Olen jatkuvasti masentunut,óloni on epätodellinen koko ajan.mistä epätodellinen olo johtuu?En tiedä mitä todella tarvitsen elämältäni,mietin sitä usein.Olen yksinäinen,tunnen niin,vaikka en ole niin yksinäinen kuin tunnen.Tunnen itseni välillä tosi huonoksi.Haluaisin minulle tapahtuvan todella suurta.se on koko ajan mielessä.
onko tämä sekoamista!
sanna
6840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en usko.älä aattele,että olisit sekoamassa,sithä sitä vasta sekookin...kaikilla ihmisillähä on varmaan joskus ollu samanlainen olo;mä en osaa mitään,mikään ei onnistu ja saattaa olla erilaiseja kriisejä yms....vaikka pitemmänki aikaa,kaikilla ihmisillä on myös toiveita,jotka saattaa tuntua toteutumattomilta..........
Käy psykologilla ja pyydä lähete Aikuis- tai nuorisopsykiatriselle osastolle! Täällä on meitä moneksi :D)AFKASLMFKASM
Skäläbädäpä bum
Tule uskoon. Jeesus voi antaa elämällesi sisällön!
Itselläni oli keväämmällä aivan samantyyppistä vaivaa, enkä ainakaan ole vielä seonnut!
Tuli paniikkityyppisiä kohtauksia joihin kuului mm.vapinaa,punotusta,sydämen tykytystä ja aivan hirvittävän epätodellinen olo!!! Välillä epätodellinen olo kesti pitkäänkin.
Tuli aivan semmonen olo että on ihan yksin, eikä kukaan voi auttaa ja että varmasti sekoaa tai kuolee...
Tulevaisuus ahdisti aivan sanoinkuvaamattomalla tavalla!!!
Menin juttelemaan yksityiselle terapeutille ja jo muutamien kertojen jälkeen se auttoi uskomattoman paljon, sain jotenkin taas kiinni elämästä, vaikken tietenkään heti kaikista "oloistani" päässytkään.Hän neuvoi, miten opin asettamaan itselleni realistisia tavoitteita ja miten opin pikkuhiljaa olemaan tyytyväinen omaan itseeni ja elämääni. Hän kertoi myös, että epätodellinen olo liittyy siihen, että katselee asioita jotenkin eri tavalla kuin ennen ja vaikka se on pelottavaa ei ole mitään vaarallista (liittyy ehkä pelkoihin tai masentuneisuuteen, jokaisella kai yksilöllistä?) Usko pois, että helpottaa kun juttelet jonkun kanssa asiasta (vaikka ainakin itselläni oli aluksi hirveän vaikea kehdata hakea apua).Tsemppiä sinulle!
Itse olen kärsinyt epätodellisesta olosta melkein koko ikäni. Tunnen sen vuoksi itseni ulkopuoliseksi aina. Saan lääkitystä ja terapiaa, mutta en ole edelleenkään seonnut, vaikka siltä tuntuu päivästä toiseen. Oireillesi on nimikin, ja diagnoosi:
F48.1 Depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireyhtymä
Harvinainen häiriö, jossa henkilö oma-aloitteisesti valittaa henkisen toimintansa, ruumiinsa ja ympäristönsä muuttuneen toisenlaisiksi, ikään kuin epätodellisiksi, etäisiksi ja itsetoimiviksi. Oireisto voi olla monimuotoinen, mutta useimmiten valitetaan tunteiden menetystä sekä vieraantumisen elämystä tai ajattelustaan, ruumiistaan taikka todellisesta maailmasta irtautumisen tunnetta. Kokemuksen voimallisuudesta huolimatta henkilö on tietoinen muutoksen epätodellisuudesta. Tajunta on normaali, samoin tunteiden ilmaisukyky.
Depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireita voi ilmetä skitsofreenisen tai pakko-oireisen häiriön taikka masennus- ja pelkotilojen osana. Näissä tapauksissa diagnoosiksi pitäisi asettaa hallitseva häiriö.
Jeps.