Tervehdys teille kaikille jotka tätä palstaa seuraatte,ajattelin vähän kirjoittaa tuntojani.
Olen tämän kesän aikana huomannut miten paljon ulkonäkö vaikuttaa esim työpaikkaa hakiessa.
Olen 40v ja minulla on yli painoa reilut 10kg ehkä enemmänkin.
Huolehdin ulkonäöstäni ja saan vielä painooni nähden omasat mielestäni ihan kivoja vaatteita.
Hain kevään ja kesän aikana moneen eri palvelu alan työpaikkoihin.Minulla on pitkä kokemus asiakaspalvelusta ja hyvät työtodistukset.
Muutamaan haastatteluun pääsin ja en nyt voi ainoastaan kilojani syytää varmaan oli pätevämpiä hakijoitakin.
Mutta jotenkin tuntui jo haastattelu tilanteessa että haastattelijan mielenkiinto loppui heti.
Hain kahteen vaate liikeeseen ja molemmat haastattelijat kysyivär oletko nyt ihan varma että tämä olisi sinun juttu.
Loukkaanuin syvästi ja kysyin mitä tällä he tarkoiittavat.
Olivat vaivautuneita ja kiertelivät,eipä tuota tarvinnut kahdesti miettiä.
Olisi varmaan osannut näillä kiloillakin palvella asiakkaita ja laittaa esille vaatteita ja somistaa,koska sitä olen tehnyt ennenkin.
Olin kolme vuotta sitten painonvartijoissa ja pudotin 15kg ja olin niin ylpeä itsestäni.
Ei mennyt kuin vuosi ja takasin tulivat.
Yritän saada motivaatiota että saisin kilot pois,mutta en ymmärrä miksi en onnistu.
Omaa laiksuutta kai se on itsestähän se on kiinni.
Masennus on myös alkanut vaivata ja olen huomannut et ylipaino on käynyt jalkojen ja selän päälle.
Ja huomautukset laihduta nyt 10kg olisit nuoremman näköinenkin,satuttavat.
Puolisoni on myös alkanut ilkkua painostani ja vihjailla et sesi elämäkin kärsii kiloistani.
Voisiko joku antaa neuvoja miten tästä eteen päin ja oletteko joutuneet vaikkapa työpiakka haastattelussa huomaamaan et painonne vaikuttaa työn saantiin.Kiitos jo etu käteen.
Olen tämän kesän aikana huomannut miten paljon ulkonäkö vaikuttaa esim työpaikkaa hakiessa.
Olen 40v ja minulla on yli painoa reilut 10kg ehkä enemmänkin.
Huolehdin ulkonäöstäni ja saan vielä painooni nähden omasat mielestäni ihan kivoja vaatteita.
Hain kevään ja kesän aikana moneen eri palvelu alan työpaikkoihin.Minulla on pitkä kokemus asiakaspalvelusta ja hyvät työtodistukset.
Muutamaan haastatteluun pääsin ja en nyt voi ainoastaan kilojani syytää varmaan oli pätevämpiä hakijoitakin.
Mutta jotenkin tuntui jo haastattelu tilanteessa että haastattelijan mielenkiinto loppui heti.
Hain kahteen vaate liikeeseen ja molemmat haastattelijat kysyivär oletko nyt ihan varma että tämä olisi sinun juttu.
Loukkaanuin syvästi ja kysyin mitä tällä he tarkoiittavat.
Olivat vaivautuneita ja kiertelivät,eipä tuota tarvinnut kahdesti miettiä.
Olisi varmaan osannut näillä kiloillakin palvella asiakkaita ja laittaa esille vaatteita ja somistaa,koska sitä olen tehnyt ennenkin.
Olin kolme vuotta sitten painonvartijoissa ja pudotin 15kg ja olin niin ylpeä itsestäni.
Ei mennyt kuin vuosi ja takasin tulivat.
Yritän saada motivaatiota että saisin kilot pois,mutta en ymmärrä miksi en onnistu.
Omaa laiksuutta kai se on itsestähän se on kiinni.
Masennus on myös alkanut vaivata ja olen huomannut et ylipaino on käynyt jalkojen ja selän päälle.
Ja huomautukset laihduta nyt 10kg olisit nuoremman näköinenkin,satuttavat.
Puolisoni on myös alkanut ilkkua painostani ja vihjailla et sesi elämäkin kärsii kiloistani.
Voisiko joku antaa neuvoja miten tästä eteen päin ja oletteko joutuneet vaikkapa työpiakka haastattelussa huomaamaan et painonne vaikuttaa työn saantiin.Kiitos jo etu käteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yksistään noissa työpaikkahaastatteluissa ylipainosta.
Nykyisin henkilöt, jotka haastattelevat henkilöitä työpaikkoihin ovat vaan niin kouliintuneita valitsemaan kysymykset ja se miten niihin vastaa on todella tärkeää työpaikan saannin kannalta. Usein toistuviin vakiokysymyksistä kannattaa jo etukäteen miettiä vastaus.
Samoin hakemus pitää nykyään olla sellainen, että erottuu, että ylipäätään pääsee haastatteluunkaan.
Kyllä työkokemusta arvostetaan ja 10kg ylipainoa ei todellakaan ole este työpaikan saannille. Reippaasti vain uudestaan yrittämään ja luota itseesi niin kyllä se työpaikka löytyy.
Heippa!
Olen 18 vuotias kauppiksessa opiskeleva muodollinen tyttö.
Viime talvena hain työharjoitteluun moneen, alaan koskevaa paikkaan, ainakin viiteen. Ja kaikissa viidessä paikassa vastaus oli kielteinen. Sanoivat, että heillä oli jo harjoittelijoita. Kun viimein sain työharjoittelu paikan (joka ei ollut aivan minua varten) kävin töiden jälkeen aina "shoppailemassa" ei myymälöissä näkynyt yhtäkään harjoittelijaa.
Kohta on taas tulossa työharjottelu jakso (2kk päästä) ja pitäisi kiloista päästä, ainakin osasta. En halua mennä taas paikkaan jossa en viihdy.
Hei vaan just äsken mietin et jotain on tehtävä näiden kilojen kanssa.
Olen vielä pieni pituudeltani joten joka kilo näkyy.Kävin eka kertaa tänään vaassa ja olin pyörtä niitä iloja oli tullut yli 17 kg joten se siitä kymmenestä kilosta.
Kun pitää vaatteita joissa on kuminauha vyötärö ja ne venyy ei tajuakkaan miten lihava on.
Sitten kun vetää farkut jalkaan apua.
Pakko hirveää sanoa pakko mutta nyt on alettva laihduttamaan ja etsimään töitä.
Muuten vaan lihon ja lihon ja sit en enää välitä.
Kaunista syksyä sinulle.
Täällä myös 40v ja vielä painavampi. Tässä iässä on vaikee saada enään mitään työtä vaikka olisi kuinka freesin näköinen. Ainakaan mies pomot eivät ota työhön mutta jos työhönotossa on nainen niin jotain mahdollisuuksia on.
Jos on mies töhön otossa niin mitkään paperit eivät riitä jos ulkokuoressa joku mättää, ja se mättäävä tekijä on varmasti ylipaino. He valitsevat mielummin epäpätevän jos epäpätevällä on silmää miellyttävä ulkonäkö. Tiedän sen 100 prosenttisella varmuudella. Niin moni epäpätevä on saanut työpaikan monen pätevämmän nokan edestä.
Nelikymppinen on jo vanha työmarkkinoille joten vaikka laihtuisitkin niin et siltikään saa työtä välttämättä. Jos ei ole onnistunut saamaan mitään "suojatyöpaikkaa" aiemmin ja nyt nelkymppisenä koittaa hakee työtä niin aika surkeeta se on.
Itse olen erittäin idearikas ja järjestelmällinen (se on sisään rakennettu juttu), mutta jos en kelpaa työnantajille niin paljon menettävät, ei voi mitään! Kaikki ongelmat ratkaisen helposti omin voimin ja kysyä osaan jos en onnistu mutta jos ei kukaan tarvitse älykkyyttäni niin en voi sille mitään ja sopeudun siihen että käytän älykkyyttäni sitten ihan muihin juttuihin.
Puolisosi voisit laittaa ruotuun ja lopettaa siis laittaa sen turvan tukkoon...
Ihan shaissea kirjoittelette. Ei ne kilot teidän töitänne vie, vaan persoonanne. Työnantajat eivät halua ikävää ja negatiivistä persoonaa palkata, kun oven takana on pitkä jono mukavia ja positiivisiä ihmisiä tulossa.
Itse olen 40, 115kg ja 165cm nainen, ja sain pari vuotta sitten uuden duunin ainoalla lähettämälläni hakemuksella ja ilman koulutusta alalta, jossa kaikki kolleegat on korkeastikin koulutettuja. Olen vielä kaikkia työkavereitani 10-15-20v vanhempi, mutta sitä ei kukaan noteeraa.
Älkää valitelko niitä kilojanne, vaan hyväksykää itsenne. Kantakaa ne läskinne ylpeydellä ja naurakaa myös itsellenne. Elämä on ihana, myös lihavana.
Ja jos miehes käy mussuttamaan, niin vaihda miestä. Vihellä vaihto, kuten eräs runsas ystäväni asian muotoilee. Helppoa kuin heinänteko. Pitää vaan uskoa itseensä.
Millä alalla on mahdollista tulla valituksi ilman kokemusta ja koulutusta tehtävään, jossa kollegoilla on korkeakoulututkinto? Jokin ei nyt ihan täsmää. Miksi korkeasti koulutetut suostuisivat töihin, joihin riittää mukavuus ja positiivisuus ilman mitään vaatimusta koulutuksesta ja osaamisesta? Kyllä ne (korkeakouluista valmistuneiden) hommat ovat asiantuntijatasoa.
ymmärsinkö nyt oikein? Jos kollegat ovat korkeasti koulutettuja,onko niin että sinunkin työhösi vaadittaisiin tutkinto jota sinulla ei ole? Eikö asiasta valitettu? Luulisi pätevien hakijoiden reagoineen.