Hei!
Kerroin ystävilleni raskaudestani tekstiviestillä... kaukaiset ystävät onnittelivat iloisena, perheeni on alusta asti ollut iloinen puolestani, siitäkin huolimatta että lasta odotan yksin, koskapa erosin exästäni ennen kuin raskaudesta tiesin.
Lähimpien ystävien reaktiot pahotti mun mielen. Ne ketkä vaivautuivat vastaamaan olivat lähinnä vastanneet "Hmm... nojoo, en mä oikeen tiedä onko tuo nyt niin hyvä idea tuokaan..."
Lapsi on todella toivottu ja monen vuoden yrityksen tulos. Keskenmenoineen tämä taival on ollut todella raskas. ja nyt kun viimeinenkin olen sen verran pitkällä, että uskallan luottaa kaiken sujuvan jatkossakin hyvin, ystäväni ovat tuota mieltä...
Ehkä katkeraa tilitystä, on vaan surullinen olo.
Kerroin ystävilleni raskaudestani tekstiviestillä... kaukaiset ystävät onnittelivat iloisena, perheeni on alusta asti ollut iloinen puolestani, siitäkin huolimatta että lasta odotan yksin, koskapa erosin exästäni ennen kuin raskaudesta tiesin.
Lähimpien ystävien reaktiot pahotti mun mielen. Ne ketkä vaivautuivat vastaamaan olivat lähinnä vastanneet "Hmm... nojoo, en mä oikeen tiedä onko tuo nyt niin hyvä idea tuokaan..."
Lapsi on todella toivottu ja monen vuoden yrityksen tulos. Keskenmenoineen tämä taival on ollut todella raskas. ja nyt kun viimeinenkin olen sen verran pitkällä, että uskallan luottaa kaiken sujuvan jatkossakin hyvin, ystäväni ovat tuota mieltä...
Ehkä katkeraa tilitystä, on vaan surullinen olo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se on näin, että vaikka kaverin raskaus kuinka harmittaisi ja tuntuisi pahalta (vrt. kateellisuus) niin ainoa tapa reagoida raskausuutisen kuullessa on onnittelut. Jokainen fiksu ihminen edes esittää iloista kuullessaan ystävän raskaudesta. Sinä olet itse lapsesi halunnut, eikä muiden tehtävänä ole arvioida, onko aika sopiva tai idea hyvä. Lapsi on jo tapaus sinänsä! Ole sinä muiden yläpuolella ja iloitse vauvastasi ja perheestäsi. Oikein paljon onnitteluhalauksia!
taitavat olla hieman "tyhmiä" tai kateellisia.
Minä onnitelen sinua sydämenipohjasta asti. Joten oikein paljon onnea ja toivottavasti kaikki menee alusta loppuun asti hyvin!
T: Äiti kohta viidelle
itse olen toivonut omaa lasta jo kohta kahden vuoden ajan, tuloksetta. Tässä joku aika sitten sain kuulla erään tuttavapariskuntamme saavan vauvan....ikävää mutta niin totta, en pystynyt heitä onnittelemaan asiasta. Nieleskelin itkua pitkän aikaa sen jälkeen. Se kai on sitten sitä kateutta ja katkeruutta, mitä tunsin. Eihän se tietenkään ole itseltä mitenkään pois heidän tuleva lapsensa, mutta totuus on että oma vajavaisuus siinä nousee esille. Minua lähinnä suututti kun he tulivat meillä käymään tässä kesällä ja se tuleva äiti näytti niin onnelliseltä raskautensa kanssa. Olin sen vierailun jälkeen niin mieli maassa. Ajan mittaan olen jotenkin vaan hyväksynyt sen että itselle ei taideta koskaan sitä omaa lasta suoda, ja koska se on minulle niin äärettömän kova pala, en aio teeskennellä olevani kaikista vauvauutisista hillittömän onnellinen. Jotkut pystyvät siihen, minä en.
Mutta tässä tuli vaan eräänlainen näkökanta ja tapaus asiaan, jokainen tavallaan.
reagoi vauvauutiseen jättämällä vastaamatta plus ettei ole uutisen jälkeen muutenkaan ottanut yhteyttä enää ollenkaan.
Myöhemmin olen muilta kuullut hänen päivittelevän että "onpas se hurjaksi ruvennut"
Suuresti olen ihmetelly kyseisen ihmisen reaktiota, mutta parempi näin kun että näyttäisi hapanta naamaa ja yrittäisi pitää yhteyttä.
pari ystävääni jotka olivat täysin vastaan lapsen hankintaa ovat taas ihan onneissaan (lähes vauvakuumeessa itsekkin) nyt kun aikaa on vähän kulunut.
Parasta oli kun puolitoista vuotta sitten kaasonani ollut ystävä alkoi kyselemään meidän häiden kustannuksista ja heti perään puhui sujuvasti 3tuntia vauvoista. Siinä vääntyi kaason veljenkin naama kurttuun epäilyistä :)
kai se vaan niin on että kun joku avaa ystäväpiirissä tulpan saa muutkin ajautua virran mukana lapsiperhe elämään ja sitten taas toiset ei sulata tilannetta ollenkaan.
Hei!
Ymmärrän kyllä sinua oikein hyvin. Kärsimme mieheni kanssa lapsettomuudesta vuosia ja muiden iloiset vauvauutiset saivat itkemään. Onnittelin silti tekstiviestitse, siinä kun ei surumieli käy niin esille.
Nyt kuitenkin kyse on lähinnä siitä, etteivät ikisinkut bilehileystäväni vaivaudu vastaamaan mitään. Siis ne keneltä olisin onnitteluja eniten kaivannut. Tai jos vastaavat, eivät ole onnellisia puolestani. Kyse ei liene kateudesta kuitenkaan, ehkäpä vain kysessä on joku äärimmäinen itsekkyys ja tarve tuputtaa omaa arvomaailmaansa ja valintojaan lapsettoman elämän hienouksista muillekin. Minä kunnioitan heidän valintojaan, toivon että he kunnioittaisivat minun.
Ehkäpä minun on tyytyminen ajattelemaan etteivät tuollaiset "ystävät" ansaitse olla lähellä minua ja vauvaa. Kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka reagoivat hyvinkin epämiellyttävästi. kerroin aikaisemman raskauteni päättyneen valitettavasti keskenmenoon, olin surun murtama kuukausia. Ainoa kommentti minkä sain tältä samaiselta kaveriporukalta oli "Olipa hyvä juttu että niin kävi, pääset juomaan taas ja alkaa elää.." Niin... kaikesta päätellen minä olen onnellisempi jatkossa ihan ilman heitä.
Minulla oli kauan aika koirakuume, kunnes vauva päätti aloittaa elämänsä, meiltä lupaa kysymättä:)
niimpä kun kerroin ystävilleni asiasta "meille tulee vauva" lähes jokaisen(siis oikeasti voisin sanoa että ehkä kaksi ihmistä ei)ensimmäiset sanat olivat "minkä rotunen"..ja kun selvensin että ei, ihan oikea ihmisvauva, niin osan naama meni kurttuun aj tuli väkinäinen "aijaa, noh, onneks olkoon" ja "eikö sun olis kannattanu opiskella ensin loppuun" jne ja osalla taas tuli ihan oikeat onnittelut...olemme ensimmäiset bilehilepiiristämme ketkä muksun saavat..mutta kyllä nämä "ei niin onnestaan asiasta"-tyypit ovat silti pitäneet normaalisti yhteyttä ja ovat innoissaan tästä vauvasta...
Onnea Odotukselle!Kyllä ne kaverit piikuhiljaa innostuu!!