Oletko pannut merkille, että keskustelu tyssää usein seuraaviin sanoihin: sielunvihollisen puhetta, ei kannata järkeillä, miten olet jaksanut uskoa, minulla tuli murheellinen mieli, rakkaat nuoret ..., katsokaa uskon kautta, kristillisyydessä on aina ymmärretty, yms.
Sinänsä ihan hyviä sanoja mutta ei niillä sais heti alkuun sammuttaa pohdiskelevaa keskustelua.
Jos niin tapahtuu, syynä on mielestäni joko pelko, laiskuus tai taitamattomuus. Pelätään, että keskustelussa mopo karkaa käsistä tai ei jakseta alkaa pohdiskelemaan tai ei yksinkertaisesti ole riittävästi tietoa ja taitoa asioiden käsittelyyn.
Sinänsä ihan hyviä sanoja mutta ei niillä sais heti alkuun sammuttaa pohdiskelevaa keskustelua.
Jos niin tapahtuu, syynä on mielestäni joko pelko, laiskuus tai taitamattomuus. Pelätään, että keskustelussa mopo karkaa käsistä tai ei jakseta alkaa pohdiskelemaan tai ei yksinkertaisesti ole riittävästi tietoa ja taitoa asioiden käsittelyyn.
Vastaukset 12
Vanhimmat
pohtimaan asioita uskovaisten ystävieni kanssa.
Yksi heistä on puhujaveli.Kukaan ei ole vaientanut minua.Kaikkea muuta.
Mitenkäs kävi keskustelun Reisjärvellä?
Melko reipashenkinenkin keskustelu loppui alkuunsa ajanpuutteeseen. Ja se raportoitiin siionille vääristeltynä Päivämiehen ahdasmielisen ja naiivin holhoushenkisessä lepertelyjutussa.
Niin että se siitä keskustelusta.
Masentava tapaus. Eikö meitä muusikoita ole jo tarpeeksi lyöty... välillä itken ihan kyynelissä tätä asiaa sairastaen. Ei voi olla oikein että yksi ammattikunta on Siionissa se pahin ja vaarallisin ja moraalittomin etsien vain maailman kunniaa!! Masentaa oma ammatinvalinta ja opiskeluun uhratut vuodet.
Minä en sure tätä linjaa ollenkaan.
Tiedostan itse varsin hyvin, mitä vaaroja musiikissa piilee.Olen kauan sitten perustellut asioita täällä.Itselläni on tällä hetkellä melko vaarallinen tilanne käsillä.Enpä tiedä, kannattaako ottaa riskiä.Näin uskon näkökulmasta katsoen.
että tuo on totta. Itselleni on opetettu pienestä pitäen että ennenkaikkea on oltava rehellinen ja kerrottava asiat niinkuin ne ovat , oli ne kuinka huonosti tahansa.
Miksi te jotka siellä paikalla olitte ja koette että ne PM:n kirjoitukset eivät puhu totta ja teitä oli siellä ymmärtääkseni paljon, ette ota yhteyttä kirjoittajaan yhdessä ja kysy , miksi noin ...
Minä olin nuori joskus -70-80 luvulla ja meitä kiellettiin laulamasta kirkon kuoroissa mukana ja se on minulle iskostunut kyllä luihin ja ytimiin mutta en siinä näe mitään väärää mutta en vain voi itse sinne mennä.
Minä kyllä näen ympärillä jo joissakin tavallisissa uskovaisissa, johtajissa , "herroissa" ja jopa puhujissakin oman kunnian ja hyvän tavoittelijoita että ihan hätkähdyttää ja sitä miettii missä on se ihminen jonka pitäisi olla nöyrä ja kuuliainen Jumalan sanalle ja neuvoille ja pitää heikommista ja pienimmistä huolta .
Ja nämä ovat usein myös niitä jotka ovat toista neuvomassa "ettet vain syntiin ja kiusaukseen lankeaisi " kun onnistut, teet työtäsi ja se työ on vielä laulaa Jumalan kunniaa ja hänen töittensä suuruutta.
Nämä vain maallikon ja hiljaa hyräilijän ajatuksia
on elämässä ollut ja tulee olemaan uskon lämän kannalta "vaarallisia " tilanteita .
Usko onkin valintojen tekemistä , mikä on minun sydäntä lähellä ja mikä saa minut loittonemaan Jumalasta. Jollekkin se raja on jo aikaisemmin kuin toisella ja pienikin kunnia saa oman kunnian nousemaan ohi Jumalan . Toinen taas tekee työtään tuntien omant lahjansa mutta Jumalan rakkaana säilyttäen .
Toivottavasti sInä löydät sen ratkaisun että Jumala säilyy rakkaana ja se on kuitenkin sunulle hyvä.
Olen huomannut saman. Aina kun joku yrittää puhua, joku tulee tuollaisilla sanonnoilla vaimentamaan tai ehkä vaientamaan... Yrittää joku väkisin tyrehdyttää keskustelua. Sellainen ei tosiaan pitäisi kuulua avoimeen ilmapiiriin ja keskustelukulttuuriin.
Tämä on keskustelupalsta, joten ihmiset esittäkää vapaasti ajatuksenne ja mielipiteenne.
Vanhoillislestadiolaisena kysynkin, saako vapaasti esittää ajatuksensa ja mielipeteensä myös toisinpäin? Annatteko tilaa niille, jotka ovat onnellisia uskossaan vai sanotteko heti, että ovat rähmällään srk:oon päin?
omia kokemuksia, mutta myös toisten kokemusten ihmettelyä.
Mutta ei lyttäämistä!
kirjoittaa sen mitä ajattelee. Keskusteluhan on juuri sitä vuoropuhelua, jossa osllistujat tarkastelevat asiaa omista näkökulmastaan.
Sinun itsesi tulisi vastata myös niihin viesteihin, joissa saatetaan olla sitäkin mieltä, että olet rähmällään srk:oon päin. Samalla kun mietit vastausta omasta näkökannasta poikkeavaan mielipiteeseen, joudut ottamaan asiaan kantaa ja samalla miettimään ja arvioimaan tätä omastasi poikkeavaa näkemystä.
Keskustelun/vuoropuhelun hyöty ja tarkoitus onkin juuri tuo edellä mainittu asia. Hyödyllistä keskustelua voi syntyäkin vain silloin kun osapuolet tuovat keskusteluun uusia näkökulmia. Tällöin keskustelulla on mahdollista avartaa kaikkien osapuolten joskus suppeitakin näkökantoja. Jos keskustelun lähtökohta ja mielipiteet ovat kaikilla osallistujilla samanlaiset ja kaikki ovat kyseessä olevasta asiasta samaa mieltä, keskustelulla ei mielestäni ole itseisarvoa.
Esitetäänpä kuvitteellinen esimerkki: jossakin yhteisössä on enemmistö ihmisiä, jotka käyttävät mielellään luonnonkuituisia, kuten villaisia ja puuvillaisia vaatteita. Sitten on vähemmistönä niitä, jotka mieluummin käyttävät keinokuituisia vaatteita, nailonia, polyesteriä jne.
Yhteisön ääntä edustavaan elimeen on valittu henkilöitä, jotka käyttävät mielellään luonnonkuituisia vaatteita ja uskovat, että kaikkien yhteisön jäsenten olisi hyvä käyttää niitä. Niinpä he pyrkivät tekemään siitä normin. Tätä perustellaan myös sillä, että keinokuidut aiheuttavat monissa allergisia reaktioita, ja siksi olisi parempi, ettei kukaan käyttäisi niitä.
Tästä seuraa se, että keinokuituisia vaatteita käyttävät ahdistuvat ja sanovat, ettei tunnu hyvältä, jos luonnonkuituvaatteiden käytöstä tehdään yhteisöön kuulumisen ehto. Heitä aletaan syytellä "tottelemattomuudesta" ja "kovakorvaisuudesta". Kysellään, onko sinulle keinokuituisten vaatteiden käyttö tärkeämpi asia kuin yhteisöön kuuluminen, ja mikä niissä keinokuiduissa niin tärkeää on, ettei niistä voi luopua.
Luonnonkuituvaatteiden käyttäjät toteavat uudesta normista kuullessaan, että tämähän on hyvä asia, näin minäkin olen asian ymmärtänyt, että tässä porukassa käytetään luonnonkuituvaatteita. Ovatko he tällöin "rähmällään" yhteisön ääntä edustavaan elimeen päin? Vastaus on: eivät. Asia ei vain kosketa heitä, koska he ovat itse ajatelleet aina samalla tavoin, ja linjaukset saavat aikaan vain hyväksyvää nyökyttelyä: näin on hyvin ja turvallista.
Mitä tämän konfliktin ratkaisuksi tarvittaisiin? Esimerkiksi sitä, että "luonnonkuituporukka" pyrkisi eläytymään "keinokuituporukan" tilanteeseen ja miettisi, kuinka olennainen tämä "kuitukiista" on yhteisön yleisten arvojen kannalta.
asioista on oikeasti kyse. esimerkkisi oli hyvin valaiseva. vielä voidaan ajatella, että jokaiselle yhteisön jäsenelle olisi luvassa palkinto heidän juostuaan maratonjuoksun. koska keinokuituvaatteissa ei voi luonnonkuituisten mielestä juosta, heidät diskataan (tosin vain luonnonkuituisten mielessä). oikea Palkintojen Jakaja antaa palkinnon kaikille maaliin päässeille.