Olen raivoissani, surullinen ja suu auki. Raskaana 13 ja mies alkoholisti, selvänä jonkin aikaa jo.
Tänään hän teki sen. Lähti "kauppaan", eikä vastannut enää puhelimeen. Olen ihan turta.
Yritä tässä iloita lapsen tulosta kun pohja lähti.
Tuleva pelottaa ja mietin teinkö virheen.
Jaksankohan tätä pienen vauvan kanssa..
Tänään hän teki sen. Lähti "kauppaan", eikä vastannut enää puhelimeen. Olen ihan turta.
Yritä tässä iloita lapsen tulosta kun pohja lähti.
Tuleva pelottaa ja mietin teinkö virheen.
Jaksankohan tätä pienen vauvan kanssa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa.
Mies on juonut nyt koko kesän lähes joka päivä, enintään viikon tauko välillä.
Tänään tein ratkaisun otin mieheltä avaimen pois.
Nyt mies nukkuu oven takana rapussa.
Sanoin miehelle, että sisälle en päästä ennen kuin hän on hakenut apua juomiseensa.
Mies yritti vedota, että on viikonloppu, mistä hän nyt sitä hakisi.
Vaikea tämä päätös oli, mutta välttämätön, mies kun ei ole mikään erityisen helläkään juotuaan.
En ole vielä kertonut miehelle raskaudesta, tein testinkin vasta pari päivää sitten.
Toivon todella sydämestäni, että mies ymmärtäisi oman etunsakin vuoksi hakea apua.
Mua pelottaa myös tuleva, mutta onneksi mulla on vanhempani, mummo, sisarukseni, ystäväni etten kuitenkaan jää yksin vauvelin kanssa.
Meillä jo toinen lapsi, ja tiedän ettei yksin ole helppoa, siksikin pelottaa.
Neuvolassa käyty, ja tuntuu ettähaluaisin silti perua kaiken.
Myös muita ongelmia meillä kun viina kuvioissa, eikä ensimmäinenkään ole kaikelta säästynyt...ja se ahdistaa myös.
Tällä hetkellä tuntuu että olen vamkina omassa kropassani.. :( :( Vaikka lopputulos on maailman ihaninta, niin todellisuus on silti aina rankaa ja haluan säästää lapsia kuulemasta ja näkemästä liikaa "aikuisten maailmaa".. aaaaaargh.
Miksi juuri nyt??
Olen rv 14 0 ja tilanne on se, etten halua olla tämn lapsen isän kansa tekemisissä. Juominen ja väkivalta... jotenkin ajattelen että monta vuotta pystyin kestämään sitä itse mutta lastani en sille alista.
Päätöksessäni olen pysynyt siitä asti kun raskaudesta sain tietää. Sekä minun että vauvan elämä tulee onnellisemmaksi ilman isää.
Hyvä että täällä on myös niitä naisia ketkä on heittänyt miehensä pihalle, kun ei ole parannusta tullut! Ärsyttää suunnattomasti sellaiset ihmiset ketkä valittaa täällä mitä tehdä ku mies vaan juo ja hakkaa, eikä mikää lopu vaikka lupaa! Uskokaa jo, että ei se lopu ku seinään tosta vaan, vaikkakin se vauvakin on tulossa, sen puoleen, voi jatkua vielä pahempana, kun vauva vie äidin kokonaan tai vauva hermostuttaa itkullaan...jne. Miettikää hyvät naiset kannattaako sitä lasta synnyttää myrskyn keskelle, paremmin pärjäätte keskenään tai jonain päivänä uuden, peremman miehen kanssa. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan, ja siis tarkoitan nyt sellaisia ketkä lupauksista huolimatta ei hakeudu hoitoon tai yritä skarpata muuten vaan. Sellaiset ihmiset ei vaan muutu! Ja väkivalta on aina paha juttu, oli se henkistä tai fyysistä! Se on varmasti rankkaa jäädä yksin lapsen/lasten kanssa, mutta varmasti rankempaa antaa joka kerta anteeksi alistettuna omaan kohtaloonsa ja uskoon paremmasta huomisesta! Pysykää lujana ja yrittäkää ajatella ensimmäisenä itsenne ja lapsenne parasta:) Tsemppiä kaikille ketä tämä kirjoitus koskettaa!!!