Jukka Seppinen ja Juhani Suomi ovat viime päivinä halunneet näyttää, millaista historiantutkimus voi huonoimmillaan olla. Ensin asetetaan tavoite, johon ”tutkimuksella” tulee päästä, ja sitten yritetään keksiä, miten siihen päästäisiin.
Jukka Seppisen täällä jo Oiva Härkönenkin lyttäsi, ja ilo on olla samaa mieltä Oivan kanssa. Ostin aikoinaan Seppisen kohukirjan ”Urho Kekkonen, Suomen johtaja”, ja minulla ei ollut Oivan sitkeyttä lukea sitä läpi; niin tympeän vastenmielinen se ilmiselvässä tarkoitushakuisuudessaan oli. Senkin tason alittaa asiantuntevimpien arvostelijoiden mielestä Seppisen uusi kirja, jossa hän haluaa osoittaa Neuvostoliiton kätyreiksi lähes kaikki muut poliitikkomme paitsi Urho Kekkosen. Eipä tarvitse kirjaa hankkia.
Juhani Suomi on keskeyttänyt Koiviston mollaamiseen tarkoittamansa kirjasarjan sen toiseen osaan. Syyksi hän sanoo, että hän ei saa enää aineistoa, kun yksityiset arkistot sulkeutuivat häneltä, kun niiden omistajat tajusivat, että ”herrojen pelko on viisauden alku”. Todellinen syy varmaan on kuitenkin se, että Suomen ensimmäinen Koivisto-kirja osoittautui sellaiseksi harhaiseksi huu-haaksi, että arkistojen haltijat eivät halunneet enää olla mukana moista tuottamassa.
Juhani Suomi on Koivisto-kirjoillaan vahvistanut sen tutkijanlaatunsa, jonka hän jo Kekkos-elämäkerroillaan osoitti, ja jonka kaikki ovat tienneet ja muut kuin kepulaiset sen myös tunnustaneet. Poliittisesti täysin tarkoitushakuinen, kepun ja sen poliitikkojen puolesta aina valehteluun valmis, hyvin kaunainen henkilö, vaikka sanookin Kuka Kukin On-kirjassa olevansa riippumaton keskustalainen. Kepulainen pahimmillaan hän on.
Huvittavaa on, että hän yrittää tehdä Koiviston virheiksi ne asiat, jotka hänen mielestään olivat Kekkosessa suurta viisautta! Siis Neuvostoliiton mielipiteiden huomioon ottamisen. Mutta sitten hän harhautuu puhumaan ristiin itsensä kanssa, kun syyttää Koivistoa tarkoituksellisesta ”lännettämisestä” kun v. 1984 liityimme Eftan täysjäseneksi ja Länsi-Euroopan teknologiaohjelmaan Eurekaan. Tapahtuneiden johdosta ”Tehtaankadulla, Moskovassa ja jopa Kremlissä oltiin huolestuneita siitä, mitä kaikkea Suomessa on kahden viime vuoden aikana tapahtunut”, sanoo Juhani Suomi.
Myös Suomen sisäinen kehitys herätti Neuvostoliitossa huolta. Kommunistisen puolueen jakautumista kahtia pidettiin pahana. Samoin J.K.Paasikiven päiväkirjojen julkistamista. Juhani Suomi on kärttyisä siksi, että ”linja muuttui ilman selviä päätöksiä. Koivisto ei pyrkinyt ennakoimaan muutoksia eikä puuttumaan niihin”, pahoittelee Suomi. Suomi ei huomaa, että niin on tapana tehdä demokratioissa. Ja Suomi oli jo silloin demokratia; se oli alkanut demokratisoitua heti Koiviston tultua presidentiksi.
Jukka Seppisen täällä jo Oiva Härkönenkin lyttäsi, ja ilo on olla samaa mieltä Oivan kanssa. Ostin aikoinaan Seppisen kohukirjan ”Urho Kekkonen, Suomen johtaja”, ja minulla ei ollut Oivan sitkeyttä lukea sitä läpi; niin tympeän vastenmielinen se ilmiselvässä tarkoitushakuisuudessaan oli. Senkin tason alittaa asiantuntevimpien arvostelijoiden mielestä Seppisen uusi kirja, jossa hän haluaa osoittaa Neuvostoliiton kätyreiksi lähes kaikki muut poliitikkomme paitsi Urho Kekkosen. Eipä tarvitse kirjaa hankkia.
Juhani Suomi on keskeyttänyt Koiviston mollaamiseen tarkoittamansa kirjasarjan sen toiseen osaan. Syyksi hän sanoo, että hän ei saa enää aineistoa, kun yksityiset arkistot sulkeutuivat häneltä, kun niiden omistajat tajusivat, että ”herrojen pelko on viisauden alku”. Todellinen syy varmaan on kuitenkin se, että Suomen ensimmäinen Koivisto-kirja osoittautui sellaiseksi harhaiseksi huu-haaksi, että arkistojen haltijat eivät halunneet enää olla mukana moista tuottamassa.
Juhani Suomi on Koivisto-kirjoillaan vahvistanut sen tutkijanlaatunsa, jonka hän jo Kekkos-elämäkerroillaan osoitti, ja jonka kaikki ovat tienneet ja muut kuin kepulaiset sen myös tunnustaneet. Poliittisesti täysin tarkoitushakuinen, kepun ja sen poliitikkojen puolesta aina valehteluun valmis, hyvin kaunainen henkilö, vaikka sanookin Kuka Kukin On-kirjassa olevansa riippumaton keskustalainen. Kepulainen pahimmillaan hän on.
Huvittavaa on, että hän yrittää tehdä Koiviston virheiksi ne asiat, jotka hänen mielestään olivat Kekkosessa suurta viisautta! Siis Neuvostoliiton mielipiteiden huomioon ottamisen. Mutta sitten hän harhautuu puhumaan ristiin itsensä kanssa, kun syyttää Koivistoa tarkoituksellisesta ”lännettämisestä” kun v. 1984 liityimme Eftan täysjäseneksi ja Länsi-Euroopan teknologiaohjelmaan Eurekaan. Tapahtuneiden johdosta ”Tehtaankadulla, Moskovassa ja jopa Kremlissä oltiin huolestuneita siitä, mitä kaikkea Suomessa on kahden viime vuoden aikana tapahtunut”, sanoo Juhani Suomi.
Myös Suomen sisäinen kehitys herätti Neuvostoliitossa huolta. Kommunistisen puolueen jakautumista kahtia pidettiin pahana. Samoin J.K.Paasikiven päiväkirjojen julkistamista. Juhani Suomi on kärttyisä siksi, että ”linja muuttui ilman selviä päätöksiä. Koivisto ei pyrkinyt ennakoimaan muutoksia eikä puuttumaan niihin”, pahoittelee Suomi. Suomi ei huomaa, että niin on tapana tehdä demokratioissa. Ja Suomi oli jo silloin demokratia; se oli alkanut demokratisoitua heti Koiviston tultua presidentiksi.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Historian harrastelijana joka ei tuohon ikään ole selvittänyt itsellen mitä on apeiron, anakronismi tai kontrafaktuaalisuus sinun ei ehkä kannattaisi ottaa itseäsi ihan noin tosissasi.
Korhosta kun et näy saavan vastaamaan, niin kerroppas mulle, mitä nuo hienot sanat tarkoittavat.
Minä kun en niitä ymmärrä, ja historiaa kyllä luen paljon ja uskon siitä yhtä ja toista ymmärtäväni.
En tietenkään tunne historiaa siinä määrin kuin Korhonen, mutta ilmeisesti enemmän kuin sinä, jotka et kerro siitä mitään. Vai noilla sanoillako haluat esittää historian tuntemustasi? Vakuuttaneekohan tuo ketään?
tuloa tekijöille.
Seppo Keränen on kirjoittanut Ilkkaan arvion Suomen uudesta Koiviston kautta käsittelevästä kirjasta. Kuten huippuluokan lehtimieheltä odottaa saattaakin, Keränen tarkastelee Suomen uutta Koivisto-analyysiä kiihkottomasti.
Keränen ennustaa Suomen kirjan tulevan jälleen herättämään suurta mielenkuohuntaa punaylimysten keskuudessa. Heidän tekojensa arvosteleminen on Suomessa käytännössä kielletty. Siihen tosiasiaan kilpistyvän professori Suomen tutkimustyön jatko. Hän joutuu keskeyttämään Koiviston ajan käsittelyn kunnes arkistot aukenevat. On tietysti mahdollista, että niiden salaamista jatketaan jos SDP pysyy vallassa.
Seppo Keräsen arvio Ilkassa:
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=219530
Asiahan on jus niin kuin JKK hyvin (tällä kertaa lyhyestikin) erittelee. Ensin Suomi puhuu Koivistoa halventaakseen hänen pyrkimyksestään ottaa kaikessa huomioon NL:n mielipide, ja sitten hän näkee sen puutteen eli lännettämisen Koiviston pahaksi virheeksi, jolla menetettiin NL:n luottamus.
Ei kumma, jos arkistot sulkeutuvat tuommoiselta historioitsijalta.
kuoliaaksi naurattaja. Liian monta vitsä samassa viestissä:
-Seppo Keränen huippulehtimies
-Seppo Keräsen kiihkoton arvio
-Viimeinen kappale kokonaisuudessaan
Onko muuten Esko Ahon arvio kiihkomielinen, kun hän suorasukaisesti, mutta kohteliaasti tyrmää kirjan?
Olet käsittänyt väärin. Se johtuu ilmeisesti siitä, että halusitkin käsittää väärin.
Väitätkö, että Aho ei ollut kaikessa oleellisessa eri mieltä Suomen kanssa. On sitten makuasia, onko se tyrmäys.
Jos se on Hesari, kirjoitus ei ole uskottava. Lehti on tunnettu SDP:n äänitorvena.
Suomessa Mauno Koiviston tuhoisan talouspolitiikan, vetämättömän idänpolitiikan sekä Paavo Lipposen sotapolitiikan käsittely vapaassa lehdistössä tai tutkimuksen keinoin tuntuu olevan yhtä ongelmallista kuin Stalinin ja Hrutshevin käsittely Naapurissa.
Juhani Suomi on ulkoasiainministeriön virkamies ja saa kirjoitella päätoimekseen poliittista kirjallisuutta virkapaikalta ja virkapalkalla.
Hänellä on ollut pääsy Urho Kekkosen arkistoon Orimattilassa, mihin taas kuvainraastajilta on ollut pääsy kielletty.
Sen sijaan poliitisen tuulen muutosta kuvaa se, että Jukka Seppiselle on annettu suojelupoliisin salaiset muistiot paljatuskirjan tekemiseen.
Tuo ei ole mahdollista mitenkään muuten kuin SDP:n uuden puheenjohtajan luvalla.
Lisäksi Yleisadiokin on jo ryhtynyt hakemaan suojelupoliisin päällikölle uutta seuraajaa
http://www.yle.fi/uutiset/taustat/id43387.html
Kyse on jonkinlaisesta sopeutumisesta Lipposen jälkeiseen aikaan. Amerikkalaiset sanoivat sitä denatsifikaatioksi ja neuvostoliittolaiset destalinisoinniksi.
Luulenpa, että Juhani Suomelle edelleen ovat arkistot auki, mutta hän on itse huomannut maalanneensa itsensä nurkkaan.
Toisaalta Esko Aho ei kunnioita minkäänlaista tutkimusotetta. Ikään kuin yhdellä tutkimusmenetelmällä pitäisi pystyä intuitiivisesti kertomaan koko totuus.
Tutkimus kulkee tutkimusmenetelmänsä ja aineistonsa sarkaa kuin kyntöhevonen. Ei Juhani Suomen tyyppistä tutkimusta voi tehdä samalla otteella kuin Lasse Lehtinen, joka kertoo tutkimusmenetelmään sitoutumatta oman rehellisen mielipiteensä miten asiat olivat hänen mielestään.
Loppujen lopuksi suomalaisen politiikan tutkimus on kuin Viktor Vladimirovin muistelmat:"Näin se oli!".
Vot tak vot!
Ainoa ongelma Ahon artikkelissa on se, että hän ei kerro, miten Neuvostoliiton lopussa kaupan rakenne muuttui, vaikka pitää sitä argumenttinsa ytimenä.
Juhani Suomi on tutkijana liian lähellä ja liian intensiivisesti sitä aikaa ja henkilöitä, joita hän tutkii. Osallisena oleminen vääntää jutut helposti tarkoitushakuisuuteen ja subjektiiviseen historiantulkintaan. Suomella lienee jonkinmoinen Koivistotrauma. Olisiko Koivisto potkaissut miestä munille jonkun kerran tämän ollessa ulkoministeriön hommissa ja se sattuu vieläkin.
Poliittisen lähihistorian kirjoitus on usein meillä ja varmaan muuallakin kelvotonta, kun tutkija on ollut itse mukana tapahtumavirrassa omaten selkeitä omia näkemyksiään virheistä ja oikeista teoista. Parhaimmat poliittisen historian kuvaukset koskevat kaiketi aikaa ennen 1900-luvun alkua.
Seppinen ei ole tietääkseni kepulainen, vaan demari. Seppisellä on eri henkilöistä lähihistoriassamme selvä näkemys. Ahti Karjalainen oli suurin roisto ja Johannes Virolainen taas kunnon mies. Kekkoseen Seppinen suhtautuu kaiketi neutraalimmin kuin esim. Juhani Suomi. En ole tosin jaksanut kahlata kaikkea Seppisen Kekkoskirjaa läpi, vaikka yritystä on ollut. Seppinen on verbaalisesti varsin tylsä kirjoittaja, joten hänen kirjansa ovat parhaita uneensaattajia. En tiedä tosin tästä viimeisestä, se voi aiheeltaan kyllä olla vähemmän unettava.
Hänen esittelyssään Wikipediassa todetaan:
Kunnallispolitiikkaan Seppinen on osallistunut mm. Helsingin kaupungin opetuslautakunnan jäsenenä sekä Helsingin akateemisen kokoomuksen puheenjohtajana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Seppinen
Mutta eräistä muista yhteyksistä olen kyllä päätellyt hänet enemmän kepulaiseksi, mutta voin olla väärässäkin. Nyt en ehdi tutkias, sillä muut hommat jo kutsuvat.
Seppistä demariksi. Seppinen on ollut kokoomuksen vaaliehdokas ja Ilta-Sanomissakin hänet mainittiin kokoomuslaiseksi.
ennen kokoomukseen siirtymistä seppinen oli kepulainen.
hän oli kepun listoilla ehdolla vielä vuoden 1992 kunnallisvaaleissa. ääniä tuli 15.
Hyvää Keris-tasoa siis!
Seppinen on ilmeisesti kiertänyt kaikki suurimmat puolueet läpi. Voi olla kiertää seuraavaksi pienmmätkin. Jos hän kerää puolueen jäsenkirjoja harrastuksena. Muistelen hänen olleen tosiaan ulkoministeriöaikoinaan demari.
Seppisen tyyli ei ole muuttunut, mutta sisältö on kyllä kiinnostavaa. Nyt tulee esiin laajemmin koko neuvostotiedustelun pooliittinen kenttä ja puoluekirjo. Etenkin SDP on onnistunut Koiviston ajan jälkeen häivyttämään oman yhteistyöhistoriansa. Suomi on mielestäni kyllä hyvä tutkija, mutta kuten sanot Kekkosen tapauksessa lähellä kohdettaan. Koiviston "potkuksi" on mielestäni riittänyt hyvin pelkästään se, että tämä alkoi johtaa ulkosuhteita ohi UM:ön jossa Suomi oli tottunut asioita seuraamaan. Monet aikalaiskuvaukset ja muistelmat, joita "historian harrastajat" erehtyvät pitämään tutkimuksina ovat todella paljon epäluotettavampia ja vinoutuneempia kuin kummankaan mainitun historioitsijan työt.
Seppinen oli postillaan ulkoasiainministeriössä SDP:n mandaatilla.
Vielä silloin, kun hän "yritti" saada Ahti Karjalaisen arkistotietoja tämän tyttäreltä, oli hänen aikomuksenaan pelmuttaa nimenomaan Keskustapuoluetta.
Se, että Seppinen jatkoi kirjoittamistaan sosialidemokraateista ei ole hyvän sosialidemokraatitn puolueuskollisuuden mukaista, mutta SDP:ssä on paljon kokoomuslaisia, jotka ovat huomanneet etenevänsä urallaan vain SDP:n väreissä.
Mielenkiintoista on se, kuka ja miksi antoi suojelupoliisin salaiset arkistot Seppiselle.
Kuka tahansa free lancer:hän ei voi kävellä Ratakadulle ja pyytää vuosikymmeniksi salaisiksi määriteltyjä asiakirjoja paljastuskirjaa varten.
Sisäasiainministeri on Kari Rajamäki (sd.).
Seppinen oli postillaan ulkoasiainministeriössä SDP:n mandaatilla.
Vielä silloin, kun hän "yritti" saada Ahti Karjalaisen arkistotietoja tämän tyttäreltä, oli hänen aikomuksenaan pelmuttaa nimenomaan Keskustapuoluetta.
Se, että Seppinen jatkoi kirjoittamistaan sosialidemokraateista ei ole hyvän sosialidemokraatitn puolueuskollisuuden mukaista, mutta SDP:ssä on paljon kokoomuslaisia, jotka ovat huomanneet etenevänsä urallaan vain SDP:n väreissä.
Mielenkiintoista on se, kuka ja miksi antoi suojelupoliisin salaiset arkistot Seppiselle.
Kuka tahansa free lancer:hän ei voi kävellä Ratakadulle ja pyytää vuosikymmeniksi salaisiksi määriteltyjä asiakirjoja paljastuskirjaa varten.
Sisäasiainministeri on Kari Rajamäki (sd.).
JormaKKorhosesta ja Juhani Suomesta ei oikeastaan saisi puhua mitään samana päivänäkään, mutta menköön nyt.
JKK edustaa demarilaista historiakäsitystä, jossa historia kirjoitetaan nykyisyyden perusteella vähät välittämättä siitä millainen historia todellisuudessa on. Nykyisyys hallitsee siis historiaa, ja jokainen punikkipomo kirjoituttaa historian uusiksi. Näitä punahistorioitsijoita ärsyttää suunnattomasti se, että joku kirjoittaa ihan oikeaa historiankirjoitusta, kuten Juhani Suomi.
Mutta todistaahan avaus osaltaan sen, että Juhani Suomi on oikeassa. JKK on nimittäin lähes aina väärässä, hän toimii kuten väärinpäinkääntynyt magneetti, osoittaa aina päinvastaiseen suuntaan kuin totuus.
että Esko Aho tämän päivän Hesarissa tyrmää kylläkin kohtelian sanankääntein Suomen kirjan. No, hänhän onkin fiksu mies.
että hän oli viime kuntavaaleissa Helsingissä kokoomuksen ehdokkaana.
..."isänmaa kutsuu taas poikaansa sankaritekoihin", mutta mahdollisiin kannanottoani kaipaaviin vastineisiin pyrin vastaamaan illalla.
Keskustelkaa te muut toki, sillä "sota ei yhtä miestä kaipaa", vaikka hän miten hyvä sotilas olisi!
...konna omaan koloonsa piiloon.
Meet vokottelemaan mummoja Kustaankartanon päivätansseihin? Vai Helsingin Ginibaretteihin kertaamaan seikkailuita villissä lähi-idässä? Vai joko viimeinkin näytät, että sotilas ei verta pelkää (niin sanot tuolla toisessa kohdassa) ja menet antaan City-Sekolle neniin!
"Ensin asetetaan tavoite, johon ”tutkimuksella” tulee päästä, ja sitten yritetään keksiä, miten siihen päästäisiin."
Sehän on sitten täsmälleen sama metodi mitä sinä käytät. Hämmästyttävää!
Tosin reaktiosi kertoo sen, että sosialidemokraatit eivät ole vielä valmiita kohtaamaan historiaansa. Kaikki vähänkin tätä "jaloa" aatetta realistisesti tarkastelevat tutkijat leimataan hulluiksi ja tutkimukset tarkoitushakuisiksi.
Olen minä ennenkin lukenut kirja-arvioita, mutta yleensä ne on kirjoittanut joku sellainen henkilö, joka on lukenut arviomansa teoksen. Kerropas Jorma suoraan, kuinka suurren osuuden oman "historian harrastuksesi" lähdeaineistosta muodostavat HS js Suomen Kuvalehti...
...ei ole suurtakaan osuutta HS:lla enempää kuin SK:llakaan, mutta maailmantapahtumien seuraamisessa kyllä. Ja Seppisen ja Suomen kirjat ovat noita viime päivien tapahtumia. Niistä esitettyjä katkelmia ja kirjoista annettuja arvosteluja olen lukenut HS:sta, ja niiden perusteella voi kyllä päätellä yhtä ja toista mainittuja kirjoja lukemattakaan.
Juhani Suomen eilinen tv-haastattelu kertoi paljon lisää. Kuinka mies voi ollakaan tuollainen lusmuilija! Surullisen hahmon ritari on sitä humoristisempi, mitä vakavampi hän on - ja sitähän hän aina on!
Kuvaavaa Seppisen kirjan luotettavuudelle on sekin, että hän sekoittaa siinä presidentti Koiviston puolison Tellervo Koiviston ja tamperelaisen kansanedustaja (sd) Tellervi Koiviston!
Kyllä minun historianharrastukseni lepää laajemmalla pohjalla. Omassa hyllyssänikin on monia satoja historianteoksia, maailmahistoriaa, Suomen historiaa, sotahistoriaa, poliittista historia jne... Useimmat niistä olen lukenut tarkkaankin, mutta muutamia olen vain silmäillyt toistaiseksi; sellaisia ovat mm. Juhani Suomen Kekkos-elämäkertojen neljä viimeistä osaa. Neljä ensimmäistä "tiiliskiveä" ostin ja luin heti niiden ilmestyttyä, mutta sitten rupesi kyllästyttämään. Viimeiset neljä osaa ostin vasta pari vuotta sitten kerralla alennetulla hinnalla Otavan omasta kirjakaupasta Uudenmaankadulta.
Olihan minun Kekkos-tutkielman lähteinäkin kolmisenkymmentä kirjaa; ne on mainittu tutkielman lopussa, ja ne todella olen myös lukenut. Sen pitäisi näkyä tutkielmastakin.
Minulla ei ole ollut ollenkaan kehno päivä, mutta siitä kerron kohta toisaalla!
Äläs viiti kirjoitella ihan mitä sattuu.
Urho piti kaiken maailman epäkelvot pyrkyrit kurissa, mutta Mauno ei kyennyt ja tulokset nähtiin lamana ja välinpitämöttömyytenä kansan syviä rivejä kohtaan.
Kekkonen oli kansan puolella paskantärkeitä herroja vastaan. Mauno sähelsi kaiken mihin koski.
Erityisesti hänen luulonsa talouspoliitiikan osaamisesta oli kuin Ceausesculla.
"Sosialisti on hyvä renki, mutta huono isäntä".
Vasta nyt luin tänäisessä Helsingin Sanomissa olleen Esko Ahon pitkän kirjoituksen "Kun Suomi alkoi kääntyä idästä länteen". Siinä hän tarkoittaa rakasta isänmaatamme, ei Juhani Suomea, jonka Aho näkyy katsovan edelleen itään ja Kekkosen aikaan.
Kirjoitus kertoo Ahon suuresta viisaudesta ja rehellisyydestä. Juhani Suomen hän tosiaankin näkee juuri sellaiseksi kuin minäkin olen hänet arvioinut. Tai Paavo Lipponen sanoessaan hänen ensimmäisestä Koivisto-kirjastaan: "Enemmän kuin Mauno Koivistosta se kertoo kirjoittajastaan. Ja ikävämpää".
Aho kertoo Juhani Suomen lainaavan kirjansa alussa Seitsemän veljeksen Aapoa: "Jos visusti harkitset, mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies". Aho toteaa, että "Juhani Suomen olisi kannattanut huolellisesti pohtia tämän lauseen merkityksiä siinä vaiheessa, kun hän päätti jatkaa urakkaansa siirtymällä Kekkosesta presidentti Mauno Koiviston aikaan".
Aho ruotii Suomen kirjojen perusheikkouksia, joita hän näkee monia. Yksi merkittävä on se, että Kekkosesta kertoessaan Suomi kirjaa vain hyvät asiat ja laittaa ne Kekkosen viisau´den ja kaukonäköisyyden ansioksi. Koiviston ajalta Suomi listaa vain huonot asiat, ja laittaa ne Koiviston syyksi. Voisiko selvemmin sanoa totuutta "historiantutkijan" asenteellisuudesta! Kaiken lisäksi Suomi ylistää Kekkosta samoista asioista, jotka hän koiviston kohdalla näkee hänen rasitteinaan!
Aho toteaa mm: "Juhani Suomi ei vieläkään suostu hyväksymään sitä, että Koivisto halusi tietoisesti määritellä asioita eri puheissa ja yhteyksissä eri tavoilla. Hän uskoo siihen, että ulkomailla käsitys Suomen valtiollisen politiikan linjasta syntyy nimenomaan virallisten sanamuotojen kautta. - - Juhani Suomen rakennelman suuri heikkous on siinä, että hän kieltäytyy näkemästä valtioiden välisiin suhteisiin vaikuttavia todellisia voimia".
Aho kertoo sitten esimerkkejä "todellisista voimista", joita Juhani Suomi ei näe. Hän sanoo Suomen näkemystä pinnalliseksi ja jatkaa: "Häneltä itseltään puuttuu kekkoslaisuutta sen parhaassa merkityksessä. Kekkosen menestyksen suurin salaisuus oli hänen loisteliaassa kyvyssään lukea olosuhteita ja sovittaa toimintansa sen mukaan".
Suomi ei siis näe olosuhteiden muutosta, vaan edellyttää, että Koiviston olisi pitänyt toimia juuri samoin kuin Kekkonen toimi. Vaikeaa se olisi ollut ainakin hänen uransa loppupuolella, kun Neuvostoliittoa ei enää ollut. Varmaan Suomen mielestä YYA-sopimus olisi siitä huolimatta täytynyt pitää voimassa!
Esko Ahon pitkä kirjoitus tiivistyy muutamaan riviin, missä hän toteaa, etteivät Neuvostoliiton suhteet olleet entisensä, koska Neuvostoliitolla ei ollut Suomelle muuta myytävää kuin energiaa.
Esko Aho ei muista, että kaupan rakenne oli samankaltainen 1944-1991, mutta että Neuvostoliitto jatkoi bilateraalikaupan elinkaarta antamalla lisäksi välitysöljyä.
Esko Aho olisi voinut panna jonkun avustajansa tarkastamaan kirjoituksensa ennen kuin esittää julkisesti, että viime vaiheessa Neuvostoliitolla ei enää ollut sellaista tarjottavaa kuin bilateraalikaupan alkuaikoina.
Kiitettävää on se, että Esko Aho on saanut itsestään puristetuksi niinkin paljon tekstiä kuin mitä lehdessä oli.
Kuitenkin itse taloudellinen muutos, mihin hän vetoaa jäi todistamatta.
Juhani Suomi todistaa irrelevantein dokumentein ja Hannu Rautkallio yrittää todistaa vähäisin mahdollisesti irrelevantein, mutta mahdollisesti myös relevantein todistein enemmän kuin Esko Aho, joka jätti todistamatta argumenttinsa ytimen: sen, että Neuvostoliitolla oli aikaisemmin jotain merkittävää tarjottavaa Suomelle muuta kuin raaka-aineensa ja energiansa.
Matti Vanhanen opiskeli valtiotiedettä 13 vuotta. En muista, miten kauan Esko Aho, mutta kirjoittajia ja ajattelijoita eivät näytä olevan kumpikaan, vaan korkean IQ:n luonnonlahjakkuuksia, joiden kykyjä argumentoida sopisi kehittää edelleen.
3K:n kannattaisi lukea Esko Ahon ydinväittämä uudestaan sekä lukea Suomen tuontitilastot Neuvostoliitosta 1944-1991 sekä verrata tätä kansantulon ja kansantuotteen nousuun Suomessa.
Ahon "paluu politiikkaan" on jotenkin vielä heiveröisempää kuin Sauli Niinistön.
Suomen Keskusta ja Kansallinen Kokoomus voisivat eduskunnasta lainata avustajia tarkastamaan faktatiedot.
Ylipitkät Yleisönosastokirjoitukset eivät ole erityisen kiinnostavia.
kohtaan jatkuvat vieläkin (Suomessa).
http://oikeussanomat.fi/oikeussanomat/index.php?option=com_content&task=view&id=439&Itemid=115
Tiedätkö kuinka monta konkurssia ja henkilökohtaista stradekiaa Koivisto suomessa aiheutti yrittäessään saada sosialismiä suomeen?
Jos olisi kysymys jostain eteläeurooppalaisesta valtiosta, niin hän tekisi seuraa tälle miehelle.
http://www.godsplan-today.com/0_Images/Ceausescu.jpg
...et tiedä sinäkään. Ei oteta selvää niin vaikeista asioista noilla tiedoilla ja taidoilla, jolla tuo kirjoitetaan:
>> Tiedätkö kuinka monta konkurssia ja henkilökohtaista stradekiaa Koivisto suomessa aiheutti yrittäessään saada sosialismiä suomeen?
kirjoitusvirheen heti, kun olin lähettänyt viestin.
Mutta etkö sinäkin ole samaa mieltä siitä, että Koivisto se oli joka pani "hulinaksi"?
konkurssia ja tuhansia hekilökohtaisia tragedioita (tuliko oikein)? Ompa kumma, että tuo lähihistorian tärkeä tieto ei ole tavoittanut Paloheinän patoloogista kepukaunakapiaista!
takia sinä haluat ryhtyä puolustamaan sitä "Koiviston konklaavia"?
Tämä oli tarkoitettu tietenkin kapille.
Ei siinä kaksista tieto-taitoa tarvita, kun jo koklippi on hiljaista poikaa!