Syksy ja pimeät ovat ovella; hirvieläimet alkavat
liikkua.
Millaisia kokemuksia tämän palstan lukijoilla on
hirvieläimistä ja tieliikenteestä?
Itse voin aloittaa kertomalla, että hirvi tulee
eteen TODELLA ÄKKIÄ! Ajoin noin seitsemääkymppiä
kahdeksankympin alueella pimeässä ja yhtäkkiä
juuri kaukovalojen kantaman rajalla näkyi kaksi
harmaata jalkaa. Mitä vittua? Jarrut pohjaan,
jossain pääkopassa vilahti ajatus "se on hirvi"
ja samassa eläin oli aivan auton nokalla. Yksi
jalka kopsahti kevyesti puskuriin ja seuraava,
mitä muistan on se, että hirvi on jo kadonnut
paikalta.
Tällä kerralla selvittiin pienellä naarmulla
puskurissa, toivottavasti ensi kertaa ei
tulekaan.
Kokemuksesta voin kehottaa laskemaan vauhtia tosi
tuntuvasti hirvisellä paikalla hämärän aikaan --
henkilöautosta katsoen hirvi on helvetin iso.
Sitä ei siltikään näe, eikä eläin tunnu juuri
välittävän liikkuuko metsäisellä, soisella tai
peltoalueella. Varokaa!
liikkua.
Millaisia kokemuksia tämän palstan lukijoilla on
hirvieläimistä ja tieliikenteestä?
Itse voin aloittaa kertomalla, että hirvi tulee
eteen TODELLA ÄKKIÄ! Ajoin noin seitsemääkymppiä
kahdeksankympin alueella pimeässä ja yhtäkkiä
juuri kaukovalojen kantaman rajalla näkyi kaksi
harmaata jalkaa. Mitä vittua? Jarrut pohjaan,
jossain pääkopassa vilahti ajatus "se on hirvi"
ja samassa eläin oli aivan auton nokalla. Yksi
jalka kopsahti kevyesti puskuriin ja seuraava,
mitä muistan on se, että hirvi on jo kadonnut
paikalta.
Tällä kerralla selvittiin pienellä naarmulla
puskurissa, toivottavasti ensi kertaa ei
tulekaan.
Kokemuksesta voin kehottaa laskemaan vauhtia tosi
tuntuvasti hirvisellä paikalla hämärän aikaan --
henkilöautosta katsoen hirvi on helvetin iso.
Sitä ei siltikään näe, eikä eläin tunnu juuri
välittävän liikkuuko metsäisellä, soisella tai
peltoalueella. Varokaa!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minä olen kyllä miettinyt asian niin, että se on
tuurista kiinni. Niin hiljaa ei (käytännössä)
pysty ajamaan että ehtii pysähtyä tai väistää jos
hirvi pahimmalla mahdollisella hetkellä hyppää
eteen.
Tietysti sitä voi ja tuleekin pikkuisen skarpattua
hirvivaara-kohdissa. Tulee katseltua
tienpientareita ja joskus laskettua nopeuttakin.
Se nopeuden laskeminen kuitenkin ärsyttää
suunnattomasti muita kulkijoita. Suurempi vaara
siitä taitaa olla, täälläkin katkerimmat
vuodatukset koskevat juuri alinopeudella ajavia,
joilta pitäisi kuulemma ottaa kortti pois.
tämäkin, että alinopeuskeskustelua aloitellaan
juuri tänä aamuna.
Otin ja myöhästyin opinahjosta joitain
minuutteja, kun eräs setä otti asiakseen ajella
80 km/h alueella pick-upillaan noin
kuuttakymppiä. Ensinnäkin setä liittyi
liikenteeseen tavalliselle kaksikaistaiselle
tielle sillä lailla "vähän liian pieneen rakoon"
ja kiidytti verkkaisesti kuutenkymppiinsä. Siinä
perässä köröteltiin sitten moottoritien ramppiin
(tää tapahtui Turun seudulla) sellaiset 30
kilsaa. Jono pickupin takana piteni mutta ohikaan
ei päässyt. Joko oli näkyvyysesteitä tai
vastaantulijoita. Olen AIVAN varma, että parru
tiesi vetävänsä jonoa. Mutta että hän olisi
siirtynyt sivuun tietä antaakseen...ehei!
Että ärsyttää se joskus, oikeassa olet.
*
Hidastaminen hirvialueella on muuten toinen
vaihtoehto: joku ehdotti kerran, että jos
nopeutta NOSTAA hirvialueella, joutuu sillä
viettämään VÄHEMMÄN aikaa ja näin mahdollisuus
kohdata hirvi PIENENEE!
Logiikka se on tuokin.
Älä vaan kehota ketään ajamaan pimeällä
hirviaidattomalla tiellä kovempaa kuin haluaa. Se
on takaa tulevan(hölmön) ongelma, jos haluaa
itsensä tappaa. Pimeässä hirvien suhteen
turvallinen nopeus kun on kovin yksilöllistä. Se
riippuu autosta(ajo-ominaisuudet, lasin ja valojen
kunto) ja kuljettajasta(hämäränäkökyky).
Itse olen kohdannut monta hirveä ja olen kyllä
sitä mieltä, että nopeusrajoituksen puitteissa
yleensä voi välttää hirvikolarin. Tuulilasin ja
valojen kunto sekä suuntaus täytyy pitää hyvänä ja
pimeällä olla jatkuvasti valppaana. Aina ei
kuitenkaan ole noin.
Esimerkkinä voi sanoa vaikka vilkkaasti
liikennöity Lahdenväylä Järvenpäästä etelään. Ko.
osuudella ei ole hirviaitaa, mutta tiheä metsä
alkaa pahimmillaan n.10-20 metrin päässä tiestä.
Niin ja rajoitushan on 120. Ei ihme, että silläkin
osuudella on tapahtunut runsaasti hirvikolareita
viime aikoina, osa johtanut jopa kuolemaan.
Vastaavia rajoitukseen nähden surkeita osuuksia
löytyy muualtakin ja näillä lievä alinopeus on
täysin paikallaan. Täytyy myöntää, että itsekään
ei malta aina ajella niin, mutta kertaakaan en ole
hermostunut hitaammin ajavasta.
Nyt hirviä on todellakin runsaasti. Omalta
kohdalta voin sanoa, että viimeisen reilun vuoden
aikana olen nähnyt kymmeniä hirviä ja joutunut
jarruttamaan/väistämään niitä ehkä 5-6 kertaa. Kun
taas aiemmin kortin saamisesta lähtien ei
kohtaamisia ole ollut edes tuota määrää, vaikka
nykyään ajan vuosittain noin puolet alkuvuosista.
Ja kortti ollut siis kaikkiaan n.8 vuotta.
Hirven kohdatessa joku merkki
vastaan-/perässätulijalle olisi paikallaan. Itse
olen käyttänyt hätävilkkua.
Poroihin tottuneidenkin on hyvä muistaa, että
hirvet ovat paljon rauhattomampia ja tietysti
kookkaampia(=vaarallisempia).
eli itse en kehota ketään ajamaan kovempaa kuin
haluaa. Itse ajan kuulemma "lällyn hiljaa"
hirvisiksi tietämilläni alueilla hämärän aikaan.
Mutta tuolla "aja kovempaa -pääset nopeammin
pois"-perustelulla joku yritti taannoin
perustellla öistä kaahailuaan.
Se, mitä sanoit valoista, laseista ja kuskeista
pitää 100-prosenttisesti paikkansa.
Katoitko kaverin nimimerkkiä?
Eihän tolla nokivasaralla pääse kovempaa!
kyllä se aina sen satakuuskymmentä kulkee, vaan
missäs edes niin kovin saisi ajaa?
Jep, ne ihmettelyni olikin lähinnä tälle
'Alinopeus Pellelle'.
Vielä sen verran siitä alinopeudesta, että
huonoissa olosuhteissa en usko kovinkaan monen
hermostuvan lievästä alinopeudesta. Ainakin nämä
hermoheikot näyttävät olevan selvänä vähemmistönä
ja sen voi pistää tietämättömyyden tai
ajattelemattomuuden piikkiin. Aivan eri asia
tietysti on hyvissä oloissa, onneksi kylläkin taas
melko harvinaiset, jonoja vetävät tulpat.
Järjen käyttö ajonopeudessa olosuhteiden mukaan on
kannattavaa, vaikka sitä ei aina tahdo itsekään
uskoa. Onnettomuuksia kun sattuu niin harvoin.
Pitkässä juoksussa se kuitenkin kannattaa, koska
yksikin kolari voi olla kohtalokas. Omaa
tuttavapiiriäkin katselemalla huomaa äkkiä, miten
onnettomuudet sattuu tietyn ajotavan omaaville. Ja
toisaalta miten jotkut pystyvät välttelemään
niitä. Eli kyse ei ole vain jostain tilastoista.
Ja poikkeushan vahvistaa taas säännön...
James Bond-leffa "Elä ja anna toisten kuolla",
jossa poliisit takaa-ajaessa ohittavat noin
kahtakymppiä ajavan, kanoja kuskaavan sedän.
Huutavat vielä kanafarmarille ohittaessaan,
että "arvonnastako sait ajokorttisi..."
Seuraavassa kohtauksessa kuvataankin sitten sitä,
kun polisiien auto pari muuta on katollaan
pitkin tietä ja mikä lähestyykään
onnettomuuspaikkaa? Kyllä! Kanafarmari, ja
soittaa honk-honk-torveaan, että pääsisikö tästä
ohi...
Eli perille vaikka sitten myöhässä mutta yhdessä
nipussa on aika hyvä neuvo.
Me diesel-mersukuskit olemme oppineet muutenkin,
että kun lähtee hiukan aiemmin liikkeelle, ei
tule kiire. Heh.
Heh, muistan myös sen kohtauksen. Aika etevä.
Olin tulos viime syksynä illalla tulos
moottoritietä kotia kohti. Oli aika hämärää ku
kello oli 20.00-21.00, näin sitte kun hirviperhe
yritti tulla tien ylitte, emä ensin, sitten kaksi
vasaa ja viimeisenä uros hirvi. Rupesin
hidastamaan ajoissa ja onnistuin pysäyttämään
autoni ilman mitään paniikki jarrutusta tms.
Pysäytin auton muutaman metrin päähän hirvistä ja
odotin, että hirvet menis ohitte. Silloin alkoi
homman hauska puoli, uros hirvi katsoi mun päälle
ja alkoi pikkuhiljaa tulla kohti, meikäläinen löi
äkkiä pakin päälle ja rupesin peruuttamaan ja
uros hirvi lähti tulemaan kohti. Siinähän mentiin
n 1km peruuttamalla, onneksi ei tullu autoja.
Lopuksi saatuani tarpeeksi etumatkaa heitin auton
ympäri ja jatkoin matkaa toiseen suuntaan ja
jouduin kiertämään pitemmän kautta.
Silloin se ei oikeen kovin paljoa naurattanu,
mutta nyt jälkeen päin se oli aika naurettavaa=)
Parikymppisenä poikana saavuin kerran kotiin
töistä iltavuorosta. Alla oli vanha Toyota. Lunta
tulla tuprutti ikävästi ja pitkässä vasurissa
tuli vielä rekka vastaan. Vaihdoimme kumpikin
lyhyille. Yhtäkkiä jokin tumma peitti hetkeksi
rekan ajovalot. Tunsin reitin, mitään ei pitänyt
olla minun ja rekan välissä. Jarrulle! Auto
luisteli seitsemästä kympistä pysähdyksiin
melkein tiellä seisovan hirven sorkille. Sarvipää
tuijotti vähän aikaa minua silmiin ja loikkasi
penkalle.
Toinen tie, toinen talvi mutta sama auto. Ajelen
kotia kohti (kai taas iltavuorosta) ja ylitän
nyppylän pitkät päällä lievää ylinopeutta.
Notkossa mäen takana on tunnettu hirvien polku,
mutta ei sitä aina jaksa löysätä - ei sieltä
mitään eilenkään tullut. Nyt pitkien keilaan osui
hirviä kaksittain. Vauhtia satanen, matkaa pari
sataa metriä, jäinen tie ja hirvi seisoo
kummallakin kaistalla. Paniikkisekunnin jälkeen
pyörät lukkoon ja odotusta. Joko hirvien tai
minun pitää tehdä päätös. No, hirvien hermot
petttivät ensin. Toinen jatkoi menosuuntaansa
mutta toinen päätti tehdä täyskäännöksen. Ikävä
kyllä tie oli jäinen ja kääntyvä hirvi liukastui
tipahtaen perseelleen oikealle kaistalle. Onneksi
hirvien väliin jäi reilu auton mentävä kolo johon
juuri ehdin sovittaa auton. Kun polvet herkesivät
vapisemasta ajelin kotiin nukkumaan...
Jemmassa olisi pari muutakin tarinaa, täällä
maalla kun noita sarvipäitä riittää...
ajelet? Itse liikun Turku-Salo-Tammisaari-Hanko-
välillä noin 50 000 km vuodessa...mahtuu
siihenkin jonkinlaista elukkaa.
Edesmennyttä Keski-Suomen lääniähän se oli,
pohjoista osaa siitä. Aikaa tapahtumista alkaa
olla toistakymmentä vuotta mutta ne ovat kaikista
seikkailuistani hirvien kanssa parhaiten jääneet
mieleeni. Samoin myöhemmin Kajaanin seutua
kolutessani näkyi sarvipäätä aika paljonkin.
Nykyään tulee kilometrejä enää jotain 10 000 - 15
000 vuoteen, niistäkin matka-ajoa todella vähän.
Alkaa aktiivinen penkkojen seurailu unohtua...
Ei siihen välttämättä märkää ja pimeää tarvita kun
hirvet liikkuvat.
Tänä aamuna ajelin Hanko-Mäntsälä -tietä
kauniissa auringon paisteessa (onneksi ei
häikäissyt) kun havaitsin ison uroshirven tien
penkalla. Paniikkijarrutus saman tien ja onnistuin
pysäyttämään muutaman metrin päähän.
Siinä sitten tuijoteltiin toisiamme kunnes hirvi
palasikin takaisin samaan suuntaan mistä oli
tullutkin.
tuon "aloiteviestini" lisäksi mieleenpainuvin
kokemus hirvistä taitaa olla tosiaan ihan
kirkkaalta keliltä. Onneksi oli tiellä tilaa
jarruttaa, kun -tosin pieni- hirvilehmä tallusti
tielle jonkun kivikautisen siirtolohkareen takaa
pikkutiellä...Kiven takana ollutta hirveä ei
todellakaan nähnyt.
Hanko-Mäntsälä-tie lienee eräs Suomen
hirvisimmistä.
Pariinkin kertaan olen tuulilasin läpi nähnyt hirven ihan liian läheltä.
Potentiaalisesti vaarallisin tilanne kävi, kun palailin joitakin vuosia sitten opiskelukaupungistani kohti armasta kotikuntaa.
Keli oli ihan mukava talvi sellainen, eli pakkasta aika kipakasti ja ajamani pienehkön tien pinta kuiva, mutta jäässä. Saavuin siinä loivaaan ja pitkään vasemman puoleiseen kaarteeseen, vauhtia oli reilut 80. Kirkas kuutamo valaisi maisemaa. Yht'äkkiä huomasin, että aivan keskellä tietä seisoi iso ja komea uroshirvi hengitys höyryten.
Välimatkaa oli arviolta vajaat parisen sataa metriä ja kun viesti silmistä ehti tajuntaan saakka se oli kutistunut jo varsin olemattomiin. Jäisellä tiellä ei jarruista olisi ollut yhtään mitään iloa, joten survaisin kytkimen pohjaan ja koetin kieli keskellä suuta sovittaa auton keulaa hirven ahterin ja tien reunaan auratun lumipenkan väliin.
Sen verran ahdasta oli, että kuskin puoleinen taustapeili osui hirveen, räsähti irti ja jäi roikkumaan säätömekanisminsa varaan auton kyljelle ja oikealla puolella oli koristekapseli pakkautunut täyteen lunta kun pysäyttelin auton seuraavalle linja-autopysäkille ja kaivoin vapisevin käsin Malboron askista.
Ilmeisesti vain uskomaton tuuri pelasti joko hirveen törmäämiseltä tai metsään syöksymiseltä. Vieläkin kylmää, kun tuota muistelee ja siitä on sentään yli 7 vuotta aikaa.
Olin palailemassa taviyönä Lallikselta, 5km
mutkaista tietä enää jäljellä. Ajon 90km/h johti
alamäkeen kaartuvaa mutkaa kun valopatteristo
hyvissä ajoin huomasi mutkassa ylittävän hirven.
Kaasu ylös ja totesin, että hyvinhän se hirvi
yli kerkiää. Saavuttuani mutkaan totesin, että
perkele toinen hirvi tulossa! Painoin jarrua
mutta kun tie jäässa, toteamus: jarru ylös äkkiä
tai ollaan mutkasta ulos umpimetsässä ja lujaa.
Lisäsin kaasua ehtiäkseni opetusten vastaisesti
hirven edestä. Kuului tuntuva pamaus, hidastin ja
heitin kässärikäännöksen ja palasin mutkaan.
Hirvet olivat menneet ja autokin näytti ehjältä.
Pamauksen syy selvisi vasta aamulla: toinen
suksiteline katolla oli siirtynyt 20cm taksepäin.
Ilmeisesti hirven turpa oli siihen osunut.
OPETUS: Hirvet eivät aina liiku yksin. Kun näkee
hirven kaempaakin, kannattaa hidastaa niitä voi
olla liikkeellä enemmänkin!
Eikä pelkästään voi olla useampi, vaan useimmiten
ON. Siihen kannattaa aina varautua.
ja toivottavasti ei tulekaan...
Väistääkö edestä vai takaa... siinäpä kysymys kun
kohtaa hirven. Useimmiten ei varmastikaan ole
aikaa sitä pahemmin ajatella; juokseva hirvihän
ei peruuta, mutta seivova hirvi onkin jo toinen
juttu, se nimittäin on aika nopee myös kääntymään
kannoillaan. Näin kävi viime syksynä, mutta
kerkesin penkan kautta ohi.
Toinen juttu jonka joku on joskus laukaissut
suustaan on se, että onnekkaita on ne jotka eivät
kerkiä edes jarruttamaan ja päräyttävät
riittävällä vauhdilla alle. Tästä on seurauksena
joissain tapauksissa ollut auton tuho vasta
takapenkin jälkeen. Etupenkillä olleet ovat
selvinneet. Maalaislegenda.
Hirvi kuulee äänimerkin. Valojen vilkuttelua tai
lähenevää autoa se ei tunnu huomaavan. Jos ei muu
auta niin tööttää: hirvellä on paljon nopeammat
refleksit kuin ihmisellä, joten se voi ehtiä
väistää pois alta.
Luontokuvauksen harrastajat tietävät, että esim.
salamavaloa eivät eläimet lainkaan säiky mutta
jos järjestelmäkamerassa on äänekäs suljin-peili-
lonksahdus niin toista kuvaa ei samasta kohteesta
ehdi ottaa. Pidä hirvialueella sormea
tööttinapilla muuten et ehdi sitäkään älä tööttää
kuitenkaan turhaan ellei elukka ole hollilla
eihän siitä voi mennä takuuseen mihin suuntaan se
loikkaa.
Eli itsekin kuvausta harrastavana tunnustan tuon
eläinten ääniherkkyyden. Joku kyllä kielsi
tööttäämästä hirvialueella, tiedä sitten miksi.
Luulisi, että elukoille itsessään auton äänet
toimisivat jo jonkinlaisena varoitusmerkkinä.
¨HIrvenmetsästys muuten alkaa virallsiesti
huomenna.