Pätkiä suviseurasaarnasta Hankasalmelta 1987
L. Taskilan puhe
1.Tess.1:1-6
”Uskon ja rakkauden teot”
”Apostoli jatkaa , että ”me lakkaamatta muistamme teidän tekojanne uskossa.” Millaisia ovat uskon teot? Tarvitaanko niitäkin? Eikö täällä ole saarnattu , että, ”joka uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi.”?
(Room.4:5.)
Emme pysty panemaan tikkua ristiin autuutemme eteen. Emme ole kyenneet tekemään yhtään tekoa, jolla meille olisi avattu edes neulan mentävä reikä taivaaseen. Kun Jumala auttoi uskomaan, uskosta alkoivat vuotaa hedelmät eli teot – uskon teot.
Millaisia olivat uskon teot. Efesossa? Kun ihmiset käsittivät elävän uskon, monet tunnustivat tekonsa. Ne eivät olleet hyviä tekoja. Kyllä hyvät teot on jaksettu tunnustaa sitä mukaa, kun niitä on tehty. Vaikkei vasen käsi saisi tietää, mitä oikea tekee, niin eikö vain tiedäkin. Jos olemme auttaneet jotakin veljeä tai sisarta eteenpäin hänen vaikeuksissaan, siitä on pian pitänyt kuiskata jonkun hyvän ystävän korvaan. Miksi siitä on pitänyt puhua? Siksikö, ettei sitä olisi hoksattu taivaassa? Ei, mutta kun meidän lihassamme ja veressämme on taipumus esitellä hyviä töitämme.
Silloin pääsee kylälle kiertämään sanoma, että siinä on hyväsydäminen ja hoksaava kristitty: hän huomaa kaikkien hädän ja puutteet ja on valmis ojentamaan auttavaa kättä sinne, missä ahdistus asuu.
Efesolaiset tunnustivat pahoja tekoja, kun he olivat saaneet uskomisen armon. tunnustivatko he siksi, että tulisivat paremmiksi kristityiksi? Eivät tunnustaneet: he olivat jo vanhurskaita. Jumalan edessä. Jumalan sana kehottaa meitä ahkeroimaan uskon ja hyvän omantunnon säilyttämisessä.
Täällä on puhuttu siitä, että synti tarttuu. Se tarttuu pahemmin tuolla kentällä oleva savi jalkoihimme. Synti ei lähde muuten kuin anteeksipyytämällä ja uskomalla.
Apostoli muistelee vielä tessalonikalaisten kärsivällisyyttä toivossa. Onko teitä koskaan saavuttanut kärsimättömyys? Näihin seuroihin lienee tullut niin kärsivällisiä kristittyjä, ettei kärsimättömyyttä ole näkynytkään? On se sentään tainnut näkyä jossakin vaiheessa. vaikka kuvittelisimme olevamme pitkämielisiä, ettemme koskaan polta proppujamme, kärsimättömyys löytyy kuitenkin heti, kun joku osaa sopivasti raaputtaa turmeluksemme pintaa. eikä sitä tarvitse paljonkaan raaputtaa, kun löytyy herra vanha Aatami ja rouva vanha Aatami ja mikä se nyt kelläkin lienee. Löytyy se! Ei apostoli tässä väitä, että tessalonikalaiset olivat niin kärsivällisiä Jumalan lapsia, etteivät he tarvinneet armoa ja anteeksiantamusta. Mutta sen verran kärsivällisiä he olivat, etteivät he lakanneet pahanakaan päivänä uskomasta."
"Älkää luopuko uskostanne"
"Uskomisesta on kysymys meilläkin. Elämässä saattaa olla vaikeita päiviä. Tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta älkää veljet ja sisaret tulko niin kärsimättömiksi, että lakkaatte uskomasta. Se on viimeinen paha teko, mihin ihminen voi syyllistyä. Jos on tullut kärsimättömyyttä kotona ja vielä seuroissakin, ahkeroimme tehdä parannusta niistäkin synneistä. Ahkeroikaamme korjata se, missä turmeltunut vanha Aatami on päässyt tekemään vahinkoa. Kun kärsivällisyys loppuu, sanavarastosta ei tahdo löytyä ollenkaan niitä kauniita ja siloisia sanoja, joilla puhuttelisi aviopuolisoa., lapsia tai vanhempia. Tahtoo löytyä vain piikkisiä ja hankalia sanoja, joilla haluttaa parantaa toisen verenkiertoa. siitä osaa vanha Aatami nauttia.
Armoalttari ei jää tänne seuroihin. Sen voi pystyttää siellä, missä meidän arkipuolemme näkyy usein täydessä kauneudessaan. Suokoon Jumala, että hänen lastensa elämänmeno, oikea meno, saa jatkua myös arjen keskellä.
Suuriin suviseuroihin emme vie enää turmeluksen pilaamaa vanhaa Aatamia. Kerran Jumalan lapset nostetaan maasta yhdessä Herran kanssa ja kruunataan kirkkaudella. Silloin on turmeluksemme pahuus riisuttu pois. Verellä pesty sielu viihtyy siellä ja yhtyy Jumalan kansan loputtomaan voitonvirteen."
L. Taskilan puhe
1.Tess.1:1-6
”Uskon ja rakkauden teot”
”Apostoli jatkaa , että ”me lakkaamatta muistamme teidän tekojanne uskossa.” Millaisia ovat uskon teot? Tarvitaanko niitäkin? Eikö täällä ole saarnattu , että, ”joka uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi.”?
(Room.4:5.)
Emme pysty panemaan tikkua ristiin autuutemme eteen. Emme ole kyenneet tekemään yhtään tekoa, jolla meille olisi avattu edes neulan mentävä reikä taivaaseen. Kun Jumala auttoi uskomaan, uskosta alkoivat vuotaa hedelmät eli teot – uskon teot.
Millaisia olivat uskon teot. Efesossa? Kun ihmiset käsittivät elävän uskon, monet tunnustivat tekonsa. Ne eivät olleet hyviä tekoja. Kyllä hyvät teot on jaksettu tunnustaa sitä mukaa, kun niitä on tehty. Vaikkei vasen käsi saisi tietää, mitä oikea tekee, niin eikö vain tiedäkin. Jos olemme auttaneet jotakin veljeä tai sisarta eteenpäin hänen vaikeuksissaan, siitä on pian pitänyt kuiskata jonkun hyvän ystävän korvaan. Miksi siitä on pitänyt puhua? Siksikö, ettei sitä olisi hoksattu taivaassa? Ei, mutta kun meidän lihassamme ja veressämme on taipumus esitellä hyviä töitämme.
Silloin pääsee kylälle kiertämään sanoma, että siinä on hyväsydäminen ja hoksaava kristitty: hän huomaa kaikkien hädän ja puutteet ja on valmis ojentamaan auttavaa kättä sinne, missä ahdistus asuu.
Efesolaiset tunnustivat pahoja tekoja, kun he olivat saaneet uskomisen armon. tunnustivatko he siksi, että tulisivat paremmiksi kristityiksi? Eivät tunnustaneet: he olivat jo vanhurskaita. Jumalan edessä. Jumalan sana kehottaa meitä ahkeroimaan uskon ja hyvän omantunnon säilyttämisessä.
Täällä on puhuttu siitä, että synti tarttuu. Se tarttuu pahemmin tuolla kentällä oleva savi jalkoihimme. Synti ei lähde muuten kuin anteeksipyytämällä ja uskomalla.
Apostoli muistelee vielä tessalonikalaisten kärsivällisyyttä toivossa. Onko teitä koskaan saavuttanut kärsimättömyys? Näihin seuroihin lienee tullut niin kärsivällisiä kristittyjä, ettei kärsimättömyyttä ole näkynytkään? On se sentään tainnut näkyä jossakin vaiheessa. vaikka kuvittelisimme olevamme pitkämielisiä, ettemme koskaan polta proppujamme, kärsimättömyys löytyy kuitenkin heti, kun joku osaa sopivasti raaputtaa turmeluksemme pintaa. eikä sitä tarvitse paljonkaan raaputtaa, kun löytyy herra vanha Aatami ja rouva vanha Aatami ja mikä se nyt kelläkin lienee. Löytyy se! Ei apostoli tässä väitä, että tessalonikalaiset olivat niin kärsivällisiä Jumalan lapsia, etteivät he tarvinneet armoa ja anteeksiantamusta. Mutta sen verran kärsivällisiä he olivat, etteivät he lakanneet pahanakaan päivänä uskomasta."
"Älkää luopuko uskostanne"
"Uskomisesta on kysymys meilläkin. Elämässä saattaa olla vaikeita päiviä. Tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta älkää veljet ja sisaret tulko niin kärsimättömiksi, että lakkaatte uskomasta. Se on viimeinen paha teko, mihin ihminen voi syyllistyä. Jos on tullut kärsimättömyyttä kotona ja vielä seuroissakin, ahkeroimme tehdä parannusta niistäkin synneistä. Ahkeroikaamme korjata se, missä turmeltunut vanha Aatami on päässyt tekemään vahinkoa. Kun kärsivällisyys loppuu, sanavarastosta ei tahdo löytyä ollenkaan niitä kauniita ja siloisia sanoja, joilla puhuttelisi aviopuolisoa., lapsia tai vanhempia. Tahtoo löytyä vain piikkisiä ja hankalia sanoja, joilla haluttaa parantaa toisen verenkiertoa. siitä osaa vanha Aatami nauttia.
Armoalttari ei jää tänne seuroihin. Sen voi pystyttää siellä, missä meidän arkipuolemme näkyy usein täydessä kauneudessaan. Suokoon Jumala, että hänen lastensa elämänmeno, oikea meno, saa jatkua myös arjen keskellä.
Suuriin suviseuroihin emme vie enää turmeluksen pilaamaa vanhaa Aatamia. Kerran Jumalan lapset nostetaan maasta yhdessä Herran kanssa ja kruunataan kirkkaudella. Silloin on turmeluksemme pahuus riisuttu pois. Verellä pesty sielu viihtyy siellä ja yhtyy Jumalan kansan loputtomaan voitonvirteen."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saarnaajan pitäisi kertoa yksityiskohtaisemmin, miten puheen sisältö soveltuu käytännön elämään.
Minä en kyllä osaa sovittaa näitä puheen sisältöjä mitenkään omaan elämääni.
En siis ymmärrä saarnasta käytännön sovellustusta vain teoreettisen puolen
sittenhän se menisi elämäntapaohjeiden puolelle ja sekään ei ole suotavaa;)
En halunnut tämän takia tehdä uuttaa aloitusta. Niin, voiko pelastua kristinopin, Lutherin tai Raamatun mukaan ilman minkäänlaista yhteyttä toiseen kristinuskovaiseen tai kristillisiin sakramentteihin?
Olen oppinut vl-seuroissa ja muilta vl-uskovaisilta, että "usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan Sanan kautta". Pidän tärkeänä tässä olla kuuliainen Jumalan Sanalle. Siihen uskomalla pelastuu. Ota huomioon myös, että Jeesus opetti aikoinaan enimmäkseen luku-ja kirjoitustaidottomien yhteiskunnassa - sen ajan tavallisten ihmisten parissa. Toinen asia on, että absoluuttisessa tyhjiössä ihminen ei elä. Ihminen on luotu elämään toisten kassa: Abrahamille luotiin Eeva. - Kastamaton lapsi on Jumalan lapsi. Uskovaisilla luterilaisilla on kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Ehtoollinen on muistoateria.
mutta lainaan "Rauhaa ja iloa vuosikirjasta 2004" pätkän tekstiä Seppo Lohen kirjoituksesta
"Synninpäästö lestadiolaisuudessa"
"Matteuksen mukaan ylösnoussut Jeesus kertoi saaneensa kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Sillä oikeudella hän antoi opetuslapsilleen käskyn mennä ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Heidän tuli kastaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa pitämään kaikki, mitä hän oli käskenyt. valtuutukseen liittyi myös sitoumus, että Jeesus itse oli oleva heidän kanssaan ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:18). Parannusta ja syntien anteeksiantamusta tuli saarnata ”hänen nimessään” alkaen Jerusalemista maailman ääriin saakka. Luuk. 24:47) Evankelista ei salannut sitä, että opetuslapset eivät ymmärtäneet tehtäväänsä ennen kuin he saivat helluntaina ”varustuksekseen voiman korkeudesta” (Luuk.24:49) Tämänkin tuli vahvistaa kokemusta, jonka mukaan avaintenvalta edellytti ”korkeuden voimaa” eli Pyhää Henkeä.. Helluntaina he alkoivatkin puhua eri kielillä ”sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi”. (Ap.t..2:4)
Seurauksena oli ”klassinen herääminen”: synnintunto, katumus ja suoranainen hätä ja ihmiset alkoivat kysellä: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ”Kääntykää, tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte Pyhän Hengen.” (Ap.t. 2:37-38)
Ehkäpä avaintenvalta ei kaikille kristityille tämänkään jälkeen aivan heti avautunut. Jerusalemissa puhjenneita vainoja paenneesta Filippoksesta kerrotaan apostolien teoissa, että hän ollessaan Samariassa julisti ”sanomaa Kristuksesta”. Viestin perillemenossa ilmeni kuitenkin ongelmia. Kun tieto siitä saavutti Jerusalemin, seurakunta lähetti paikalle Pietarin ja Johanneksen. He laskivat kätensä samarialaisten päälle ja niin nämä saivat Pyhän Hengen. Paikalla oli ollut myös Simon niminen noita, joka tarjosi mestarillisesta taidosta rahaa. Pietari joutui käyttämään sideavaimia. Hän kielsi Simonilta anteeksiannon ja sanoi: ”Kadotukseen joudut rahoinesi --. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä.” (Ap.t.8:18-21)”
Ap.t. on moia muitakin esimerkkejä avaintenvallasta, kuinka Pyhän Hengen saanut ihminen lähetetään luokse, jos ihminen vilpittömästi rukoilee. Kuten Paavalin luokse Ananias. (Ap.t.9:7-19)Ap.t.10:2-43).
Purppuramyyjä Lydian luokse Makedoniaan Paavali.
Korneliuksen luokse Pietari.
Ap.t. 19:1-7, Ap.t.16:9-15, Ap.t.10:17-44.
“Uskonpuhdistaja pitää ehdottomasti kiinni siitä, että Vapahtaja on sitonut vapauttavan evankeliuminsa Pyhään Henkeen. Ihminen, jonka sisimmässä Kristus ei ole saanut jalansijaa, ei voi myöskään toimittaa Hengen virkaa. ”Se on siis olemukseltaan, että nimitykseltään Pyhän Hengen virka. Ja Kristus antaa pyhän Hengen sitä varten , että vaikka saarna tuntuu heikolta, ainoastaan vähäiseltä henkäykseltä, joka käy ihmisen suusta, sen mukana ja siinä kaikesta huolimatta on sellainen voima, että sen tieltä täytyy väistyä synnin, Jumalan vihan, kuoleman ja helvetin."
vl:ssa.
Näin Luther
"Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille."
"Ihminen ei voi tulla vanhurskautetuksi yksinäisyydessä eikä suorassa yhteydessä Jumalaan, vaan Pyhä Henki käyttää välikappaleenaan Jumalan ihmisiä." "Ja sellaisia ihmisiä täytyy aina olla maan päällä, vaikkei niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi": Luther muistuttaa. Pyhä Henki tekee työtään lakkaamatta aina viimeiseen päivään asti. Työvälineekseen maan päällä hän on valinnut seurakunnan, kaikki hänen sanansa ja tekonsa toteutuvat sen välityksellä maan päällä.Ausburgin tunnustuksessa sanotaan: "Omantunnon kauhujen vallassa oleville ihmisille on esitettävä Kristuksen evankeliumi, jossa luvataan ilmaiseksi syntien anteeksiantamus, Kristuksen nimessä.-- Avaitenvalta toimii evakeliumin palvelijana ja julistaa sen lausumalla synninpäästön, joka on todellinen evankeliumin ääni"
Jo Raamatusta saamme tietää, kuinka koko syntikäsite on vääristelty alkuperäisestä merkityksestään. Jeesuksen suuhun on pistetty sanoja, kuten: "ottakaa Pyhä Henki"..
Niinhän se on, että ns. seuraajat alkavat noudattaa tapoja ja kaavoja, keksivät oppeja, uskontunnustuksia ja totuuksia, asettavat asioita järjestykseen ja tuomitsevat.