Olen työskennellyt aloilla, jossa kaikki tuntee minut ja olettavat minun käyttäytyvän vapaa-aikana kuten töissä. Eli baareissa en voi käydä, ilman että minulle tullaan siitä motkottamaan työpaikalle tai tupakkaa en saisi polttaa, etteikö siitäkin kirjoiteltaisi paikkakunnan lehdessä.
Paska palkka, paska duuni, mutta pakko on jotain tehdä, jotta saa leivän päälle muuta kuin ylähuulen. Olen myös johtavassa asemassa, joten ihmisten mielestä minun tulisi käyttäytyä kuin enkeli eli suomeksi sanottuna esittää heidän haluamaansa roolia.
Miten saisin erilaiset herhiläiset pois kimpustani? Ja kuinka voisin olla välittämättä idiooteista, jotka v***uilevat työmaallani, jos olen käynyt keppanalla? En suostu muuttumaan... vaikka päähän ottaakin.
Olen myös yksi ainoimmista työtekijöistä, jotka ihan oikeasti tekevät jotain palkkansa eteen, mutta tilipussissa se ei näy, vaan vastuu on todella suuri, odotukset kovat, työ raskasta ja talousjohtaja pihi...
Olen tällä hetkellä niin ylirasittunut, että nukun lähes kaiken vapaa-aikana, enkä tiedä miten pystyn relaamaan...
Fyysisesti olen jo ruvennut oireilemaan, enkä tahtoisi psyykkisesti huonoon jamaan mennäkään, joten jos jollakin on jonkinasteista lääkettä tilanteeseen, niin vastauksia kaipaillaan...
Paska palkka, paska duuni, mutta pakko on jotain tehdä, jotta saa leivän päälle muuta kuin ylähuulen. Olen myös johtavassa asemassa, joten ihmisten mielestä minun tulisi käyttäytyä kuin enkeli eli suomeksi sanottuna esittää heidän haluamaansa roolia.
Miten saisin erilaiset herhiläiset pois kimpustani? Ja kuinka voisin olla välittämättä idiooteista, jotka v***uilevat työmaallani, jos olen käynyt keppanalla? En suostu muuttumaan... vaikka päähän ottaakin.
Olen myös yksi ainoimmista työtekijöistä, jotka ihan oikeasti tekevät jotain palkkansa eteen, mutta tilipussissa se ei näy, vaan vastuu on todella suuri, odotukset kovat, työ raskasta ja talousjohtaja pihi...
Olen tällä hetkellä niin ylirasittunut, että nukun lähes kaiken vapaa-aikana, enkä tiedä miten pystyn relaamaan...
Fyysisesti olen jo ruvennut oireilemaan, enkä tahtoisi psyykkisesti huonoon jamaan mennäkään, joten jos jollakin on jonkinasteista lääkettä tilanteeseen, niin vastauksia kaipaillaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
...jossain muualla.Itsekin käyn keppanalla jossain muualla kuin oman paikkakunnan kuppiloissa. En yksinkertaisesti jaksa nähdä samoja naamoja työssä ja vapaa-ajalla.(...tai sitten ns.kalsarikänni kotosalla.) Onneksi aviopuolisoni ymmärtää asian, samoin ystäväni, joten heidän kanssaan voin aina aika ajoin nollata tilanteen. Toinen hyvä asia on jokin harrastus,joka vie ajatukset pois työstä. (Onnistuin jopa kesälomani aikana unohtamaan salasanani ja vuorokoodit.) Nyt olen taas siinä pisteessä,että olis aika ottaa pieni breikki,kun työasiat tunkee jo uniinkin.Tänä viikonloppuna se ei tosin onnistu,koska huomennakin olis vielä työpäivä...
ei Duuni ole mikään elämän päätarkoitus, ota loparit siitä firmasta ja elele työttömän lunkia elämää :)