Olenkohan nyt liian ankara ja yritän vain sitoa miehen kotiin että sillä olisi yhtä tylsää kuin mulla? Meillä mies pelää lätkää, käy toisella paikkakunnalla 2 krt viikossa treeneissä ja on pois n. neljä tuntia illassa. Sen lisäksi on pitemmät pelireissut kerran viikossa ja sitten vapaailtoina salitreenit. Itse olen joutunut olemaan tosi paljon kotona nyt alkuraskaudesta kun oon ollut niin kipeä ja huonossa kunnossa ja kun on tuo pieni kissanpentu jolle pitää pitää seuraa kun se on 8-16 yksin. Minä vahdin ja viihdytän kotona kissaa, siivoan sen paskat ja kämppääkin pitäisi pitää kunnossa mutta ei vaan huvita kun se tuntuu jo ikävältä velvollisuudelta pitää paikat kunnossa ja jääkaappi täynnä, kun ukko on harrastuksissaan. Eilen illalla sit vedin herneet nenään kun ukko lähti työpaikan saunailtaan ja sanoi etukäteen että "tulee varmaan klo 22 aikaan kotiin, tuskin ne sedät paljoa juo, ei ne ole sellasia" ja minä sit istuin kotona ja ootin et saatais viettää vähän yhteistäkin perjantai-iltaa kun viikonloput muutenkin on niin lyhyitä ja yhteiset vapaaillat harvinaisia. Vaan ukkoa ei näkynyt, ei kuulunut ja kolmelta aamuyöllä könysi kotiin viinalta haisevana. Okei, se oli vain se yks kerta mutta tunsin itseni niiiiiiiiin mitättömäksi kun olin olettanut että ukko haluaisi tulla kotiin mun luo heti kun vain on mahdollista, niinku aina ennenkin. Koskaan se ei ole jaksanaut kymmentä kauempaa missään olla ellei ole pakko. Vaan nyt ei... Raivosin että hän itse aina korostaa sitä että ME ollaan raskaana, mutta ei se mene niin että ME ollaan raskaana vain kun häntä huvittaa, vaan sitten pitää osata sen verran ottaa oma raskaana oleva emäntä huomioon että edes muistaisi ilmoittaa missä on ja kuinka myöhäälle menee. Perjantai-ilta siis oli pilalla ja nyt ukko nukkuu tuola krapulaansa pois varmaan iltapäivään joten lauantaikin on pilalla. Minä olen taas aamulla aikaisin noussut ruokkimaan ja leikittämään kissaa kun se oli levoton ja nyt vain makaan sohvalla kauhean päänsäryn kanssa ja mietin että olenko epäoikeudenmukainen. Toki miehellä pitää olla oma elämänsä ja harrastuksensa, mutta kun muutenkin ollaan paljon erossa niin sitten tuollaiset juopottelureissut tuntuu vieläkin pahemmalta kun olisi ollut mahdollisuus olla yhdessä ja se on meille aina ollut tärkeintä. Yhteiset viikonloput..
Miten teillä muilla, onko ollut vastaavia ajatuksia ja tuntemuksia ja oletteko voineet niistä miehen kanssa keskustella järkevästi? Ja mihin tulokseen olette päätyneet?
Ja siis kyse nyt ei todellakaan ole mistään juopottelevasta rentusta joka viis veisaa perheestään, vaan mies on kyllä ollut tosi rakastava ja huolehtiva ja sattuu nyt vain olevaan aktiivista ja menevää urheilijasorttia. Tuntuu ikävältä että joutuisin kiukutella joka treeni- ja pelireissusta ja joukkueen saunailloista mutta tuntuu se silti kurjalta! :(
Miten teillä muilla, onko ollut vastaavia ajatuksia ja tuntemuksia ja oletteko voineet niistä miehen kanssa keskustella järkevästi? Ja mihin tulokseen olette päätyneet?
Ja siis kyse nyt ei todellakaan ole mistään juopottelevasta rentusta joka viis veisaa perheestään, vaan mies on kyllä ollut tosi rakastava ja huolehtiva ja sattuu nyt vain olevaan aktiivista ja menevää urheilijasorttia. Tuntuu ikävältä että joutuisin kiukutella joka treeni- ja pelireissusta ja joukkueen saunailloista mutta tuntuu se silti kurjalta! :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Piti vielä sanoa että oma isäni oli myös urheilija nuoruudessaan ja oli lähes aina kotoa pois. Silti äitini ei ole kertaakaan valittanut että on joutunut odottamaan lapset yksin ja synnytyksen jälkeen hoitamaan lapset yksin. Tai on kyllä maininnut asiasta usein mutta ei mielestäni kovin katkeraan sävyyn vaan lähinnä on ollut ylpeä itsestään että on pystynyt siihen. Joten miten mä nyt saisin itselleni samanlaisen ajattelutavan ja pystyisin hyväksymään sen että raskaus on nyt mun vastuulla ja mun murheeni, ja tuleva perhe todennäköisesti tulee olemaan mun vastuulla ja oppisin vielä nauttimaan siitä "kodin kuningattarena olosta"?
Meilläkin mies on pitkät päivät töissä, ja kun tulee kotiin, syö tekemääni ruokaa ja samantien lähtee ulos metsään joko hoitamaan peuroja yms metsän eläimiä tai metsästämään. Vähän aikaa sitten viikonloppuisin mies pyhitti kaiken aikansa ja taitonsa siskonsa talon remonttiin tai muiden auttamiseen, vaikka täällä olisi kans paljon tekemistä.
Muutin heinäkuun alussa suurkaupungista maalle miehen takia ja tulin melkein heti raskaaksi. Maalle asettuminen oli vaikeaa sopeutua. Kaipasin mieheltä enemmän läsnäoloa, tukea ja turvaa, etenkin kun oli vaikeaa ja paha olla alkuraskauteni kanssa. Vain puhumalla monesti ja lopulta muillekin mieheni kuullen sai mieheni ymmärtämään oikeasti minua. Silloin hän on alkanut pikkuhiljaa laittamaan mut ykkössijalle. Luulen, että myös yhteinen harrastuksemme, avioliittokoulu on opettanut miestäni huomioimaan paremmin minua ja minä häntä ja niin edesauttanut parisuhdettamme.
Mutta puhu miehellesi enemmän tuntemuksistasi ja mitä hänen teot seuraavat.Voimahaleja!!
Olet mielestäni liian ankara jos yrität sitoa miehen kotiin jotta hänellä olisi yhtä tylsää kuin sulla :D ..kuten asian ilmaisit. Miksi sulla muuten on tylsää? Voisiko asialle kenties tehdä jotain? Jos et raskauden takia pysty lähtemään jonnekin, jos sulla on huono olo, niin kehittele kotiin jotain tekemistä! :)
Monethan tuntuu olevan sitä mieltä, että miehen pitäisi myös olla kotona kärvistelemässä jos nainen ei pääse jonnekin, itse en tosin ymmärrä että miksei toinen saisi mennä niinkuin aiemminkin, eihän molemmilla tartte olla kurjaa?
Ei siitä kissasta kannata stressiä ottaa, ei sekään koko ajan mitään spesiaaleja virikkeitä tarvii - tosin jos sillä olisi kaveri, niin sillä olisi enemmän tekemistä. Mutta jos yhden kissan pskojen siivoaminen on sinusta jo raskasta niin ehkä sitä kaveria ei sille kannata ottaa... :/ Mä siivoilen neljän kissan jätöksiä :D Olen aina hoitanut sen puolen, myös raskaana. Tosin hiekkojen kantamisissa mies oli raskausaikana apuna ja nykyäänkin.
Sen verran omaa kokemusta voin sanoa, että meillä mies on usein poissa työreissujen vuoksi ja kans treeneissä (lätkää myös :) ), oli raskausaikana ja nykyään kolme kertaa viikossa sen pari tuntia illasta plus mahdolliset pelit. Tosin mä olen aina ollut yksinkin viihtyvää sorttia :) Raskausaikana olin aina katsomassa hänen pelejään ja nyt vauvankin kanssa tarkoitus lähteä niitä katsomaan.
Kyllähän se miehesi on harrastuksistaan huolimatta monena iltana kotonakin eli eihän se kodinhoito ihan sun harteille jää, paitsi jos nekin illat hoitelet kotia yksin..? Olet varmaan tiennyt hänen harrastustahtinsa kun olette alkaneet seurustelemaan..? :)
Tuohan nyt ei ole taas missään tilanteessa reilua, että sanoo tulevansa klo 22 ja tulee sitten päissään kotiin.
Kuten kävi ilmikin, niin minä olen ollut ja olen yhä henkkoht sitä mieltä, että mies saa ihan rauhassa harrastaa kuten ennenkin. Ja mennä saunailtoihin, joissa joutuu edellisen saunaillan johdosta käymään jatkossa autolla :D
Älkää nyt olko liian ankaria niille miehillenne kuitenkaan. Ei sillä ite en voi sietää alkoholin käyttöö mutta tarkotan vaan sitä että Bumble-B raskauskaan ei oo vielä kovin pitkällä ja sen pienen vatsakummun kanssa ei aikaa aina viitsi viettää. Kyllä se siitä kun LA lähstyy.
Menaan vaan jos toinen tuntee tän raskauden takii ittesä liian ahdistetuks niin koko homma voi alkaa ärsyttää.
Ja tulevaisuutta ajatellen lätkä tai joku muu harrastus joka isillä on voi olla lapsellekin tärkee roolimalli (ilman kosteita saunailtoja ainakin).
on tosi hienoo et isät on raskaudessa täysillä mukana mutta ei se tarkota sitä että kaikki harrastukset pitää jättää. no tätä tuskin toivoitkaan.
Raskaana ollessa sitä vaan miettii kaikkia asioita koko ajan ja muutenkin on niin känkkäränkkä olo että ymmärrän tunteesi.
Tärkeintä on ottaa isä täysillä mukaan heti syntymän jälkeen se kun niin helposti luisuu siihen että äiti imettää, on kotona , osaa näppärämmin kaikki jutut ja on kuin sympioosissa vauvan kanssa ja isä jääkin sitten vähän ulkopuoliseks.
Kaikkea hyvää teidän massuille.
Ukko nousi ja selitti asiat niin että minäkin ymmärsin, oli pahoillaan ja minä olin pahoillani joten unohtakaa koko juttu! Taisi vaan olla hormonit liian ylikierroksilla taas ja päänsärky liian kova kun alkoi ketuttamaan tuo homma.. Ja ihan oikeassa olette siinä että en tietenkään halua ukkoa sitoa kotiin, joskus vaan ärsyttää se yksin oleminen. Mutta ei siitä sen enempää, asia loppuunkäsitelty jo nyt. :)
Ei se mitää meitä kyllä meitä muitakin noi ukot raskaanaollessa ärsyttää ja välillä muullonkin
kuulostaa niin tutulta.
eilen taas räjähdin itkuun ihan tyhmästä syystä jota ei enää edes muista ja miehen piti lohduttaa.
Yksinolo on kyllä kauheinta mitä tietää. sit vielä hormoonit jotka saa mielen ihan sekaisin. syksy muutenkin masentaa. en kyllä halua enää ikinä olla syksyllä raskaana. on aika rankkaa aikaa.
Meillä aikalailla sama juttu...mies menee ja tulee ja itse ei jaksa...mies lähtee baariin ja kavereiden kanssa kalaan ja minusta tuntuu että hänen pitäisi olla vain MINUN kanssa koska MINÄ en voi lähteä baariin...olen sanonut hänelle tästä, mutta tottahan se on, ei sitä toista voi rajoittaa elämään ilman sosiaalisia suhteita vain siksi kun minä en pääse mukaan...järkevästi ei olla pystytty puhumaan ja keskutelemaan vaan tappeluiden kautta :) nyt on onneksi menot hiljentynyt kun laskettu aika on mennyt jo ohi ja odotellaan.. mutta tiedän siis tunteen...sitä pitää van yrittää muistaa että sitä toista ei omista..ja eihän meidän raskaana olevien tarvitse yksinään olla jos mies on jossain..kaverit kylään ja leffa pyörimään ja hyvää ruokaa mutustamaan... :) ymmärrän kyllä että jos ei muuten nää muuten kuin viikonloppuna kunnolla, niin ois kiva olla yhdessä..mutta..pitäähän sitä olla muutakin sosiaalielämää kuin vaimo :)
JAKSAMISIA!!:)
:D Hassua miten nämä tunteet menee ihan vuoristorataa! Nyt on ihana tavallinen, rauhallinen lauantai-ilta, koko perhe koolla, minä makailen sängyllä läppärin kanssa, isäntä korjaa toista tietokonetta tuossa parin metrin päässä, kissa nukkuu vieressä ja vaavi toivon mukaan voi hyvin masussa. Voi tätä elämää, kuinka niiden huonojen hetkien jälkeen aina tuleekin sitten triplasti parempia hetkiä! Sydän on taas niin täynnä rakkautta ja ihania tulevaisuuden suunnitelmia vaikka eilen ja tänä aamuna olin niin raivona että olisin voinut vaikka lähteä hetkeksi evakkoon täältä jäähdyttelemään tunteita. Huh, on tämä raskaanaolo välillä vaikeaa. Ei uskalla enää luottaa edes omiin tunteisiinsa kun ne ei kuitenkaan enää parin tunnin päästä päde. :)
No ei mulla mitään sen kummempaa asiaa ollut, oli vaan hyvä mieli ja piti saada kertoa se koko maailmalle! :)
vähän etukäteen ennen kuin rupeaa lapsien tuloa ajattelemaan, että sopiiko parisuhde myös myöhemmin lapsien tulolle.Eli jos jo muutenkin kaksistaan aikaa on vähän ja mies työ- tai huvitus- urheilureissuja päivät pitkät, niin kait sen lapsenkin saa sitten yksin hoitaa. Ihmettelen, että tiedätte asian etukäteen, että joudutte olemaan muutenkin jo paljon yksin, niin haluatte siihen vielä lapsen, jonka sitten saatte hoitaa yksin. Ja tämä tiedossa ennen raskautta. Turha sitä miestä on syyllistää, eikö olis kannattanu valita sellainen mies, joka enemmän myös kotona.
..myös harrastavalla ihmisellä on oikeus lapseen ja kun mies kuitenkin on kunnollinen ja kiltti ja tekee kotitöitä kotona ollessaan ja osaa laittaa ruokaa, niin voisinko parempaa kuvitella? Ei se tavallinen suomalainen sohvaperunakaan oikein houkuttele.. Ongelma on lähinnä siinä että meidän yhteinen harrastus loppui raskauteen eli nyt mies harrastaa ja minä en. Ja mies aloitti juuri nyt pelaamisen korkeammalla tasolla joten pelaaminen vaatii vähän enemmän panosta, ja jos nyt kiellän miestä pelaamasta niin miten voisin itseni kanssa elää sen jälkeen? Jos vaadin miestä lopettamaan rakkaimman harrastuksensa? Tyydyn ajattelemaan näin, että mies vanhenee eikä pelaa ikuisesti. Myöhemmin on aikaa perheelle ihan takuuvarmasti, ihan kuten omalla isällänikin. :)
asiat selvitetty. Jaksamista sinulle. Tuli vain hieman erilainen kuva ensimmäisestä viestistäsi. Itse en vain ole koskaan oikein ymmärtänyt lasten "hankkimista" sellaisiin perheisiin, missä mies ei ole kotona (töiltään esim.) juuri koskaan eli ns. tuo vain rahat kotia ja äiti/vaimo on kotona ja hoitaa KAIKEN eikä pääse sieltä kotoa mihinkään. Sitten niitä valituksia kirjotetaan tänne vaikka tilanne on ollut jo tiedossa ennen kun lapsia on ajateltu tuleva.
Ei sen puoleen, mistäs minä sen tiedän millaiseksi minun mieheni muuttuu...toivottavasti pysyy omana itsenään. Hän on rakas ja huomioiva ja osallistuu kotitöihin omalta osaltaan. En siis viitsi turhia huudella kalastusreissuistaan vaikka sitten siihen menisikin sitten joskus yhteinen viikonloppu. Tosin en sitä hyväksyisi jkl tapahtuvaksi.