luin tota yhtä tekstiä,asian pointti oli kirjoittajalla että "Ei hedelmöityshoitoja abortin tehneille"
Mietein vain että koskeeko tämä kaikkia abortin tehneitä?
kun niitä on seuraavanlaisia mm:hyvin nuoria alle 17 vuotiaita ja sangen "iäkkäitä" joilla kummallakin liittyy erinäisiä riskejä jo omalle terveydelle,saatika sitten lapsen terveydelle,sillä sekä hyvin nuorella ja sitten vanhalla synnyttäjällä on riski saada vaikeasti kehitysvammainen lapsi,jonka hoito esim voisi olla 14-vuotiaalle aika suuri rasite.
Muut terveydelliset riskit:Äidillä on suuri riski kuolla,tai että lapsi kuolee jokatapauksessa synnytti sen tai ei..ehkä hieman tönkkö seuraava ajatukseni onko parempi että teetät abortin kun sikiö ei vielä ole selvityväinen kohdun ulkopuoliseen elämään mitenkään,mutta sillä on sairaus mihin se tulee kuolemaan joko myöhemässä vaiheessa raskautta tai heti/pian syntymänsä jälkeen....kumpi on helpompi kestää? se että teet hyvin raskaankin päätöksen,tekemällä abortin,ja säästät ehkä enenmmän itseäsi ja lasta kärsimyksiltä...kun että se kuolisi käsivarsillesi? nämä ovat vain pohdintoja,ei tarvii ottaa vakavasti tai mitenkään...sitä toimii näissä tilanteissa eritavalla kun nyt ajattelee...
sitten on erilaisia sairauksia jotka vaativat abortin,vaikeat perinnölliset sairaudet.
tai jos raskaana oleva on vaikeasti ylipainoinen (raskaus on merkittävä riski tällöin sikiölle ja naiselle,tätäkään ei kaikki taida tietää)
sekä jos lihavalla naisella on ylipainon tuomi lisätauteja...jotka nämä kaikki helpottavat kun laihtuu,ja voi tulla uudestaan raskaaksi.
tai sitten naiset jotka ovat tulleet raskaaksi raiskauksen jlk.
Ei kaikki aina ajattele itseään,joku voi myös ajatella lapsen parasta...vaikka se joitan sattuu niin perkeeleesti että joku tekee sen abortin,varsinkin jos kärsii tahattomasta lapsettomuudesta itse...mutta sä et voi sille mitään,näin se vain on...eihän se ole kuitenkaan sun lapses.
Sitten on helvetillinen elämäntilanne,väkivaltainen kumppani,velat kaatuu niskaan...ja vaikka mitä.
Henkiset rahkeet ei riitä kasvattmaan tai edes synnyttämään.
Eikä näillä kellään ole sitten enää oikeutta saada lasta,mikäli abortti mahdollisesti on aiheuttanut lapsettomuuden? ja he tarvitsevat hoitoja?
Toisia on niin helppo arvostella,kun on itte niin täydellinen...hmm..=)
sitten on se toinen ryhmä
ne jotka tekee abortteja "surutta" (onko näitä?) taitaa se aina tuntua,mutta silti kummastuttaa,kun niitä tehdään useita...mietin että oppiiks ne koskaan?
Useinmiten (onneksi) on kyseessä nuorehko nainen (mutta ei mikään tyttö) joka tekee abortin,silloin on pelko monesta asiasta,mitähän kaikki sanoo,kaverit lähtee,vanhemmat "tappaa" tai ainakin heittää pois kotoa (jos asuu vielä kotona siis) ja yleisesti ottaen nuoruuden menetys ja opintojen keskeytyminen...osa näistä asioista on vakavia ja nuorelle tärkeitä....ja useinmiten tämä nuorinainen pelkää että jää yksin,näin se vain usein käy...oletetaan että on vaikka 16 vuotias nuorinainen ja isäehdokas on samaa vuosimallia...se jätkä voi häipyä kuvioista jos itse tykkää.mutta se tyttö ei!
Siki ehkä tämä "tapaus" kuuluisi vielä tonne ylös,kun on nuoresta kyse,mutta kun sitten on vanhempia yli 20 vee naisia jotka vetoo vapauden menetykseen,yms yms...mutta esim 22 vuotiaan tilanne on ihan erilainen verrattuna vaikka sen 16 vuotiaan tilanteeseen...ne on oikeesti iahn erilaiset.
toinen on vielä "lapsi" monien silmissä...mutta toinen o jo kaikkien silmissä aikuinen ja on vastuullinen teoistaan..ja tässä vaiheessa mun mielstä lekureiden olis sanottava painava sanansa.
Useinmiten:jos on aikuinen (täysjärkinen,ei vajaaälyinen) on niin kypsä että harrastaa seksiä,on tällöin oltava myös kypsä vastaan seurauksista....(käytti ehkäsyä tai ei) ja jos ei ole käyttänyt ehkäsyä,hankkikoot katumuspillerit.
Mutta ne jotka hankkii abortteja useita (tarkoitan yli kahta),niin kyllä sitä miettii että onko siitä koskaan vanhemmaksi...ja sitten ollaan ruikuttamassa lekurille,kun ei raskaus ala enää...ehkä sitä ois voinut miettiä silloin aikasemmin...erityisesti jos aborttiin ei ole ollut syytä ja ikää on ollut jo aikuisen verran.
Empatia ei riitä ihan näille ihmisille ja nämä vievät paikkoja niiltä jotka ovat tahattomasti lapsettomia.
Mutta ehkä sitten kuitenkin,jos ihminen on todella kypsynyt,ja tajuaa toimineensa epäkypsästi,itserakkaasti ja "väärin"...voi olla oikeutettu hoitoon.
Ehkä voi tulla hyvä äiti,tai sitten ei...sitä harva tietää etukäteen millanen kasvattaja siitä lapselle kehittyy...
no tässä mun ajatuksia asiasta.
Olen itse joutunut raskauden keskeytykseen,minulla oli harvinainen muoto kohdunulkoisesta raskaudesta.
lapsi kasvoi vatsaontelossani....minulla olisi ollutsuuri riski kuolla, jos sikiötä ei olisi ottettu minusta pois.
Vielä leikkauspöydällä itkin,että miksi minä,miksi minä joudun tekemään tämän päätöksen?
Hyvästelimme mieheni kanssa sen enkelimme matkalle,se oli raastavin ja paskin hetki elämässäni,niin paljon olisin toivonut sitä lasta itselleni...meille.
ultrakuva meillä hänestä on edelleen...ja pieni sydämmen jumputus on aina mielessäni...niin lapseni oli aivan terve,mutta väärässä paikassa vain.
en halua tuomita ketään,sillä yhtä hyvin joku voi tuomita minutkin,niin minäkin tuomitsen itseäni päivittäin...ja yritän antaa anteeksi.
en tiedä voinko koskaan antaa lopullisesti itselleni anteeksi.
Vei muistolehtoonkin lapselleni kirjeen "anna äidille anteeksi,olisin halunnut pitää Sinut,mutta en voinut...
Muistatko kun puhuin Sinulle,ennen musertavaa uutista että Isi Rakastaa meitä kumpaakin niin paljon,minun oli jäätävä Isin luo,pitämään siitä huolta...mutta meidän sydämessä sinä elät ikuisesti ja aina.
Rakastan niin että sattuu...
Ennen kun tulin uudestaa raskaaksi,olinvalmis kokemaan kaiken raskauteen liittyvän "inhottavan" ja maailman kivuliaamman synnytyksen,kunhan ssa lapsen...
Viime joulukussa synnytin poikamme...tajuan että olen elämälle niin paljon velkaa,ja onnellinen siitä että meidän pojalla on oma suojelusenkeli taivaalla...
olen jo pitkään ollut elämän tilanteessa johon lapsi sopii ja talous ok,sekä ihana mies joka on hyvä isä.
Mutta kaikilla ei asiat aina ole hyvin...
joten miettikää ja puhukaa sitten!
ei muuta kuin HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE!
Mietein vain että koskeeko tämä kaikkia abortin tehneitä?
kun niitä on seuraavanlaisia mm:hyvin nuoria alle 17 vuotiaita ja sangen "iäkkäitä" joilla kummallakin liittyy erinäisiä riskejä jo omalle terveydelle,saatika sitten lapsen terveydelle,sillä sekä hyvin nuorella ja sitten vanhalla synnyttäjällä on riski saada vaikeasti kehitysvammainen lapsi,jonka hoito esim voisi olla 14-vuotiaalle aika suuri rasite.
Muut terveydelliset riskit:Äidillä on suuri riski kuolla,tai että lapsi kuolee jokatapauksessa synnytti sen tai ei..ehkä hieman tönkkö seuraava ajatukseni onko parempi että teetät abortin kun sikiö ei vielä ole selvityväinen kohdun ulkopuoliseen elämään mitenkään,mutta sillä on sairaus mihin se tulee kuolemaan joko myöhemässä vaiheessa raskautta tai heti/pian syntymänsä jälkeen....kumpi on helpompi kestää? se että teet hyvin raskaankin päätöksen,tekemällä abortin,ja säästät ehkä enenmmän itseäsi ja lasta kärsimyksiltä...kun että se kuolisi käsivarsillesi? nämä ovat vain pohdintoja,ei tarvii ottaa vakavasti tai mitenkään...sitä toimii näissä tilanteissa eritavalla kun nyt ajattelee...
sitten on erilaisia sairauksia jotka vaativat abortin,vaikeat perinnölliset sairaudet.
tai jos raskaana oleva on vaikeasti ylipainoinen (raskaus on merkittävä riski tällöin sikiölle ja naiselle,tätäkään ei kaikki taida tietää)
sekä jos lihavalla naisella on ylipainon tuomi lisätauteja...jotka nämä kaikki helpottavat kun laihtuu,ja voi tulla uudestaan raskaaksi.
tai sitten naiset jotka ovat tulleet raskaaksi raiskauksen jlk.
Ei kaikki aina ajattele itseään,joku voi myös ajatella lapsen parasta...vaikka se joitan sattuu niin perkeeleesti että joku tekee sen abortin,varsinkin jos kärsii tahattomasta lapsettomuudesta itse...mutta sä et voi sille mitään,näin se vain on...eihän se ole kuitenkaan sun lapses.
Sitten on helvetillinen elämäntilanne,väkivaltainen kumppani,velat kaatuu niskaan...ja vaikka mitä.
Henkiset rahkeet ei riitä kasvattmaan tai edes synnyttämään.
Eikä näillä kellään ole sitten enää oikeutta saada lasta,mikäli abortti mahdollisesti on aiheuttanut lapsettomuuden? ja he tarvitsevat hoitoja?
Toisia on niin helppo arvostella,kun on itte niin täydellinen...hmm..=)
sitten on se toinen ryhmä
ne jotka tekee abortteja "surutta" (onko näitä?) taitaa se aina tuntua,mutta silti kummastuttaa,kun niitä tehdään useita...mietin että oppiiks ne koskaan?
Useinmiten (onneksi) on kyseessä nuorehko nainen (mutta ei mikään tyttö) joka tekee abortin,silloin on pelko monesta asiasta,mitähän kaikki sanoo,kaverit lähtee,vanhemmat "tappaa" tai ainakin heittää pois kotoa (jos asuu vielä kotona siis) ja yleisesti ottaen nuoruuden menetys ja opintojen keskeytyminen...osa näistä asioista on vakavia ja nuorelle tärkeitä....ja useinmiten tämä nuorinainen pelkää että jää yksin,näin se vain usein käy...oletetaan että on vaikka 16 vuotias nuorinainen ja isäehdokas on samaa vuosimallia...se jätkä voi häipyä kuvioista jos itse tykkää.mutta se tyttö ei!
Siki ehkä tämä "tapaus" kuuluisi vielä tonne ylös,kun on nuoresta kyse,mutta kun sitten on vanhempia yli 20 vee naisia jotka vetoo vapauden menetykseen,yms yms...mutta esim 22 vuotiaan tilanne on ihan erilainen verrattuna vaikka sen 16 vuotiaan tilanteeseen...ne on oikeesti iahn erilaiset.
toinen on vielä "lapsi" monien silmissä...mutta toinen o jo kaikkien silmissä aikuinen ja on vastuullinen teoistaan..ja tässä vaiheessa mun mielstä lekureiden olis sanottava painava sanansa.
Useinmiten:jos on aikuinen (täysjärkinen,ei vajaaälyinen) on niin kypsä että harrastaa seksiä,on tällöin oltava myös kypsä vastaan seurauksista....(käytti ehkäsyä tai ei) ja jos ei ole käyttänyt ehkäsyä,hankkikoot katumuspillerit.
Mutta ne jotka hankkii abortteja useita (tarkoitan yli kahta),niin kyllä sitä miettii että onko siitä koskaan vanhemmaksi...ja sitten ollaan ruikuttamassa lekurille,kun ei raskaus ala enää...ehkä sitä ois voinut miettiä silloin aikasemmin...erityisesti jos aborttiin ei ole ollut syytä ja ikää on ollut jo aikuisen verran.
Empatia ei riitä ihan näille ihmisille ja nämä vievät paikkoja niiltä jotka ovat tahattomasti lapsettomia.
Mutta ehkä sitten kuitenkin,jos ihminen on todella kypsynyt,ja tajuaa toimineensa epäkypsästi,itserakkaasti ja "väärin"...voi olla oikeutettu hoitoon.
Ehkä voi tulla hyvä äiti,tai sitten ei...sitä harva tietää etukäteen millanen kasvattaja siitä lapselle kehittyy...
no tässä mun ajatuksia asiasta.
Olen itse joutunut raskauden keskeytykseen,minulla oli harvinainen muoto kohdunulkoisesta raskaudesta.
lapsi kasvoi vatsaontelossani....minulla olisi ollutsuuri riski kuolla, jos sikiötä ei olisi ottettu minusta pois.
Vielä leikkauspöydällä itkin,että miksi minä,miksi minä joudun tekemään tämän päätöksen?
Hyvästelimme mieheni kanssa sen enkelimme matkalle,se oli raastavin ja paskin hetki elämässäni,niin paljon olisin toivonut sitä lasta itselleni...meille.
ultrakuva meillä hänestä on edelleen...ja pieni sydämmen jumputus on aina mielessäni...niin lapseni oli aivan terve,mutta väärässä paikassa vain.
en halua tuomita ketään,sillä yhtä hyvin joku voi tuomita minutkin,niin minäkin tuomitsen itseäni päivittäin...ja yritän antaa anteeksi.
en tiedä voinko koskaan antaa lopullisesti itselleni anteeksi.
Vei muistolehtoonkin lapselleni kirjeen "anna äidille anteeksi,olisin halunnut pitää Sinut,mutta en voinut...
Muistatko kun puhuin Sinulle,ennen musertavaa uutista että Isi Rakastaa meitä kumpaakin niin paljon,minun oli jäätävä Isin luo,pitämään siitä huolta...mutta meidän sydämessä sinä elät ikuisesti ja aina.
Rakastan niin että sattuu...
Ennen kun tulin uudestaa raskaaksi,olinvalmis kokemaan kaiken raskauteen liittyvän "inhottavan" ja maailman kivuliaamman synnytyksen,kunhan ssa lapsen...
Viime joulukussa synnytin poikamme...tajuan että olen elämälle niin paljon velkaa,ja onnellinen siitä että meidän pojalla on oma suojelusenkeli taivaalla...
olen jo pitkään ollut elämän tilanteessa johon lapsi sopii ja talous ok,sekä ihana mies joka on hyvä isä.
Mutta kaikilla ei asiat aina ole hyvin...
joten miettikää ja puhukaa sitten!
ei muuta kuin HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kohdunulkoisen raskauden keskeytystä tuskin voidaankaan pitää aborttina -siten niinkuin se asia yleensä käsitetään/ajatellaan.eikös se niin mene että lapsi kuolisi sinne kuitenkin melko nopeasti,kun kasvualusta on lähes täysin puutteellinen?
siskollakin ollu moisia peräti kaksi.
mutta siskosi tapauksessa oli kai kyseessä ns:munajohdinraskaus.
vatsaontelossa sikiön selvitymiskyky on mahdollinen,mutta hankala kuitenkin.
ohan niitä juttuja kun on syntynyt täysiaikainen ku-vauva,joka on ollut vatsaontelossa,mutta nämä ovat todella harvinaisia.
ja tästä onkin tullut spekulaatiot miehen mahdollisuuksista kantaa lapsi.
mutta vatsaonteloraskaus on vaarrallinen sekä äidille että lapselle.
aivan.juu,en tarkemmin muista mutta niin se sit varmaankin oli se munajohdinraskaus miun systerillä.
noh,kiitosta vain infosta!
On hiukka eri asia keskeyttää ku raskaus kuin "normaali" raskaus! Itse kun ajattelen, että jos abortille on lääketieteelliset perusteet, niin sitten se on hyväksyttävää.
J apieni pointti: Jos joku iäkäs ihminen tekee abortin, niin hän on tuskin tarvitsemassa lapsettomuushoitoja myöhemminkään. Varsinkin jos syynä on terveydelliset riskit!
Ja aika moni sanoo, että abortti raiskauksen yhteydessä on ok, joten varmaan on sitten mahdolliset lapsettomuushoidotkin.
eritellä noi pari juttua.
mutta kyllä on kuultu sellasista jotka ei hyväksy aborttia edes,jos lapsi on saannut alkunsa raiskauksesta.
...ja myös näitäkin jotka ei hyväksy lääketieellisistäkään syistä,jos selvitymismahdollisuudet ovat edes minimaaliset....
hullua,mutta niin totta ja surullista.
Mites sitten tällanen tapaus, et on oottamassa aikaa sterilisaatioon, mutta eihän se ole kiireellinen asia, joten voi joutua odottamaan puoli vuotta ennen operaatioon pääsyä. Sitten ehkäisy pettääkin ja tulee raskaaksi ennen sterilisaatiota. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin keskeyttää raskaus, onko se hyväksyttävää?