Meikäläinen on ulkonäöltä ihan ok, vaikka itse sanon. Mutta minä en ole koskaan ollut hymyilevää tyyppiä, eikä nykyinen elämäni paljon spontaanisti hymyilytä.
Joten kun käyn kaupassa näen esim. kassan kasvoilla sen lähes joka kerta, sellaisen pelon ja hämäännyksen, jonka minun hymytön olemukseni aiheuttaa. Ensin ne ovat niin iloisia, monet, ja sitten kun minä saavun siihen kassalle, ne ikään kuin pelästyvät. Tällaisten ilmeiden lukeminen tuntemattomien ihmisten kasvoilta ei auta ujouteen niin piirun vertaa!
Joten kun käyn kaupassa näen esim. kassan kasvoilla sen lähes joka kerta, sellaisen pelon ja hämäännyksen, jonka minun hymytön olemukseni aiheuttaa. Ensin ne ovat niin iloisia, monet, ja sitten kun minä saavun siihen kassalle, ne ikään kuin pelästyvät. Tällaisten ilmeiden lukeminen tuntemattomien ihmisten kasvoilta ei auta ujouteen niin piirun vertaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
olemuksesi on yksinkerttaisesti niin kiukkuinen, että kassa alkaa pelkäämään ihan automaattisesti
Minä itse hymyilen aina tekohymyä jonkin aikaa, kun joudun kanssakäymisiin jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa. Pelkään olevani ilmeeltäni vihainen ja siispä turvaudun väkinäiseen hymyyn. Sinä saat itse päättää, hymyiletkö vai et, mutta jos on normaaliälyinen kassamyyjä, hän kyllä ymmärtää että ihmiset ovat hyvin usein omissa mietteissään eivätkä heidän takiaan näytä tuimaa naamaa. Vain tyhmä ihminen ottaisi toisen tuiman ilmeen itseensä! Ole ilmeeltäsi tuima tai et, sinulla on siihen joka tapauksessa täysi oikeus.
En minäkään hymyile tuntemattomille kassaihmisille ja muutenkin olemukseni on hyvin masentava ehkä mahdollisesti pelottava. Sen huomaa kyllä palvelustakin. Muutaman kerran kassaneiti ei ole edes katsonut silmiin vaikka itse olen hakenut sitä...
muistakaa että kaupankassakin on ihminen jota saattaa ujostuttaa hymyillä tuntemattomille ihmisille varsinkin jos ei asiakas tee hymy-aloitetta. Työhön toki kuuluu olla reipas ja iloinen, mutta kyllä sitä muutenkin voi pärjätä ihan kohtuullisesti.
olen yli 2m. lihaksikas ja vahvat yhteenkasvaneet kulmat, jotka on melko "vihaisessa" ilmeessä muutenkin. jos hymyilen näytän ennemminkin ilkeältä, joten mm. kassaneidit kavahtavat lähes poikkeuksetta, mikäli eivät tunne minua. kertakaikkiaan oli ilmeeni mikä vaan näytän lähinnä pelottavalta.
"Vakio" kaupassani kassaneidit tuntee minut jo hieman humoristisesa "Erittäin hyvää päivän jatkoa" yms. lausahduksistani.
Eiköhän jokaisella ole oikeus omiin tunteisiinsa! Toki on hyvä muistaa kohteliaisuus säännöt!
Ja muista, että se toinen ihminen siinä kassalla on ihan yhtä pelottava ihminen kuin sinäkin!
Olemme siis kovin samanlaisia! JOs pelkäät itseäsi niin pelkäät muitakin! Ehdottaisin itseesi tutustumista! Kun tunnet itsesi niin tunnet myös meidät muutkin! Olemme pohjimmiltamme samanlaisia ja meillä on samat tarpeet ne vain näkyvät eritavoin!
itse näen milloin ihminen on ujo eikä tahallaan tylyt.. mutta minä olenkin lukenut ihmisten ilmeitä pitääkään ja ollut pitkään lapsena ujo (selektiivinen mutisti ilman diagnoosia..)kuitnekin halusin oppia olemaan "normaali" ja tuntematta häpeää tai kuumottumista puhuessani ihmisille. Päätin siis vain mennä pelkojani päin ja vaikka sitten posket kuumottaen ja änkyttäen selvitin asiani. Kun vain jatkoin tätä vuosikausia niin nyt pystyn jo lähes mihin tahansa. Toki vielä joskus nousee pinnalle yllättäen ujous mutta hyväksyn sen eikä se hallitse elämääni vaan minä hallitsen sen! Ei muuten ole ollenkaan vaarallista änkyttää ja punastella! siihen ei kuole!
Ehkä pä muutoinkin olemuksesi on sellainen "älä tule lähelle" "en halua että tulet lähelle".. kasvonilmeet ja keho kertovat sen.. Itse vapauduin ujoudesta osittain tanssimallakin! Eli aloitin ihan vain omassa huoneessa joskus nuorena pimeässä ja kokeilin kaikkia asentoja ja miten mikäkin liikkuu.. kun diskossa silloin en uskaltanut nostaa käsiä edes ylös.. nykyään tanssin miten huvittaa enkä välitä yhtään mitään siitä mitä muuta ajattelevat. Lisäksi se on hienotapa rentoutua..
Vahvasta ujoudesta siis on ulospääsy jos sitä kovasti tahtoo ja tekee töitä sen eteen! Olen elävä todiste siitä. Siltikin on ihmeellistä vielä että joissain tilanteissa ja tilaisuuksissa ihmiset hakeutuvat seuraani. NIin ei koskaan käynyt lapsuudessa ja nuoruudessa eikä alkuainkoina aikuisuudessakaan (olen nyt 30). Ilmeisesti ilmeeni , kehonkieleni ja puheeni ovat muuttuneet niin paljon että olen helposti lähestyttävä jopa!
Joten jos minut kohtaat joskus voit olla ihan sitä mitä olet ja hyväksyn sinut sellaisenaan! olen ollut siellä ujouden tilassa enkä sitä ikinä unohda!
Voit myös kehittää itseäsi jos se sinua kiinnostaa.. kuitenkin jokatapauksessa opit jotain uutta joka päivä..
p,s voit kuvitella itsesi kassalla ja katsoa myös peilistä miltä se näyttää ja miettiä miksi ihmiset hämmentyvät? Ihan vaoin tutkia juttuja!
Työpaikallani on mies, joka on ulkoisesti kivannäköinen, ei millään tavalla pelottava. Olen oppinut ymmärtämään, että hän on ujo, eikä siksi hymyile. Aluksi luulin hymyttömän naaman johtuvan vihasta tai muusta negatiivisesta.
En valitettavasti ole vieläkään oppinut säilyttämään hymyäni hänen tullessaan paikalle, vaan hymyni hyytyy syyttä suotta. Jonkun muun tullessa paikalle saatan todeta jotain iloisesti tyyliin "onpas kiva sää ulkona", mutta tälle miehelle minulla ei ole sanottavana kuin Asiaa.
Olen huomannut, että muut käyttäytyvät häntä kohtaan varsin samalla tavoin. On jotenkin harmi, kun hän ei hymyile enempää, sillä tosissaan nauraessaan/hymyillessään hän on hauskan ja mukavan näkoinen. Mutta eihän kenenkään ole pakko jos ei halua.
Samaa koen itse, eikä se ole kuvittelua. Rasittavaa, jotenkin alkeellista. Ei minuakaan usein juuri hymyilytä. Noh, ulkomuotoni nyt muutenkin on ilmeisessä ristiriidassa mieleni kanssa, vähäisin "ongelma" ei ole seikka että edelleen 35-vuotiaana näytän ilmeisesti monen silmissä reilut 10v nuoremmalta. Asiaa ei enää jaksa vatkata, mutta naurettavaa se silti on, kohdakkoin palaa hieman hihatkin.