gerbiilini kuoli tänää. :'(
jos ikinä on teiltä kuollu lemmikki, käykää kattoo:
http://indigo.org/rainbow/
jos ikinä on teiltä kuollu lemmikki, käykää kattoo:
http://indigo.org/rainbow/
kuollut
lemmikki..
8847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kun tämän sivun laitoit..
Olen todella pahoillani gerbiilisi takia ja varmasti sitä kovasti suret :(
en voinut sivua edes kokonaan katsoa kun itku tuli, jouduin kaksi rakastamaani kissaa lopettaa vuosi sitten mutta ei se kaipaus miksikään muutu vaikka aikaa kuluisi..ikävöin heitä todella kovasti:(
Mutta kiitos sinulle linkistä, sivut ovat todella kauniit ja jokainen varmasti niitä arvostaa joilla eläin on omana perheenjäsenenä ollut!
Voimia sinulle miljoonasti, koita jaksaa vaikka vaikeaa se on :(
rupes itkettää iha mielettömästi..
näytin miehelleniki ja hän rupes itkemään.. sitä ei usein nää..
Olen nähnyt tuon saman "tarinan" monta kertaa, mutta kertaakaan en ole päässyt loppuun asti itkemättä...
Voimia sinullekin.
Kiitos linkistä, oli todella liikuttava. Erittäin rakas kissani jäi tänään auton alle. Oli niin ihana kissa, etten ole toista tavannut. Erittäin kiltti, seurallinen ja elämäniloinen. Suru on todella suuri ja paha olo siitä, etten pystynyt turvaamaan kissalleni pidempää elämää, kuoli 1 1/2 vuotiaana. Lohtuna on se, että kuoli onnellisena, kun ehti päästä elämänsä aikana kaupungista maalle, viettämään maalaiselämää, josta nautti suunnattomasti. Olisin vain toivonut, että olisi saanut nauttia elämästä vähän pidempään. Päivä on ollut erittäin raskas.
Tiedän kuinka rankkaa on menettää oma karvainen eläinkumppani. minun pitäisi paasata siitä kuinka eläimet on pidettävä sisällä kun eläinsuojelutyötä teen...mutta en sitä aio tehdä, maalla kissat ovat onnellisia kun saavat omien vaistojensa mukaan elää ja silti heitä joku rakastaa niinkuin Sinä!
Olen todella pahoillani kissasi johdosta ja sanon kokemuksella että aika haavat parantaa vaikka se tällä hetkellä tuntuisi mahdottomalta:(
Kiitos Pia viestistäsi! Mietittiin itsekin, kun maalle muutimme, että päästämmekö kissan vapaana pihalle. Kaupungissa ulkoili hihnassa. Mutta jo kaupungissa näimme, että sillä oli suuri vietti päästä vapaana ulos liikkumaan. Se on kotoisin maalta, on navettakissan pentu. Ajattelimme, että on eläinrääkkäystä pitää sitä kissaa vielä maallakin sisäkissana, kun näki sen halun päästä liikkumaan ulkona. Ja edelleen olen samaa mieltä! Sen seurallisuus vain taisi koitua sen kohtaloksi, koska se lähti peräämme, kun lähdimme koiran kanssa lenkille. Eikä ehkä entisenä sisäkissana osannut varoa autoa tarpeeksi... Kyllä harmittaa kovasti, todella kovasti. Mies on jo puhunut uudesta kissasta. Itse en pysty edes ajattelemaan asiaa. En usko, että tulemme koskaan saamaan niin ihanaa kissaa kuin tämä kissa oli. Oma ikävä ei kuitenkaan harmita läheskään niin paljon kuin se, ettei kissa päässyt nauttimaan pidemmästä seikkailurikkaasta ja läheisten ihmisten ja eläinten kanssa vietetystä elämästä. Tämä kissa olisi sen ansainnut...
Todella ihana ja koskettava video! Kiitos linkistä, niin ihana tuo video oli... Itselläni oli myös koira, joka oli jo 2v. Se tuli keväällä, ja kesällä se katosi, eiä jälkeäkään näkynyt sen jälkeen... Epätietoisuus oLi pahinta mitä voi olla, ei tiedä missä se on... Sitten seuraavana syksynä äiti ja isä löysivät sen ruumiin... Se oli niin surullista... Nyt siitä on jo yli 4vuotta... Ja silti itken joskus öisin, kun kukaan ei kuule, itseni uneen... Kerkisin silti kiintyä siihen hellyttävään koiraan, 2kuukaudessa.. Ja vain harva ymmärtää sen tuskan... Tuo video liikutti syvästi, kiitos ja jaksamista myös sinulle!!!
ole kiinni kun lemmikkiin kiintyy, nuo kaksi vanhaa kissaa ehtivät olla minulla kuukauden päivät kun toinen sai vakavan tartunnan ja jouduin hänet lopettamaan viikon päästä ja sitten meni viikko kun jouduin hänen elinikäisen toverin lopettamaan kun lopetti syömisen ja maksa ei kestänyt..eli siis kuoli suoraan sanottuna suruun kun menetti ystävänsä :´(
Nyt minulla on kaksi kuukautta sitten tullut sijoituskissa sairaana, Assella todettiin munuaisvika ja kisu ei syö, nyt joudun päivittäin ruiskulla antamaan nestettä ja munuaisvikasten ruokaa jotta Asse hengissä pysyisi, senpä takia kisu ilmeisesti minulle työnnettiinkin tekosyiden kera kun ei häntä haluttu hoitaa tai rahaa tuhlata.
Nyt torstaina olemme menossa hammaskiven poistoon kun se on suurin syy tällä hetkellä syömättöyyteen kun hampaat ovat niin kipeät...
Kauhea pelko vaan on läsnä koko ajan että joudunko murun lopettamaan, se on meidän kulta nyt kun päätimme että emme sille kotia etsi vaan saa meillä viimeiset viikkonsa, kuukautensa, vuotensa viettää..kuka ajasta tietää..joka päivästä olemme kiitollisia.
Olen 13 vuotta tehnyt eläinsuojelutyötä ja kaikkea tällä matkalla kohdannut, ymmärrän täysin sitä tuskaa mikä tulee kun oma lemmikki kuolee, ei sitä voi sanoin kuvailla, itkettää, raivostuttaa, mielessä pyörii ajatus, olisinko sittenkin voinut vielä jotain tehdä jotenkin auttaa?
Mutta itseään on turha syyttää ja ajan kanssa ne ajatukset muuttavat muotoaan ja mieleen rupee tulemaan hyviä muistoja yhteisistä hetkistä ja lemmikin hauskoista tempauksista ja sitten jo alkaa hymyilyttämään.
Toivon koko Sydämmestäni paljon voimia Teille kaikille jotka ovat lemmikkinsä menettäneet.
Aika kultaa haavat, jaksamisia!
Paljon helliä paijauksia tuonne jonnekkin pilvenreunalle kaikille ihanille karvatassuille.