Kertokaa minkälaisen "tien" olette joutuneet käymään päästäksenne sairaseläkkeelle syöpäänsairastumisen jälkeen.
Itselläni rintasyöpä on uusiutunut. Koskaan ennen en ole ajatellut sairaseläkkeelle jäämistä. Nyt tuntuu, että auttaisiko, jos työstressistä pääsisi ja jäisi sairaseläkkeelle. En vain tiedä, kuinka pitäisi edetä.
Luin jostain, että miehellä oli eturauhassyöpä ja häneltä poistettiin kivekset. Sen jälkeen hän jäi sairaseläkkeelle.
Mitä naiselta pitää poistaa, että hän pääsisi sairaseläkkeelle?
Onko se kiinni lääkäristä vai omasta halusta tai omasta jaksamisesta?
Itselläni rintasyöpä on uusiutunut. Koskaan ennen en ole ajatellut sairaseläkkeelle jäämistä. Nyt tuntuu, että auttaisiko, jos työstressistä pääsisi ja jäisi sairaseläkkeelle. En vain tiedä, kuinka pitäisi edetä.
Luin jostain, että miehellä oli eturauhassyöpä ja häneltä poistettiin kivekset. Sen jälkeen hän jäi sairaseläkkeelle.
Mitä naiselta pitää poistaa, että hän pääsisi sairaseläkkeelle?
Onko se kiinni lääkäristä vai omasta halusta tai omasta jaksamisesta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei ja Voimia ja uskoa paranemiseen.Tiedän ystävän (työkaveri)jolta leikattiin rintasyöpä ja tauti uusiutui.Hän on ollut siitä asti sairaslomalla ja saanee eläkkeen pian.Tauti on nyt onnellisesti remissiossa.ja hän jaksaa puuhata kasvuikäisten lastensa kanssa ja töihin ei enää tule.Pyydä sairaslomaa riittävästi ja yleensä vuoden poissaolon jälkeen voi hakea eläkettä.Toivotan paranemista!
Kyllähän se paljon riippuu mikä syöpä on ja sen levinneisyydestä. Tuttavani on sairastunut rintasyöpään 14-vuotta sitten. Uusitunut päähän ja imusomukkeisiin leikattu ja sädehöidettu. Töissä vielä tänäkin päivänä. Puolisoni sairastui munuaissyöpään joka oli jo todettaessa ehtinyt levitä laajalti lääkäri kirjoitti heti b-lausonnon että ei pysty enää töihin. Sairaus etenekin sitä vauhtia että ei ehtinyt työkyvyttömyys eläkettä hakea. Kyllähän kysymys varmaan on sairaudesta ja mahdollisuudesta parantua työkykyiseksi.
Niin selvennyksenä vielä, että töihin olen mennyt joka leikkauksen jälkeen kovalla kiireellä. Suurin piirtein niin, että mitäs nyt pienistä leikkauksista (ei aina niin pieniä)ja sairaalassa käynneistä ja lyhyistä lomista, pääasia kun vain on päässyt äkkiä töihin!!
Nyt vain on sellainen ototila/ajatus, että on kuin pyssynpiippu olisi niskassani ja TEE VAIN VÄÄRÄ VALINTA, niin laukeaa!
Ja valinnat on: töihin, niin sairastut tai
olet kotona ja pysyt terveenä??!!
Ja työ ei minua ainakaan ole terveenä pitänyt!
(Eläkkeelle jäämisestä en ole koskaan haaveillut!)
Minä olen huomenaamulla menossa kuulemaan kuvaustuloksia ja leikkausajankohtaa, kun rintasyöpä on uusiutunut kolmannen kerran. Joka kerta uusiminen on tapahtunut pokkeuksellisen stressaavan työjakson jälkeen. Tuntuu että en kestä enää, en selviä hengissä jos jatkan aina vain.
Mistä ihmeestä sairaseläkkeelle jäämisestä saisi tietoa, miten päästä alkuun? Alan olla jo niin masentunutkin että koko projekti tuntuu ylivoimaiselta.
Tuntuu että olen ihan yksin.
Hei Secco. Sittenhan meitä on kaksi yksinäistä. Mitenkähän saisimme yhteyden toisiimme. En haluaisi panna nettiosoitettani tähän enkä tiedä miten se muuten onnistuisi. Voimmehan nyt aluksi kirjoitella tässä, kunhan keksimme paremman "konstin".
Olin juuri lääkärissä. Sain lisää lomaa neljä kuukautta. Kyllä lääkäri ymmärsi, että kun monet leikkaukset, kokeet, kuvaukset ja kaikki muut on käyty, niin kyllä siinä voimat väkisinkin loppuu, vaikka olisi kuinka "sitkeä sissi".
Jokuhan kirjoitti, että kun vuoden on ollut sairaslomalla, niin sen jälkeen voi anoa sairaseläkkeelle. Tämän neljän kuukauden jälkeen ei minulla paljon puutu vuodesta. Eli katson nyt sitten, miltä neljän kuukauden kuluttua tuntuu.
Eli pyydä heti huomenna sairaslomaa lääkäriltäsi ja kerro olotilasi ja miltä sinusta tuntuu. Sinun on pakko saada se loma nyt heti, että ehdit vähän edes levätä ennen leikkausta!! Ja kun on leikattu, niin sitten vielä pitempi loma!
Minä olen tullut ainakin siihen lopputulokseen, että stressi tämän taudin saa aikaan. Ja nyt tuntuu, että enempää sairauksia ei minulta voi enää vaatia, vaan nyt siitä on tultava loppu. Eikä mielestäni voi vaatia sinultakaan!
Kyllä meidän on itsemme kuunneltava itseämme ja päätettävä asiat sen pohjalta. Ei kukaan muu voi sanoa, mitä me jaksamme, kuin me itse. Ei kukaan, ei edes lääkäri, näe päältä päin, mikä on sairautemme tila tai miltä meistä tuntuu.
Kyllä itsekin olen vain kuvitellut, että ensin vain leikkaukseen ja sitten olenkin terve ja sitten vain töihin. Mutta kun näin teet muutaman kerran, niin pakko on viimein huomata, että ei se noin mene!
Viimeksi, kun sairaalan sängyllä makasin ja odottelin kutsua leikkaussaliin, niin siinä se "tieto" iski!
KYLLÄ MINÄ OLEN SAIRAS! JOS IHMINEN ON TERVE, EI SE TÄÄLLÄ SAIRAALAN SÄNGYSSÄ MAKAA JA ODOTA LEIKKAUKSEEN PÄÄSYÄ! KYLLÄ NE ON SAIRAAT, JOTKA TÄÄLLÄ ODOTTAA!!
Eli minä olen SAIRAS! Turha leikkiä tervettä, kun kerran en ole terve! Ehkä sinunkin kannattasi ajatella tähän suuntaan!? Meillä on vain tämä yksi elämä. Yritetään pitää siitä kiinni, kaikin mahdollisin keinoin. Olkoonpa se sitten vaikka sairaseläke, jos se meidät pelastaa!
Voimia sinulle huomiselle päivälle ja jokaiselle muullekin päivälle!
Oletteko minkä ikäisiä? Olen suht nuori henkilö ja kaksi eri syöpää sairastanut. Mielessä on ollut myös tuo työn stressavuus, mutta olen miettinyt, että pääsisiköhän alle nelikymppinen sairaseläkkeelle?
Olen 48-vuotias, ensimmäinen sairastuminen 34-vuotiaana. Kävin kolme vuotta terapiassa kokeneen psykologin luona, joka teki tutkimusta syövän ja psyyken yhteydestä. Hänen mukaansa stressin ja ylipäätään psyykkisen kuormituksen yhteys syövän puhkeamiseen/uusimiseen on aivan selvä.
Ainakin itse olen kokenut, että minun kohdallani ainakin pitää paikkansa.
Miten se eläkkeelle pääsy iästä olisi kiinni - onhan niitä alle parikymppisiäkin sairaseläkeläisiä vaikka kuinka. Toisaalta jatkuvasti kuulee tarnoita, kuinka mahdoton todella sairaankin on saada päätöstä eläkkeestä.
että ei paljoa puutu kuudestakympistä.
Ei siinä minun mielestäni ole ikärajaa. Tiedän erään kaukaisen sukulaiseni (nainen), joka oli alle neljäkymmentä, kun hän jäi sairaseläkkeelle.
Tiedän, että hänellä on ollut ainakin kaksi kertaa syöpä ja olen kuullut, että se oli syy sairaseläkkeeseen. En ole koskaan kuullut, että kuinka hän pääsi, mutta kyllä hän oli kauan sairaslomalla.
Olenkin joskus ajatellut, että se oli varmaan hänen onnekseen, koska en ole ainakaan kuullut, että olisi kolmatta kertaa sairastunut.
Nyt on sitten tulokset tiedossa, leikkaus ensi torstaina. Taas lähtee toiselta puolen koko varustus rintalihasta myöten (ehti se siinä 10 vuotta ollakin) ja sitten solunsalpaajat päälle. Maksassa muutoksia, tarkemmin tutkitaan leikkauksen jälkeen.
Olen hyvin pahoillani puolestasi! Sinulla on raskaat ajat edessä. Toivottavasti sait sen loman.
Uskon, että tämän jälkeen on vain sinun päätettävissäsi, että menetkö vielä töihin vai jäätkö sairaseläkkeelle.
Tavataan sanoa, että meille ei anneta enempää kuin voimme kestää. Joskus kaikki tuntuu kyllä kovin kohtuuttomalta.
Päätä kuitenkin, että kyllä sinä vielä tästäkin selviät. Ja sitten kun kaikki hoidot on hoidettu ja olet taasen terve, niin ota sitten aikaa itsellesi. Hoivaa ja helli vain itseäsi. Älä ajattele ketään muuta.
Toivon sinulle mielenrauhaa ja suuria voimia tässä "kaaoksen" keskellä.
hei secco, toivotan sulle paljon voimia ja jaksamista. Ja että leikkaus menee kaikinpuolin hyvin.
.
munasarjasyöpäleikkaukseni jälkeen sain sytoja ja minulle selvisi siellä hoitotilanteissa myös, että voin puhua asioistani - sairaudesta ja stressistäni - esim psykiatrisen hoitajan kanssa. Se oli erittäin hyvä ratkaisu, saada purkaa vyyhteä ammatti-ihmisen kanssa. Sain selviteltyä masennustani (oikeastaan vasta tajusin miten masentunut ja työpaikan takia ahdistunut olin ollut jo vuosia) hänen kanssa. Sain myös vähän lisää sairaslomaa masennuksesta toipumiseen. se oli tarpeen.
Olen aivan varma että sinä voit varsinaisen sairaslomasi lisäksi jatkaa toipumista masennuksesta jatko-lomalla. Ja varma että voit pistää rattaat liikkeelle työstä kokonaan poisjäämiseksi. Kysyt vaan ahkerasti heti kun kynnelle kykenet, sairaalassahan täytyy olla ihmiset mm kelasta jotka osaavat neuvoa juuri sinun tilanteessasi.
tsemppiä tsemppiä!
Kyllä se oikeasti tekee paremman olon, kun tietää että olemassa on kohtalotovereita - ja että on ne muutkin hengissä vielä. Ja tajuavat hyvin, missä fiiliksissä sitä taas vähän aikaa mennään.....
Ei tunnu enää yhtään niin yksinäiseltä.
>;)
oli ensin monta vuotta sairaslomalla ja lopulta eläkkeellä koska leikatun puolen käsi ( imusolmukkeet poistettu) turposi niin paljon ettei hän saanut enää työtakkia päälle. Muuten hänellä oli vointi hyvä ( ja olisi jaksanut olla töissä ), mutta tämän käden turpoamisen vuoksi "pääsi" lopulta eläkkeelle 49-vuotiaana.
Kyllä vähän ihmettelen, koska täällä ei ole kukaan sellainen kirjoittanut, joka OLISI PÄÄSSYT SYÖVÄSTÄ SAIRASELÄKKEELLE!!!
Onko nyt niin, että ne, jotka ovat sairastuneet ovat olleet jo eläkkeellä???
Vai ovatko kaikki vain sisukkaasti jatkaneet töissä, kunnes ku...... ????
Vai ovatko kaikki kuolleet, ennenkuin ovat ehtineet hakea sairaseläkettä???
Kirjoittakaa nyt joku! Kai nyt muutama edes löytyy, joka on päässyt syövästä eläkkeelle!!??
Jos on krooninen syöpä silloin kyllä emläkkeelle pääsee.mutta jos paranee täysin niin ei sitä eläkkeelle pääse.