Tuossa alempana eräs äiti kirjoitti kivan tarinan poikansa kehityksestä.
Haluan kertoa myös; nämä ehkä antavat toivoa jollekulle tukalassa vaiheessa olevalle vanhemmalle.
Poikamme oli jo vauvana vaikeahoitoinen. Hänellä oli aistiyliherkkyyttä ja hyvinkin pieni poikkeava ääni, haju tai kosketus sai hänet tolaltaan. Ja kun huuto alkoi, niin rauhoittuminen oli vaikeaa.
Poika oppi kävelemään puolitoistavuotiaana. Ei nyt niin tavatonta, mutta kyllä vanhemmilla oli huoli jo moneen kertaan.
Hän ei jokeltanut lainkaan ja vasta 2,5 vuotiaana tuli eka sana, joka oli EI. Sitä sitten käytettiin ahkerasti. Kaikkeen vaan ei ei ja hirveä huuto päälle. Lapsella olisi ollut paljon asiaa, mutta kun puhetta ei ollut, niin turhautunutta huutoa riitti. Sekä yöllä että päivällä.
Arvaatte varmaan, että nämä olivat raskaita vuosia. Sekä meille vanhemmille, mutta pojalla itsellään täytyi myös olla vaikeaa olla.
Sitten lähellä kolmatta syntymäpäivää alkoi tulla sanoja ja muutamassa viikossa poika puhui kuten ikätoverinsa. Se oli ihmeellistä. Taito ikäänkuin kypsyi piilossa ja kun se oli valmis, niin sitä alettiin käyttää.
S ja r olivat kadoksissa pitkään. Hän kävi puheterapiassa vuosia ja s löytyi, mutta r jäi jotenkin pehmeäksi. No sillä on pärjätty ihan hyvin.
Pojalla oli monia muitakin ongelmia kuin mitä edellä kerroin ja 6 vuotiaana hän sai diagnoosin lievä neurologinen poikkeavuus tai häiriö. Sen tarkemmin sitä ei määritelty, mutta paljon hänessä on aspergerin piirteitä.
Ensimmäiset neljä vuotta hänen kanssaan olivat todella vaikeita. Sitten alkoi helpottaa, mutta seuraavat kuusi vuotta olivat vielä vaikeita. Yli kymmenvuotiaana asiat ovat menneet koko ajan kivasti. Murrosikäkin meni sopuisasti. Ajattelin, että hän pienenä huusi niin paljon, että se rähinän sammio oli jo tyhjennetty.
Nyt poika on lukion viimeisellä. Oppiminen on helppoa ja kivaa ja todistukset ovat hyviä. En nyt halua kehua, mutta kun aikoinaan itkettiin, että oppiiko hän puhumaan ja selviytyykö tässä maailmassa, niin kyllä nyt osaa iloita keskiarvosta, joka huitelee lähempänä kymppiä. Paljon vähempikin riittäisi huikeaan iloon, mutta kun pojalla näyttää olevan järkeä ja intoa, niin siitä vaan.
Hän on edelleen erikoinen tyyppi ja tulee varmaan aina olemaankin, mutta mitä siitä. Hän on vahva ja karismaattinen. Seuraelämä ja sosiaalisuus eivät ole vahvoja puolia. Puhelias hän ei ole, mutta kaikki tarvittavat asiat ja asioinnit hoituvat.
Eli tilanteet ja fiilikset ovat menneet niin laidasta toiseen kuin vain voivat. Kun hän oli pieni, niin saimme paljon kummeksuvia katseita ja sanoja, että kuinka tuo lapsi tuollainen on. Silloinkin hän oli meille rakas ja olimme hänestä ylpeitä. Niin nytkin.
Toinen tarina
8
1326
Vastaukset
- ;-)
Näitä on kiva lukea. Toivottavasti meilläkin on toivoa *niisk* :-)
- entäs jatkoa?
Asbergerihän ei kuitenkaan parannu koskaan, vuosi vielä meillä ennenkun kutsunnat on.
Kävikös poika teillä intin normaalisti?
tämä asia on askarruttanut mieltäni suuresti....- Fiiliksiä
Armeija asia on mitä ajankohtaisin, sillä pojalla on syksyllä kutsunnat. Asiaa on mietitty paljon ja monelta kannalta.
Nyt en ehdi kirjoittaa enenpää, mutta palaan asiaan myöhemmin. - Fiiliksiä
Fiiliksiä kirjoitti:
Armeija asia on mitä ajankohtaisin, sillä pojalla on syksyllä kutsunnat. Asiaa on mietitty paljon ja monelta kannalta.
Nyt en ehdi kirjoittaa enenpää, mutta palaan asiaan myöhemmin.No niin reissu on tehty ja voin palata tähän asiaan.
Jokunen vuosi sitten olin aika varma, että hänestä ei ole armeijaan. Mutta parina viime vuotena ajatus on muuttunut.
Hän on selviytynyt hienosti kaikista eteen tulevista uusista tilanteista. Sellaisistakin, joista olen ajatellut, että kuinkahan käy. Toisekseen hän on ollut usealla noin viikon matkalla ja leireillä. Asunut siellä ahtaasti ja kylki kyljessä, eikä ole ahdistunut.
Viikko on tietysti vain viikko ja armeija kestää vähintään puoli vuotta. Mutta mielestäni nämä näytöt ovat kuitenkin suuntaa antavia. Jos semmoinen viikon leiri ei olisi sujunut, niin ennuste olisi paljon huonompi.
Ollaan juteltu häntä lapsena tutkineiden ja terapiaa antaneiden kanssa. Kuultiin, että sen perusteella mitä hänellä lapsena oli , niin hänellä olisi mahdollista saada todistus, jolla myönnettäisiin vapautus.
Sitten tietenkin keskusteltiin pojan kanssa. Juteltiin kaikesta, mitä on ollut. Miltä myt tuntuu ja miten menee. Heikkoudet, vahvuudet. Esiteltiin pojalle, mitä vaihtoehtoja armeijan suhteen on. Oltiin ihan neutraaleja, me vanhemmat emme ottaneet kantaa puoleen eikä toiseen. Tai sanottiin kyllä niin, että uskotaan että hän intistä selviytyisi. Mutta jos häntä ei sinne "huolita" niin se ei haittaa meitä. Kaikki vaihtoehdot meille OK.
Annettiin pojan päättää, että yritetäänkö vapautusta vai meneekö mukaan jos vaan otetaan. Poika päätti mennä armeijaan.
Kutsunnat ovat pian edessä. Kevään lääkärintarkastuksessa hän sai terveen paperit. Toisaalta lomakkeissa on kyllä kirjattuna hänen diagnoosinsa ja lapsuuden terapiat. Saas nähdä minkä luokituksen hän saa.
Tämä juttu meni nyt aika kauas puheen kehityksestä. Mutta kun hänen pienenä ollessaan se puheen puuttuminen oli oikeastaan se suurin huoli, niin tähän tämä kertominen ja keskustelu nyt johti. - Tyhymä
Fiiliksiä kirjoitti:
No niin reissu on tehty ja voin palata tähän asiaan.
Jokunen vuosi sitten olin aika varma, että hänestä ei ole armeijaan. Mutta parina viime vuotena ajatus on muuttunut.
Hän on selviytynyt hienosti kaikista eteen tulevista uusista tilanteista. Sellaisistakin, joista olen ajatellut, että kuinkahan käy. Toisekseen hän on ollut usealla noin viikon matkalla ja leireillä. Asunut siellä ahtaasti ja kylki kyljessä, eikä ole ahdistunut.
Viikko on tietysti vain viikko ja armeija kestää vähintään puoli vuotta. Mutta mielestäni nämä näytöt ovat kuitenkin suuntaa antavia. Jos semmoinen viikon leiri ei olisi sujunut, niin ennuste olisi paljon huonompi.
Ollaan juteltu häntä lapsena tutkineiden ja terapiaa antaneiden kanssa. Kuultiin, että sen perusteella mitä hänellä lapsena oli , niin hänellä olisi mahdollista saada todistus, jolla myönnettäisiin vapautus.
Sitten tietenkin keskusteltiin pojan kanssa. Juteltiin kaikesta, mitä on ollut. Miltä myt tuntuu ja miten menee. Heikkoudet, vahvuudet. Esiteltiin pojalle, mitä vaihtoehtoja armeijan suhteen on. Oltiin ihan neutraaleja, me vanhemmat emme ottaneet kantaa puoleen eikä toiseen. Tai sanottiin kyllä niin, että uskotaan että hän intistä selviytyisi. Mutta jos häntä ei sinne "huolita" niin se ei haittaa meitä. Kaikki vaihtoehdot meille OK.
Annettiin pojan päättää, että yritetäänkö vapautusta vai meneekö mukaan jos vaan otetaan. Poika päätti mennä armeijaan.
Kutsunnat ovat pian edessä. Kevään lääkärintarkastuksessa hän sai terveen paperit. Toisaalta lomakkeissa on kyllä kirjattuna hänen diagnoosinsa ja lapsuuden terapiat. Saas nähdä minkä luokituksen hän saa.
Tämä juttu meni nyt aika kauas puheen kehityksestä. Mutta kun hänen pienenä ollessaan se puheen puuttuminen oli oikeastaan se suurin huoli, niin tähän tämä kertominen ja keskustelu nyt johti.Mitä tarkoittaa luokitus? Siis viittaan lauseeseen "minkä luokituksen hän kutsunnoissa saa".
- Fiiliksiä
Tyhymä kirjoitti:
Mitä tarkoittaa luokitus? Siis viittaan lauseeseen "minkä luokituksen hän kutsunnoissa saa".
Anteeksi vastauksen viipyminen. Käyn netissä vain harvoin, enkä ole huomannut kysymystäsi. yritän näyttää lapsille sellaista esimerkkiä, että netissä ei roikuta koko aikaa. Helpostihan tämä kone ja netti vie niin nuoren kuin äidinkin. Hyvä juttuhan tietokone on, mutta jos elämään ei mahdu muuta, niin sitten on huolestuttavaa.
Niin itse kysymykseen. En tiedä oikeaa termiä, mutta tarkoitan kuntoisuus tai kelpoisuusluokkaa, minkä kaverit tietääkseni kutsunnoissa saavat. A lienee kaikin puolin terve ja hyväkuntoinen. B miehillä on sairaus tai vamma, mutta otetaan armeijaan. Palvelus lienee sovellettu, mutta en tiedä miten. C on kai sitten vapautettu armeijasta.
Hataroilta tuntuvat tietoni. Jos joku tietää paremmin, niin voisitko selventää.
Näillä palstoilla helposti ärähdetään, että ei kuulu palstan aiheeseen. No näinhän se tässäkin on, mutta puheen viivästymisestä aloitettiin ja tähän nyt vaan on ajauduttu keskustelussa. - Fiiliksiä
Fiiliksiä kirjoitti:
Anteeksi vastauksen viipyminen. Käyn netissä vain harvoin, enkä ole huomannut kysymystäsi. yritän näyttää lapsille sellaista esimerkkiä, että netissä ei roikuta koko aikaa. Helpostihan tämä kone ja netti vie niin nuoren kuin äidinkin. Hyvä juttuhan tietokone on, mutta jos elämään ei mahdu muuta, niin sitten on huolestuttavaa.
Niin itse kysymykseen. En tiedä oikeaa termiä, mutta tarkoitan kuntoisuus tai kelpoisuusluokkaa, minkä kaverit tietääkseni kutsunnoissa saavat. A lienee kaikin puolin terve ja hyväkuntoinen. B miehillä on sairaus tai vamma, mutta otetaan armeijaan. Palvelus lienee sovellettu, mutta en tiedä miten. C on kai sitten vapautettu armeijasta.
Hataroilta tuntuvat tietoni. Jos joku tietää paremmin, niin voisitko selventää.
Näillä palstoilla helposti ärähdetään, että ei kuulu palstan aiheeseen. No näinhän se tässäkin on, mutta puheen viivästymisestä aloitettiin ja tähän nyt vaan on ajauduttu keskustelussa.Eilen olivat kutsunnat ja poikanen kutsuttiin armeijaan A miehenä 7.1.2008. Uskon, että kaikki menee OK.
Elämä on kyllä mielenkiintoista. Juuri tämän lapsen suhteen oltiin sydän syrjällään monet monituiset kerrat, kun hän oli pieni. Tuleeko puhe. Oppiiko sitä, oppiiko tätä, kehittyykö normaalisti, selviääkö haasteista. No nyt hän on lukiopoika, ja kuten jo aiemmin kerroin, koulu sujuu loistavasti ja muutenkin hän tuntuu olevan vahvoilla. Tasapainossa itsensä ja elämän kanssa.
Parisen vuotta nuorempi pikkusisko oli pienenä helppo tapaus. Ei mitään huolta, kaikki sujui helposti ja kehitys eteni kuin oppikirjan mukaan.
Nuoruus ottaakin sitten koville. Nyt saamme me vanhemmat olla huolissaan, että löytääkö hän tiensä ja paikkansa ilman isompia kolhuja.
- Lepita
Me kun just käytiin pojan kanssa puheterapeutilla joka sitten ohjasi jatkotutkimuksiin, joten katsotaan mitä tuleman pitää...
Lepita
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa
On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t1143615Ikävä sinua..
Kauan on aikaa kulunut ja asioita tapahtunut. Mutta sinä M-ies olet edelleen vain mielessäni. En tiedä loinko sinusta va141560Riikka Purra: "Kokoomus haluaa leikata pienituloisten etuuksista - Se ei meille käy"
Näin vakuutti persujen Purra edellisten eduskunta vaalien alla,. https://www.ku.fi/artikkeli/4910942-kun-uudessa-videos141468Muistattekos kuinka persujen Salainen Akentti kävi Putinin leirillä
Hakemassa jamesbondimaista vakoiluoppia paikan päällä Venäjällä? Siitä ei edes Suomea suojeleva viranomainen saanut puhu181356Riikka Purra sanoo, että sietokykyni vittumaisiin ihmisiin alkaa olla lopussa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be8f784d-fa24-44d6-b59a-b9b83b629b28 Riikka Purra sanoo medialle suorat sanat vitt2881319Lindtmanin pääministeriys lähenee päivä päivältä
Suomen kansan kissanpäivät alkavat siitä hetkestä, kun presidentti Stubb on tehnyt nimityksen. Ainoastaan ylin tulodesi191206Kapiainen siviiliesimies, Herra suuri Herra
Sotilaana kyvytön, johtajana munaton ja kotona tossun alla. Se on upseerin uran tuen pää, seinään ajo. Mutta aina löytyy71881Väärä pää tutustumiseen
Mikä ihme on, että miehet haluavat ensimmäisenä sänkyyn? Onko nykyään niin helppo saada nainen peittojensa alle.. tai pä113822Tuntuuko sinusta mies
että olet jossain, mutta sydämessäsi haluat olla muualla. Suunnittelet kaikkea kivaa ja olet innolla mukana, mutta silti9802Mitä tapahtuisi....
Meidän välillä jos törmäisimme yöelämässä ilman häiriötekijöitä ja olisimme hieman huppelissa? Päättyisikö ilta kenties59761