Nyt ottaa vaikeesti. Pitemmän aikaa ollu jo vähän samanlaista, mut nyt alkaa olla jo aika perseestä. Melkein koko ajan väsyttää, eikä mihinkään tunnu pystyvän keskittymään. Tuntuu ettei muistikaan pelaa, kun ei mihinkään paneudu kunnolla. Vituttaa. Kouluhommat pitäis kuitenkin saada tehtyä. Mut ei pysty kun ahdistaa. Eikä oo mitään vitun teiniangstia.
Nyt ottaa vaikeesti.
Draw
6392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä diagnosoitiin tämmöinen, siis ahdistus (voi olla ajoittaista), keskittymisvaikeudet, väsymys, mahd. univaikeudet tai levoton uni.. Onko sulla ollut paljon stressiä? Se voi laukaista tällaisen. Itse sain lääkityksen, joka on ainakin poistanut ahdistuksentunteen, ja lääkärin mukaan saattaa parantaa koko homman korjaamalla hermosoluja niin, ettei tartte loppuikää olla lääkityksellä :) Stressin aiheuttajaa ei tietysti lääke poista... sitähän pitää sitten miettiä erikseen.
On ollu stressiä, rahatilanteen ja työtilanteen suhteen. Ja muuton ja elämäntilanteen muuttumisen takia paljon eri hommia. Ja joitain hoitamattomia hommia. Voi olla että nyt on sitten viimeinkin mennyt yli. Lääkäriin/psykologille en kyllä ole menossa (hei, suomalainen mies), ellei tilanne vielä pahene radikaalisti. Kai se pitää yrittää relaa, mut sit saattaa käydä niin että kuolee nälkään. Joo, kiitti vastauksesta. Niin ja kuvaus osu aika hyvin kyllä.
Niin.. ei ne lääkkeet todella ole mikään patenttiratkaisu. Jos on stressiä ja kaikenlaista selvittämätöntä, niin asioita pitäisi koittaa saada kuntoon.. mainitsemani lääkkeet auttaa lähinnä silloin, kun stressin aiheuttaja on jo hoidettu pois, mutta oireet ovat jääneet päälle. Kyllä mulla itselläkin on aikamoiset ennakkoasenteet siihen, mitä joku lääkäri voi auttaa monimutkaisissa elämän ongelmissa... vaikka olen nainen :) mutta naiset yleensä juttelevat ongelmistaan ystäville, mikä on hyvä juttu. Suomalainen mies ei sitä välttämättä tee.. jos sulla olis joku jonka kanssa jutella tilanteesta, se jo voisi vähän auttaa. On yllättävää, miten toiselle puhuminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tunteita.. vaikka tämä nyt vaikuttaa kliseeltä. Mutta eräs ulkomaalainen ilmaisi asian lyhyesti näin: "puhu auttaa" :)
Niinhän se on, että hommat pitäis saada tehtyä, mut ei o helppoo. Onneks mulla on nyt edes yks tyyppi jolle voi puhua, mut ei niitä juttukavereitakaan liikaa ole. Kyllähän ne ammattiauttajat pystyy monessa tilanteessa auttamaan, mutta kynnys sinne menemiseen on älyttömän iso. Eli käytännössä sitten mennään hoitoon kun toinen vaihtoehto on lopettaa nopeesti. Ja kyllähän suomen itsemurhatilastot kertoo, miten moni jättää menemättä sinne hoitoon.
Noh, valoa tunnelin päässä kai, kunhan nyt saa asiat pyörimään.
Tiedän omastakin kokemuksesta, että vaikka aihetta olisi ehkä ollut niin en ole lääkäriin mennyt. Nytkin on puoliksi sattumaa tuo lääkityshomma.. satuin näkemään lehdessä lääkekokeilusta ilmoituksen, joka sopi juuri mun oireisiin, ja tuumasin että miksikäs ei, kun saa (ilmaiseksi) lääkityksen ja kaikki kontrollikäynnit, ja homman tietysti voi lopettaa milloin vain siltä tuntuu.
Hyvä että sulla on edes joku jolle puhua. Mut jos haluisit vaikka meilailla niin tässä mun osoite: milama at suomi24 piste fi. Monesti on vieraan kanssa helpompi jutella, tiedän kokemuksesta. Itse taas olen sosiaalinen tapaus eikä mulla ole koskaan juttukavereita tarpeeksi :)
Kiitos, laitetaan ylös, jos tulee vaikka tarvetta. Katellaan nyt, mieliala tuntuu kyllä heittelevän ihan sairaasti. Tympäsee tommonen pomppiminen. Mutta joo, kirjoittelen jos tulee aihetta, kiitokset mahdollisuudesta ja välittämisestä.
Valoa kohti.