Kuralla ollaan

Kerankin hyvä avauus. Palstalla taitaa olla paljon sellasii jotka vaan tykkää saaha muilta tietoja mutta eivät ite halua jakaa tietojaan muille. Jonkunlaista mustasukkasuutta vissiin. Niinkun nuuka ihminen, ottas kylläkoko ajan mutta ei antas omastaan millään.

Sinuun on kohdistettu ihan vakavasti otettava epäisly, ainakin minä ajattelen tuota yhtenä mahdollisuutena. Tyhmiä kun on aina vedätetty.
Keväällä mainitsit jotain kirjasta. Kerro mikä on kirjasi tarkoitus ja milloinka sitä voimme Lieksaan kauppoihin odottaa. Vaikka, mistäpä me tiedämme tuleeko esille oikee Simo jos joku sattuu tulemaan esille.

Matkija simo voi pysyä poissa, niin lienee parempi.

Kodin hirsi-hiiloksella seisoo Sipo Nevalainen talvisella tanterella; puhuu tuuli purevainen.
Hämärtää jo pakkas-ilta, kolkko huokaa korpi, salo, takaisilta taivahilta nousee kuun jo valju valo.


Miettii Sipo Nevalainen: Mistä apu, armo tässä? Kuninkaalle kuuliainen olen ollut elämässä,
vaan on Kaarle kauan poissa, mässää herrat, moukat täällä;
kun ei kissa, näätsen, koissa, hyppii hiiret pöydän päällä.


Saapuu Hovilasta sana: "Jo nyt Sipon onni koitti! Simo Hurtta mahtavana kansan kaiken kaasi, voitti.
Pahalla hän kostaa pahan, hyvyydenpä hyvyydellä; sinut kutsuu Hovilahan, on hän sulle aivan hellä."


Kohta kansliassa Hovin seisoo Sipo Nevalainen. Hurtta häntä katsoo tovin, tuumii: Tuossa alammainen,
jok' ei tieltä oikealta eksy, väisty eikä horju, vaikka horjuu esivalta, maan ei vainolaista torju.


Virkkaa: "Tääll' oot ollut, luulen, esivallan vanhan suoja kauankin - ja niinkuin kuulen - kapinasta tiedon tuoja
tuona turman yönä, konsa puhtaaks pantihin tää talo; tajuatko: palkintonsa ansaitsevi työsi jalo."


Sipo vastaa vakavasti: "Sain jo aimo palkan tuosta, tuntui sydänveriin asti; täytyi talvi-yöhön juosta,
koska kostomielin multa talonpoiat poltti talon; takaa korpikuusten tulta katsoin, tuumin syytä palon."


Järkähtää jo Hurtan mieli: "Minuako syytät siitä?" Sipo vastaa verkka-kieli: "Syytökset ei tässä riitä,
täytyy tuomionkin tulla." - Kysyy Hurtta: "Siispä kelle?" - "Jos on syytä jollakulla ..." Sipo tuumii - "jokaiselle!"


Katsovat he toinen toistaan: Sipo, niinkuin Suomen honka, Hurtta, niinkuin salamoistaan tutaan pitkä pilvenlonka;
eipä kumpaisenkaan siirry silmät eikä kasvot käänny, myös ei pilkka niihin piirry, suu ei suutu, ään' ei äänny.


Virkkaa vihdoin Hurtta: "Olet mulle hyvää tehnyt, miesi; polkuja jos mieron polet, sull' on Hovilassa liesi.
Vaan jos mikä painaa mieltäs, puhu, pyydä! Mik' on minun vallassa, sen täytän. Kieltäs kirvoita, on vuoro sinun!"


Ja hän käskevästi viittaa. - Sipo tuumii tosissansa, toisen kiirehest' ei piittaa, pyörittää vain lakkiansa.
Miettii, mik' ois onnekkaisin kansakunnalle ja maalle, virkkaa viimein: "Jos ma saisin lupakirjan kuninkaalle!"


Hurtta huimat kulmat nostaa: "Sinä kuninkaihin? Miksi? Mulleko vai muille kostaa aiot mieles leppymiksi?
Et nyt etsimääsi kohtaa, poiss' on kuulu kuninkaamme, neuvosherrat yksin johtaa Ruotsin sekä meidän maamme."


Vastaa Sipo vakain mielin: "Tiedän, kuningas on poissa, vaan en silti mielinkielin heilu herrain porstuoissa.
Luokse Kaarle kuninkaani pyydän, vaadin pääsyn vapaan,vuoksi armaan synnyinmaani; hänet kyllä etsin, tapaan."


Hymähtävi Hurtta: "Mitä sanoisit, jos tapaisitki?" Sipo vitkaan vastaa: "Sitä, että kyllin kansa itki,
kärsi teistä, Hovin herrat, ynnä muutkin muukalaiset; verot veitte kymmenkerrat, löitte miehet, naitte naiset!"


Jopa Hurtan muoto muuttuu, painuu kulmat synkät vakoon, jalkaa polkee hän ja suuttuu; talonpoik' ei lähde pakoon,
seisoo varsin vakavana oven suussa oudon tuvan,
kysyy, kun on hällä sana: "Saanko kuninkaihin luvan?"


Hulluks Hurtta luulee miehen: "Arnkil! Lupa hälle laita juosta vaikka Hornan tiehen, tulla, mennä merta, maita,
Lemmon leikkiin, Hiiden pisaan, missä Turkin kuuhut hohtaa, turkitarten kilpakisaan - kunnes kuninkaan hän kohtaa!"


Arnkil lupakirjan laittaa. Vartoo Sipo varsin vakaa; saa hän kirjan, taskuun taittaa, kirja matkaturvan takaa.
Hurtta hänen hommiansa seuraa, silmiss' sääli, huoli, muistuu jotain muistostansa ja hän virkkaa: "Poikas kuoli?" -


Nousee Sipon selkä: "Kuoli, kuolla jouti, kavaltaja, ellei ollut mielipuoli, järjenjuoksu hällä vaja!
Turha häntä surra. Lastaan tunnustako älköön kukaan, jos hän esivaltaa vastaan nousee, tempaa muutkin mukaan!"


Lausui, poistui niinkuin paasi. Hurtta jälkeen tahtoo juosta: "Arnkil! Sun jos tää ois maasi,
etkö ylpee oisi tuosta?
Riennä jälkeen miehen moisen, hälle muiston annan armaan, näistä pistooleista toisen, takomista taaton harmaan!"


Arnkil käy ja palaa. - Astuu Hurtta askeleen ja kaksi, tuntee, kuinka silmä kastuu, virkkaa: "Suomen Jumalaksi
nimittäisin tuon vanhurskaan; vaan mik' oisin silloin minä, joka kaikki kaadan, murskaan? Arnkil! Siihen vastaa sinä!"


Arnkil aatkeloi: Ken tietää majurimme mietteet syvät? Saa sen päähänpistot sietää pienet, suuret, huonot, hyvät.
Siedän, kestän, minkä jaksan, toki kerran kohlut kostan, kerran koron kanssa maksan, kun ma vapaan pääni nostan.


Vaan hän ääneen vastaa: "Oisi Affleck silloin Suomen piru, silloin täällä valtikoisi virkamies, mi suott' ei viru.
Vaan on moinen ihmisrotu: huolii Jumalasta viisi
eikä saatanaankaan totu - itse oisin Suomen hiisi!"


Hurtta synkin kulmakarvoin katsoo voutiansa kauan, joka sanan virkkaa harvoin, silloin raa'an niinkuin rauan,
Miettii miestä, miettii maata, missä kestää kauhun kausi, vihdoin päätään nyökkää: "Saata sisään Björn ja Jessenhausi!"


PS: Kuka nousisi Lieksan Sipo Nevalaiseksi

Totta on, että KURALLA on.

Lidli...? Onpa vettä virrannut lieksanjoessa ja puheenaiheet muuttuneet.
Nyt keskustellaan sipuliteemakkarasta, bemarista, tummelista ja ahnuksesta.
Niin ne ajat muuttuu...