Onko muillakin miehillä(ja vain miehillä ei naisten mielipiteitä, kun se porukka on ihan eri sakkia näissä jutuissa ja eikö tämä ole isien juttuja palsta) vaikeuksia pysyä rauhallisena, kun lapset huutaa, kiljuu, tekee väärin, ei tottele, ei usko pyyntöjä tai kaskyjä tai karjuntaa, hakkaa, heittelee tavaroita, sekottaa paikat, hajottaa tavarat, kiusaa sisartaan ja muuta.
Jokanen tietysti suuttuu joskus.
Mutta mulla tuntuu menevän hermo päivä päivältä helpommin. Ja se vaan pahentaa sen hetkistä tilannetta.
Ja eikai siinä hermojen menettämisessä muuta, mutta joskus sitä tulee mietittyä lasten turvallisuutta.
Tulee meinaan välillä raahattua lapsi melko "rivakasti" kädestä nurkkaan.. tai paiskattua sänkyyn nukkumaan. Lyönyt en Vielä ole, mutta luunappeja päähän on tullut jaeltua.
Juu tiedän tiedän kielletyä on. Mutta kun hermostuu niin hermostuu. Järki ei toimi samaan tapaan.
Ennen lapsien tuloa pidin itseäni melko rauhallisena ja vaikeasti suuttuvan, ne ajat ovat mennyttä.
Olen harkinnut jonkun ammatti ihmisen avun kysymistä, mutta suomalainen mies ei hevillä menen lääkäriin. Tänne on hyvä nimettömänä kirjoittaa.
Sillon kun lapset on kunnolla meillä on hauskaa lasten kanssa. Niinko suurin osa ajasta. Iltasin se hermo alkaa kiristyä.
Juu ja se vielä, että tulee oltua lasten kanssa paljon, vaimolla ja mulla vuoro työ ja tietysti eri vuoroissa.
Jokanen tietysti suuttuu joskus.
Mutta mulla tuntuu menevän hermo päivä päivältä helpommin. Ja se vaan pahentaa sen hetkistä tilannetta.
Ja eikai siinä hermojen menettämisessä muuta, mutta joskus sitä tulee mietittyä lasten turvallisuutta.
Tulee meinaan välillä raahattua lapsi melko "rivakasti" kädestä nurkkaan.. tai paiskattua sänkyyn nukkumaan. Lyönyt en Vielä ole, mutta luunappeja päähän on tullut jaeltua.
Juu tiedän tiedän kielletyä on. Mutta kun hermostuu niin hermostuu. Järki ei toimi samaan tapaan.
Ennen lapsien tuloa pidin itseäni melko rauhallisena ja vaikeasti suuttuvan, ne ajat ovat mennyttä.
Olen harkinnut jonkun ammatti ihmisen avun kysymistä, mutta suomalainen mies ei hevillä menen lääkäriin. Tänne on hyvä nimettömänä kirjoittaa.
Sillon kun lapset on kunnolla meillä on hauskaa lasten kanssa. Niinko suurin osa ajasta. Iltasin se hermo alkaa kiristyä.
Juu ja se vielä, että tulee oltua lasten kanssa paljon, vaimolla ja mulla vuoro työ ja tietysti eri vuoroissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitä ammattiapua. Lastenkin käytös voi johtua ihan siitä että on epäsäännöllisyyttä elämässä tai ihan kasvatuksellisia epäjohdonmukaisuutta.
Lapset heijastavat käytöksellään aika paljon aikuisten tunnetiloja. Jos olet valmiiksi kireä ja asennoitunut siten että lapset käy hermoille niin varmaa on että kaaos on valmis.
Tarkastele omaa osuuttasi lastesi elämässä ja onko siellä jotakin mitä voisit korjata jotta arkenne alkaisi sujua.
Hyvä keino purkaa paineita on lähteä lasten kanssa metsään tai puistoon telmimään ja uuvuttaa siellä lasten tarmo. Toiseksi lapsilla pitää olla säännöt joita noudatetaan silloinkin vaikka aikuinen olisikin kuin uupunut tai tekemässä jotain mielenkiintoista jota ei haluaisi keskeyttää.
Lasten tulee tietää aina mitä seuraa kielletystä käytöksestä ja jos siinä on sitä että toisena päivänä puututaan jyrkästi ja toisena päivänä sallitaan niin lasten kaaosmainen käyttäytyminen on varmaa eivätkä opi koskaan sitä onko jokin sallittua vai ei.
Voimia ja jaksamista teille.
kun haet sen ipanan tarhasta,kuuntele sen pöpinöitä se varttitunti,ihaile sen temppuja kun se hokee isikatoisikato, ja kun meette sisälle,siellä vielä yks vartti isisistäisitätä...senjälkeen ne asettuu leikkimään ja saat olla rauhassa ainakin vartin, sit taas isi sitä sitä isisitä sitä...ne ei ole kuin minuutti ja taas ne häipyy..
moi. käviks tossa ilmi monta pientä sull on what ever. mä luulen et toi on jokseenkin normaalia. normaalia siinä puitteissa kun siihen ei sisälly pienen tukka- aerobigin lisäksi muuta sulkeistoimintaa.niin työ-hommat tietty luo rajoitteita sekä pakotteita,mutta ne ollaan me.mitä jos jätetään syyllisyys että kun minun...ja otetaan nyt meidän pitää...niin. minun kohdalla tämä on ainakin tänään toiminut. huomisesta en tiedä. lapset kasvaa. thanks to allmighty.
Ihan oot normi ihminen.
Itte oon tiedostanu sen, että tollanen 2,5v terroristi hakee hermostumista ja jos sattuu siinä onnistumaan, niin koettaa ottaa siitä kaiken irti. Ei siinä auta arestit tai rivakat talutuksetkaan. Kysymykseen "ootko jo kiltti" tulee vaan "en oo" ja tekoitkun kimitystä päälle.
Se on raivostuttavaa! Käpy käryää lähes kokoajan, mutta pakko olla se rauhallinen osapuoli. Meillä homma menee siis niin, että junnu kiukkuaa ja uhmaa koko päivän ja jos kerran hermostuu, niin helvetti on irti. Siitä narusta se jaksaa vedellä sitten seuraavankin päivän. Mutta jos vaan jotenkin saa pidettyä hermonsa kurissa, eikä lähde niihin provoihin, niin päivät menee paremmin. Ei ne hyvin mene kovinkaan useasti, mutta paremmin.
Tuon kaiken hermoamisen takanahan on väsymys ainakin mulla. Vaimolle tulee tiuskittua (osaa sekin sen taidon) ja muksut on kokoajan se piikki nro1 perseessä.
Mut sit taas on niitä hyviä hetkiä ja niistä nauttii aivan tajuttomasti. En antais noita sällejä pois mistään hinnasta.. ellei joku niitä halua ... anyone? ;)
Mullakin tuntui jossain vaiheessa pinna niin kireeltä, että aloin jo inhoamaan itseänikin.
Siinä vaiheessa huomasin, että nyt ollaan liian syvällä, kun lapsi alkoi jossain vaiheessa riitaa nostelemaan käsiään pään suojaksi, kun pelkäsi tukkapöllyä.
Asiaan auttoi ihan perinteinen 1-10 lasku, siinä ehtii miettimään mitä on tekemässä ja miksi.
Sekä riittävästi lepoa itselle, koska pinna on levänneenä reilusti pidempi kuin väsyneenä.
Niin ja ei jätä asioita viimetinkaan eli on aikaa lasten toilailuille eikä yritäkään ylläpitää mitään minuuttiaikataulua.
Toki joskus joutuu nappaamaan lasta korvasta, että "yhteys aukeaa", mutta ei minkään raivopuuskan vallassa vaan harkittuna pienenä tehokeinona.
Ja pelkästään asioista puhumalla ja lasta kuuntelemalla pääsee taatusti paljon parempaan lopputulokseen kuin tukasta kiskomalla, mutta piiiiiiiiitkäääääää pinnaa vaaditaan.
Tämä voi kuulostaa jeesustelulta, mutta mun kohdalla tämä on toiminut.
Niin ja ne pienet viisiminuuttiset, jolloin juttelee lasten kanssa päivän asiat "halki", niin ei nappuloiden tarvitse rähjäämällä huomiota hakea.
se oma vaimo? olettaen että teillä vaimo pärjää lasten kanssa enimmäkseen hikeentymättä. seuraa joskus miten vaimo toimii kiperissä paikoissa ja miten hän luovii eteenpäin. voisit jopa keskustella hänen kanssaan niin että sinullekkin kirkastuisi millaisin keinoin ja mihin tavotteisiin perheessä pyritään. lasta helppo ohjailla myös kehuen ja kiittäen. penteleet paatuvat kurituksiin ja rangaistuksiin, mutta kiitosta ja kehumista, siitä eivät saa kyllikseen. pari näkökulmaa tässä, enkä tarkoittanut että sinusta pitäisi tulla vaimo2, vaan että kannattaa hyödyntää sitä viisautta jota jo on oman katon alla. niin juu, ja hanki lastenhoitaja joskus ja vietä aikaa vaimon kanssa kaksin. jos helpottaisi hermojen kiristelyä sekin, hyvä parisuhde antaa voimia niiden lastenkin kanssa jaksamiseen?
Jos teet esim. stressaavaa toimistotyötä ja joudut päivittäin hanskaamaan pomon, alaisten tai asiakkaiden asettamia ristiriitaisia paineita etkä juuri harrasta liikuntaa, voit olla kotiin päästyäsi niin täynnä stressiä että räjähdät helposti. Toinen syy voi olla alhainen verensokeri.
Kannattaa tosiaan miettiä että onko se joku tämänkaltainen sisäinen, fysiologinen syy mikä sen aiheuttaa...
Voithan kokeilla esim. voileivän syömistä heti kotiin saavuttuasi, lenkillä käymistä jne.
Tiedän kokemuksesta että jos on alhainen verensokeri, oma näkökulma voi vääristyä niin että lasten iloinen telmiminen voi näyttäytyä kakaroiden pirullisena riehuntana.
Tämä ilta meni jo paremin. Osittain johtui varmaan siitä, että yleensä kirjoitti tänne. Ja opastukseta tietysti. Tuntuu enemmän isältä, kun olen kiinnostunut asiasta ja se tuntuu auttavan. Ja myös kun muutkin isät tuntuvat raivostuvan.. niin kai se sitten on jotakin ??? en tiedä, helpompaa ... kyllä ihminen on kummalinen.
Pysyin rauhallisen melko hyvin vaikka huuto alkoi heti, kun piti tulla tarhan jälkeen sisälle. Huutoa kesti noin tunnin vuoron perää poika3 ja sitten tyttö1,5 ja välillä kummatkin. Ja välillä he tappelivat. Nurkassa käytiin ja anteeksi pyydeltiin. Pinna meinasi mennä muutaman kerran, mutta sain pidettyä itseni aisoissa. Tuntui jonkinlainen yhteisön paine, vaikka en teitä tunnekkan, että ei pidä hermos.
Sekavaa kirjotustako.. sama se.
josko se tästä.
Meillä tilanne oli sama kuin ketjun aloittajalla noin pari vuotta sitten.Kaaosta koko ilta,sotkemista tappelua jne.Hermot meni illasta toiseen,mikä taas vain yllytti lapsia entistä enemmän hakemaan huomiota kiukuttelemalla.
Muutos mikä sai meillä lapset rauhoittumaan oli antaa enemmän aikaa heille.Koti matkalla tarhasta kerrattiin päivän tapahtumat ja kotona leikittiin heti jotain.Tämän jälkeen onkin hetki aikaa itselle, ehdin juomaan kahvit,luen päivän postit tai käyn surffailemassa netissä.Loppu ilta leikitään sisällä tai ulkona.Jos tarvitsen aikaa kotitöille annan lasteni auttaa tai jos se ei sillä hetkellä kiinnosta niin piirretyt yleensä kelpaa.Lapsia on suht helppo ohjata kunhan vain antaa heille aikaa,huomiota ja kannustusta.Tämä ainakin toimii meillä.Tsemppiä ja piiitkäää pinnaa sinulle.