Mulla on nyt vuoden ollut Citalopram 20 mg/vrk käytössä.
Luulin jo päässeeni eroon sairaudesta mutta tänään yritti iskeä kohtaus päälle.
Vatsassa oli autolla ajaessa omituinen tunne samoin pistelyä suun alueella joten ounastelin kohtauksen mahdollisuutta kun jokapaikasta tuli hirmuinen kiire poistua.
Varsinainen kysymys kuuluukin onko kukaan paniikkihäiriötä sairastanut huomannut että jalat menevät aivan jäykiksi että on ihan paha kävellä,näin minulla kävi tänään kun kohtaus yritti tulla päälle?
Kiitos ennakkoon mahdollisista vastauksista.
Luulin jo päässeeni eroon sairaudesta mutta tänään yritti iskeä kohtaus päälle.
Vatsassa oli autolla ajaessa omituinen tunne samoin pistelyä suun alueella joten ounastelin kohtauksen mahdollisuutta kun jokapaikasta tuli hirmuinen kiire poistua.
Varsinainen kysymys kuuluukin onko kukaan paniikkihäiriötä sairastanut huomannut että jalat menevät aivan jäykiksi että on ihan paha kävellä,näin minulla kävi tänään kun kohtaus yritti tulla päälle?
Kiitos ennakkoon mahdollisista vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on kyllä ollut jalat omituisen tuntuiset paniikkikohtauksen yhteydessä,ei tosin aina.
Oletko lukenut oheista linkkiä,aika hyvää tietoa.
http://www.yliopistonapteekki.fi/displayArticle.do?articleId=2703
Kyllä on kokemusta tuosta. Kohtaus alkoi käsien ja suun ympärystän puutumisella, sitten menivätkin jo jalat ja olin ensiapuun asti melko liikuntakyvytön.
Liika hapenotto tekee sen.
hei vaan!Kyllä se paniikki saa aikaan jalkojenkin jäykistymistä..itselleni kun tuli näitä ns.pahimpia paniikkikohtauksia,niin jos iskivät kävelyn aikana,niin jalat menivät jumiin ja tuntui kuin ei pääsisi eteenpäin.Vuoden ajan olen lääkityksellä ollut ja ei toivoakaan parantua täysin tästä kierosta paniikkihäiriöstä:(!pahimmat kohtaukset jääneet,mutta edelleen jokapäivä olo on väsynyt ja pimennossa olen:(!näitä pienempiä kohtauksia tulee vielä..tai alkoivat tässä jokin aika sitten ilmaantua ja taas pelko että koska iskee se pahin paniikki vielä:(!Kahvi trauman sain,koska se laukaisee heti epämiellyttäviä oireita.Onkohan minulla täysin väärä lääkitys vai onko minun kehossa paniikki varaus niin sitkeä ettei anna minulle koskaan rauhaa?!kun saisin tietää että miten tästä pääsisi eroon!Minun kehoni pitää minua niin sitkeästi vallassa kaikkine tuntemiksineen,ettei mikään tunnu auttavan tähän:(Onkohan hypnoosista apua,kun sitä en ole koittanut!jokin keino on pakko löytyä,koska näitä parantuneitakin on!!!!!mutta mikä kenellekkin on avuksi...jokainen kun on oma yksilönsä ja erilaisia.haluaisin löytää itselleni sen avun,joka auttaisi unohtamaan kaiken ja voisin jatkaa elämääni täysin ilman lääkitystä ja täysin oireettomana!en halua elää tällasessa hämäryydessä,mutta minkä voin?silmissä ei ole mitään vikaa,ei kilpirauhasten toiminnassa,ei missään mitä tutkittu,joten apua ei löydy tähän hämäryyteen,eikä väsymykseenkään,puhumattakaan siihen oksettavaan tunteeseen jossain tuolla sisälläni.Olen täysin terve,mutta miksi ei tunnu siltä?olisi kiva saada kohtalotoveri jostakin paniikkia sairastavasta tai parantuneesta,jonka kanssa voisi käydä läpi tätä helvettiä.koska kukaan joka ei ole tätä kokenut,ei voi tietää mitä on ,eikä voi auttaa tässä asiassa.
Kiitos vastauksista,en näköjään ole tuon jalkaoireiston kanssa yksin.
Todellakin jalat menevät jumiin jos kohtaus alkaa kävellessä,tuntuu että eteenpäin ei pääse kuin väkisin itseään raahaamalla.
Pahimpia paikkoja kävelytilanteissa ovat talvella liukkaat paikat,jyrkkä alamäki sekä esim.iso ja kiiltävä marketin tai muun vastaava lattia joissa ei ole lähelläkään paikkaa mistä ottaa tukea,jalkojen jäykistymiseen kun liittyy vielä huimauskin.
Lääkärini puhui että voisin harkita jo lääkityksen alasajoa,olen vähentänyt nyt ohjeen mukaan mutta tuntuu että ei tule mitään kun on muutenkin stressitilannetta päällä.
Kyllä mulla tuntuu että on jäänyt paniikkiveto vielä päälle vai johtuneeko lääkkeen alasajoyritysestä että ihoa pistelee,päätä särkee ja on epävarma olo.
Edellisestä paniikkiongelmasta on yli kymmenen vuotta,selvisin siitä noin vuoden lääkityksellä.
Vuosi sitten alkoi pahasti oireilemaan,jatko on täysin arvailua.
Yritetään kerätä voimia ja hyvää syksyn jatkoa!