiset, Eino Poutiainen oli inhimillinen ihminen ja myös eläinten oikeuksien vankkumaton puolustaja. Eduskunnan käsitellessä uutta eläinsuojelulakia, Poutiainen lausui puheenvuorossaan: ”Lehmällä tulee olla oikeus valita sonnin ja jätkän väliltä”. Poutiainen edusti jyrkästi sitä kantaa, että eläimeen sekaantuminen tulee säilyttää rangaistavana tekona. Poutiaiselle lehmä oli arvokas olento siinä missä ihminenkin. Se ei osaa puhua eikä puolustaa itseään eduskunnassa, joten Eino katsoi tehtäväkseen olla vähäväkisten ihmisten lisäksi näiden viattomien luontokappaleiden puolesta puhuja.
Poutiainen oli eläin- ja luonnonsuojeluaatteen edelläkävijä aikana, jolloin vihreää aatetta ei ollut vielä olemassakaan. Se on alue, jonka perussuomalaiset ovat hylänneet tyystin. Se on merkillistä koska sen avulla vihreät ovat nousseet kaupungeissa merkittäväksi puolueeksi. Poutiaisen inhimillistä suhdetta eläimiin ja luontoon kannattaisikin muistella suureen ääneen Helsingin perussuomalaisten vaalitilaisuuksissa.
Poutiainen harjoitteli julkista esiintymistä pitämällä puheita lehmille navetassa. Hän kertoo lehmien silmien olleen joskus kyynelissä, kun puhe oli erityisen onnistunut. Hän kertoo myöhemmin saaneensa puheillaan ihmistenkin silmät kyyneltymään – navetassa harjoittelu oli tuottanut puhujamestarin.
Eino Poutiainen - vaiennut viulu (1972)
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&a=1700
...
..paitsi että kohde oli toinen.
60-luvun loppu oli läpipolitisoitunutta aikaa. Tuttu toisensa jälkeen valitsi puolensa, joko sinisen paidan (taistolaiset) tai punaisen paidan (änkyrät). Minä en valinnut kumpaakaan, johtuiko sitten lapsuuteni porvarillisesta ympäristöstä vai mistä. Mutta ihmettelin SKPn suosiota ja kun satuin sitten menemään kesäapulaiseksi suurehkoon metallitehtaaseen (en löytänyt byggalta duunia), saatoin tehdä pientä tutkimusta.
Kesän aikana selvisi, että ammattimiehet (sorvarit, hitsarit, porarit..) olivat demareita kun taas apumiehet ja lattiamanut ja siivoojat yms. olivat kommunisteja.
Tämän esipuheen jälkeen pääsen Keskustaan. Pitäisikö kysymystä "Ketkä äänestävät Keskustaa?" lähestyä voimakkaammin etunäkökulmasta? 60-luvun sorvarit ja apumiehet tiesivät mikä puolue heidän etujaan ajaa. Miksipä ihmiset eivät tietäisi sitä tänäänkin ja valitsisi ehdokastaan sen mukaan?
Paitsi että (taidan itse samantien torpedoida oman ajatukseni) SKPhan ajoikin maailmanvalloituksen asiaa eikä niissä kuvioissa tainnut siivoojan edut paljoa kiinnostaa?
---Paitsi että (taidan itse samantien torpedoida oman ajatukseni) SKPhan ajoikin maailmanvalloituksen asiaa eikä niissä kuvioissa tainnut siivoojan edut paljoa kiinnostaa?---
Samanlaista maailmanvalloitusta voidaan ajatella globaalin kapitalismin harjoittavan tänä päivänä. Suomalaisista puolueista Kokoomus on selvästi eniten tämän politiikan takana, kuitenkin sen kannattajissa on runsaasti pienipalkkaista akateemistakin väkeä. Olisivatko he niitä tämän päivän siivoojia?
Toki SDP ja Vanhasen hallituksen kautta Keskustakin ovat olleet tekemässä politiikkaa, jonka mallina voidaan katsoa olevan kansainvälisen suurpääoman toiveet. Esimerkkinä varallisuusveron poisto. Oli hyvin kivutonta tehdä päätös yli sata miljoonaa euroa vuodessa tuottavasta varallisuusveron poistosta, sen sijaan vastaavaa summaa niinsanottuun köyhyyspakettiin ei löydetty kirveelläkään.
Globalisaatioitunut talous on psykopaattien komennossa. Jos Suomi ryhtyy toteuttamaan taloudessaan inhimilliset näkökohdat huomioon ottavaa talouspolitiikkaa, se ei kestä kansainvälisessä kilpailussa. - Edellä oleva on kokoomusideologiaa. Käytännössä oikeistolainen maailma toimii parhaiten psykopaattisessa komennossa.
Toista äärilaitaa edustaa vasemmistolaisuus. Psykopaattien johtamassa maailmassa ainoa keino estää sosialismin täydellinen tuho on blairilainen ns. "kolmas tie" jossa sosialismi on ainoastaan päälleliimattu logo. Tosiasiassa "kolmas tie" on ultraliberalistisen komennon hyväksymistä nahkoineen ja karvoineen. Senhän Blair on Bushin sylikoirana täydellisesti todistanut.
Keskusta ainakin yrittää säilyttää jonkinlainen inhimillisen katsannon talouden ja ihmisen välillä. Keskustalainen ajattelu lieneekin oikea tie. Ihmisten silmät ovat avautumassa sen näkemään. He tulevat siirtymään keskustaan - oman etunsa vuoksi.
Totuuden siemeniä oli tekstissäsi enemmän kuin yksi. Pakko kai sitä on aina kysyä "kumpi voittaa?" kun tarkastellaan maailmaa, maita, politiikkaa, puolueita. Ja näinhän se menee että:
- ahne voittaa epäitsekkään
- julma voittaa lempeän
- vahva voittaa heikon
- ovela voittaa tyhmän
- iso voittaa pienen jne.
Tällaisessa maailmankuvassa Keskusta-vetoinen EU-puheenjohtajavuosi olisi voinut olla terävämpi.
Mutta minä satun olemaan (auttamaton) humanisti ja ehkä siksi olen kaikesta huolimatta epämääräisen tyytyväinen Keskustan valitsemaan rooliin.
On se kumma juttu. Kymmeniin vuosiin Keskusta ei kiinnostanut minua hiukkaakaan, varmaan siksi että olen stadinkundi. Mutta nyt Keskusta on hiljalleen nousemassa "puolueeksi puolueiden joukkoon", siis minun mielessäni. En enää osaa pitää mahdottomana etteikö Keskusta ennen pitkää kohoaisi voimatekijäksi myös Helsingissä.
Oletatko, että voittamisen tarve on kaikilla yhtä suuri?
Lipponen päässyt kolmatta kertaa pääministeriksi, mutta en äänestä enää.
KEPU NÄKÖJÄÄN PETTÄÄ AINA, ei siitä mihinkään pääse.