Voiko keskustelutaitojen puutetta yrittää korjata mitenkään muuten kuin harjoittelemalla? On niin vaikea löytää ketään, joka tahtoisi jutella kanssani useammin kuin minuutin kerran vuodessa, koska olen niin surkea ja säälittävä keskustelija.
En tiedä mistä se johtuu, mutta en keksi mitään puhuttavaa enkä osaa kommentoida muiden kertomia asioita. Voin olla kuinka kiinnostunut toisen jutuista tahansa, mutta pääni on aina keskustelujen aikana täysin tyhjä enkä saa siitä ulos mitään muuta kuin epämääräisiä "aijaa"-kommentteja. En myöskään keskity siihen, että koittaisin epätoivoisesti keksiä väkisin jotain puhuttavaa - sitäkin on kyllä kokeiltu, mutta silloin olen vaan tavallistakin pahemmin lukossa.
Annan varmasti muille sellaisen vaikutelman, etten ole tippaakaan kiinnostunut heistä tai heidän jutuistaan, vaikka asia on täysin päinvastoin. Olen yksinäinen ja kaipaan ystävää erityisesti kaikenlaiseen ajatustenvaihtoon, mutta näillä keskustelutaidoilla vaikuttaa siltä, että olen yksin koko loppuikäni. Uusien ystävyyssuhteiden solmiminen ei yksinkertaisesti onnistu, kun keskustelutaidot on tällä tasolla.
En tiedä mistä se johtuu, mutta en keksi mitään puhuttavaa enkä osaa kommentoida muiden kertomia asioita. Voin olla kuinka kiinnostunut toisen jutuista tahansa, mutta pääni on aina keskustelujen aikana täysin tyhjä enkä saa siitä ulos mitään muuta kuin epämääräisiä "aijaa"-kommentteja. En myöskään keskity siihen, että koittaisin epätoivoisesti keksiä väkisin jotain puhuttavaa - sitäkin on kyllä kokeiltu, mutta silloin olen vaan tavallistakin pahemmin lukossa.
Annan varmasti muille sellaisen vaikutelman, etten ole tippaakaan kiinnostunut heistä tai heidän jutuistaan, vaikka asia on täysin päinvastoin. Olen yksinäinen ja kaipaan ystävää erityisesti kaikenlaiseen ajatustenvaihtoon, mutta näillä keskustelutaidoilla vaikuttaa siltä, että olen yksin koko loppuikäni. Uusien ystävyyssuhteiden solmiminen ei yksinkertaisesti onnistu, kun keskustelutaidot on tällä tasolla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Erittäin tuttua myös minulle.Varmasti jännittäminen tekee sen että sanat ja ajatukset katoavat päästä.Mutta onko sinulle kirjoittaminen helpompaa.Jos vaikka netin kautta hankkisit kirjeystävän ja avautuisit sitä kautta.Itselläni ainakin toiminut.
Jos et ole jo lukenut, lue kirja,Ujoudesta,yksinäisyydestä.
Sähköinen avautuminen näyttää ainakin toimivan aloittajalta. Useimmillahan se toimii. Vaikeampaa onkin se live-tilanne.
Voisiko homma kiikastaa siitä, että pelkäät avautua ja jakaa ajatuksia? Tarvitset aikaa ennen kuin pystyt tuomaan julki ajatuksiasi?
Ihmiset -minä mukaan lukien- niin helposti tahattomastikin loukkaavat toisia, vähättelemällä ja arvostelemalla toisten ajatuksia.
Tietenkään ei ole helppoa noin vaan lähteä juttelemaan ihmisten kanssa jos siihen ei ole tottunut. Varsinkin jos on luonteeltaan jossain määrin sisäänpäin suuntautunut. Eikä sitä tietenkään voi oppia muuten kuin puhumalla ihmisten kanssa, mikä on vaikeaa kun on huonot sosiaaliset taidot. Tuollaisista lähtökohdista ei ole mitenkään helppoa lähteä liikkeelle.
Ajatusten vaihto netissä voi auttaa jossain määrin, kun on enemmän aikaa miettiä sanomisiaan.
Tapasin ihmisen jonka kanssa olin kaveerannut vuosia sitten. Melkein tunti istuttiin kahvilla, keskustelun kulku oli kertakaikkiaan kiinnostava. Moi, No moi. Mitä kuuluu? Hyvää, ite? Samaa. Lämmintä ollut. Niinpä. Kahvia? Pullaa? Tarjoan. Joo. Seuraava 20min kadunvilinän seuraamista, ja pullan palastelua ja syömistä. Mitäs teet? Opiskelen. Ite? En mitään. 5min ulos tuijotusta taas. Kiva paita. Mistä ostit? Joo, stockan alesta 19.80. Kiva. Meillä on käärme lemmikkinä. Hyi hiivatti. Mitä muuten opiskelet? Käyttäytymistieteitä yliopistolla psykologian laitoksella. (häh?)Ahajookauheen kiva (hähhöh?) Oli kiva tavata, tavataan joskus taas uudestaan, nyt onkin jo kiire. Joo, tavataan vaan, soitellaan joskusjoo Kivakiva heihei. Joomoimoi. Kylvaan tätä tapaamista taas muistelen lämmöllä kauan ;)
oppisikohan siellä käyttäytymistieteiden laitoksella sujuvaksi sananvääntäjäksi?:)))
Eipä taida olla muuta keinoa keskustelutaitojen parantamiseksi, kuin tuo harjoittelu. Mut eihän ketään kiinnosta olla sellaisena ''harjoituskappaleena'', ne vaan ajattelee, että löytävät kyllä parempaakin seuraa ja ihmisen, joka osaa puhua. Jos olisi kaksi täysin samanlaista, joilla molemmilla on ongelmia tuon samaisen asian kanssa, niin silloinhan pystyisi harjoittelemaan sitä puhumista ihan rauhassa. Molemmat tajuaisivat toisen tilanteen, eikä pitäisi siksi mitään kiirettä.
Äskeisestä tuli mieleen pieni vinkki: Tätäkin kautta voi löytää jonkun harjoittelukaverin jos vaan kertoo, missä päin Suomea asuu.
sijaitset..?
Haluaisin itsekkin löytää jonkun ikäänkuin "harjoittelu" juttukaveriksi. Ei niin väliä mistä puhuttaisiin vaan ihan harjoituspohjalta ilman suorituspaineita. Ei ainakaan mua haittaisi yhtään vaikka olisi miten pitkiä hiljaisia hetkiä useampikin. Mulla siis vastaava ongelma ettei yleensä löydy mitään asiallista kommentoitavaa tai sitten jotain ajatuksia on mutta niistä ei tahdo ehtiä muodostaa järkeviä lauseita ulos suusta. Etenkin ryhmässä jutustelu on yleensä niin nopeatempoista ettei siihen ehdi pääsemään väliin kuin parilla hassulla sanalla. Jos alkaa yhtään mitään pitempään siihen väliin sepustamaan niin se menee usein änkytykseksi. Olen huomannut kanssa olevani usein aika epävarma mitä sanon niin, että monesti vain mumisen hiljaa pari epämääräistä sanaa kommenttina johonkin toisen sanomaan asiaan, johon hän vastaa "ai, mitä?" kun ei kuule/ymmärrä tai hyvin alkanut keskustelu tyssää siihen kun hän jää miettimään mitä mahdollisesti ajoin takaa. Kai se on jonkinnäköistä itsevarmuuden puutosta ettei saa edes ääntään korotettua sen verta tai kun ei rohkeammin uskalla antaa mielipidettä mihinkään. Mutta tämä olisi kyllä mielenkiintoinen juttu kokeilla. Asun itse pk-seudulla. Jos joku haluaa ottaa yhteyttä: [email protected]
Tämä Turun asukki tunnustautuu julkisesti keskustelutaidottomaksi. Sanottavan puute on jatkuva ongelma, joka vaivaa etenkin ryhmissä. Onko kellään lähiseudulla asuvalla samanlaisia vaikeuksia tai haluaako joku tarjota keskusteluapua muuten vaan? Iällä ym. ei ole väliä, eikä omien keskustelutaitojen huonoutta tarvitse kanssani hävetä. Harjoitellaan yhdessä, jooko?
Mailiosoitteeni on [email protected]
aivan sama ongelma mulla... en myöskään keksi tähän mitään järkevää :/
Onhan niitä kaikenlaisia kirjoja, joissa annetaan jotain vinkkejä ja muuta. Englanniksi löytyy vino pino kaikenlaista, koita etsiä vaikka hakusanoilla conversation skills, small talk, making friends... Sitä en sitten tiedä, kuinka hyödyllisiä ne on, mutta aina voi kokeilla eikä siinä paljon menetä, jos hyöty onkin nolla.
Monesti ns. sosiaalisen tilanteen jälkeen tajuaa, mitä olisi pitänyt sanoa. Ajatuksia on, muttei ne tule ajallaan ulos. Yksinäisyyttä on ollut takana jo lapsuudesta lähtien. Sitä yritän torjua käymällä erilaisilla työväenopiston kursseilla,joissa syntyy läehes ystäviä eli hyviä tuttuja. Kuitenkin kun kuolisin, niin tuskin muistaisivat minua. Välillä arvelen
,että jään maan päälle mätänemaaän vaikkaminu8lla on kaksi lastakin. Toinen ehkäymärtää kysellä perääni, mutta kun en koskaan ole arvostanut itseäni, arvostavatko muutkaan minua, vaikka kuinka HYVÄ olisin. Eron jälkeen olen kasvattanut lapseni yksin ja huolehtinut kaikesta. Apua en ole saanut enkä tosin pyytänytkään. Ehkä virhe.