Tuossa alempana eräs äiti kirjoitti kivan tarinan poikansa kehityksestä.
Haluan kertoa myös; nämä ehkä antavat toivoa jollekulle tukalassa vaiheessa olevalle vanhemmalle.
Poikamme oli jo vauvana vaikeahoitoinen. Hänellä oli aistiyliherkkyyttä ja hyvinkin pieni poikkeava ääni, haju tai kosketus sai hänet tolaltaan. Ja kun huuto alkoi, niin rauhoittuminen oli vaikeaa.
Poika oppi kävelemään puolitoistavuotiaana. Ei nyt niin tavatonta, mutta kyllä vanhemmilla oli huoli jo moneen kertaan.
Hän ei jokeltanut lainkaan ja vasta 2,5 vuotiaana tuli eka sana, joka oli EI. Sitä sitten käytettiin ahkerasti. Kaikkeen vaan ei ei ja hirveä huuto päälle. Lapsella olisi ollut paljon asiaa, mutta kun puhetta ei ollut, niin turhautunutta huutoa riitti. Sekä yöllä että päivällä.
Arvaatte varmaan, että nämä olivat raskaita vuosia. Sekä meille vanhemmille, mutta pojalla itsellään täytyi myös olla vaikeaa olla.
Sitten lähellä kolmatta syntymäpäivää alkoi tulla sanoja ja muutamassa viikossa poika puhui kuten ikätoverinsa. Se oli ihmeellistä. Taito ikäänkuin kypsyi piilossa ja kun se oli valmis, niin sitä alettiin käyttää.
S ja r olivat kadoksissa pitkään. Hän kävi puheterapiassa vuosia ja s löytyi, mutta r jäi jotenkin pehmeäksi. No sillä on pärjätty ihan hyvin.
Pojalla oli monia muitakin ongelmia kuin mitä edellä kerroin ja 6 vuotiaana hän sai diagnoosin lievä neurologinen poikkeavuus tai häiriö. Sen tarkemmin sitä ei määritelty, mutta paljon hänessä on aspergerin piirteitä.
Ensimmäiset neljä vuotta hänen kanssaan olivat todella vaikeita. Sitten alkoi helpottaa, mutta seuraavat kuusi vuotta olivat vielä vaikeita. Yli kymmenvuotiaana asiat ovat menneet koko ajan kivasti. Murrosikäkin meni sopuisasti. Ajattelin, että hän pienenä huusi niin paljon, että se rähinän sammio oli jo tyhjennetty.
Nyt poika on lukion viimeisellä. Oppiminen on helppoa ja kivaa ja todistukset ovat hyviä. En nyt halua kehua, mutta kun aikoinaan itkettiin, että oppiiko hän puhumaan ja selviytyykö tässä maailmassa, niin kyllä nyt osaa iloita keskiarvosta, joka huitelee lähempänä kymppiä. Paljon vähempikin riittäisi huikeaan iloon, mutta kun pojalla näyttää olevan järkeä ja intoa, niin siitä vaan.
Hän on edelleen erikoinen tyyppi ja tulee varmaan aina olemaankin, mutta mitä siitä. Hän on vahva ja karismaattinen. Seuraelämä ja sosiaalisuus eivät ole vahvoja puolia. Puhelias hän ei ole, mutta kaikki tarvittavat asiat ja asioinnit hoituvat.
Eli tilanteet ja fiilikset ovat menneet niin laidasta toiseen kuin vain voivat. Kun hän oli pieni, niin saimme paljon kummeksuvia katseita ja sanoja, että kuinka tuo lapsi tuollainen on. Silloinkin hän oli meille rakas ja olimme hänestä ylpeitä. Niin nytkin.
Toinen tarina
8
1255
Vastaukset
- ;-)
Näitä on kiva lukea. Toivottavasti meilläkin on toivoa *niisk* :-)
- entäs jatkoa?
Asbergerihän ei kuitenkaan parannu koskaan, vuosi vielä meillä ennenkun kutsunnat on.
Kävikös poika teillä intin normaalisti?
tämä asia on askarruttanut mieltäni suuresti....- Fiiliksiä
Armeija asia on mitä ajankohtaisin, sillä pojalla on syksyllä kutsunnat. Asiaa on mietitty paljon ja monelta kannalta.
Nyt en ehdi kirjoittaa enenpää, mutta palaan asiaan myöhemmin. - Fiiliksiä
Fiiliksiä kirjoitti:
Armeija asia on mitä ajankohtaisin, sillä pojalla on syksyllä kutsunnat. Asiaa on mietitty paljon ja monelta kannalta.
Nyt en ehdi kirjoittaa enenpää, mutta palaan asiaan myöhemmin.No niin reissu on tehty ja voin palata tähän asiaan.
Jokunen vuosi sitten olin aika varma, että hänestä ei ole armeijaan. Mutta parina viime vuotena ajatus on muuttunut.
Hän on selviytynyt hienosti kaikista eteen tulevista uusista tilanteista. Sellaisistakin, joista olen ajatellut, että kuinkahan käy. Toisekseen hän on ollut usealla noin viikon matkalla ja leireillä. Asunut siellä ahtaasti ja kylki kyljessä, eikä ole ahdistunut.
Viikko on tietysti vain viikko ja armeija kestää vähintään puoli vuotta. Mutta mielestäni nämä näytöt ovat kuitenkin suuntaa antavia. Jos semmoinen viikon leiri ei olisi sujunut, niin ennuste olisi paljon huonompi.
Ollaan juteltu häntä lapsena tutkineiden ja terapiaa antaneiden kanssa. Kuultiin, että sen perusteella mitä hänellä lapsena oli , niin hänellä olisi mahdollista saada todistus, jolla myönnettäisiin vapautus.
Sitten tietenkin keskusteltiin pojan kanssa. Juteltiin kaikesta, mitä on ollut. Miltä myt tuntuu ja miten menee. Heikkoudet, vahvuudet. Esiteltiin pojalle, mitä vaihtoehtoja armeijan suhteen on. Oltiin ihan neutraaleja, me vanhemmat emme ottaneet kantaa puoleen eikä toiseen. Tai sanottiin kyllä niin, että uskotaan että hän intistä selviytyisi. Mutta jos häntä ei sinne "huolita" niin se ei haittaa meitä. Kaikki vaihtoehdot meille OK.
Annettiin pojan päättää, että yritetäänkö vapautusta vai meneekö mukaan jos vaan otetaan. Poika päätti mennä armeijaan.
Kutsunnat ovat pian edessä. Kevään lääkärintarkastuksessa hän sai terveen paperit. Toisaalta lomakkeissa on kyllä kirjattuna hänen diagnoosinsa ja lapsuuden terapiat. Saas nähdä minkä luokituksen hän saa.
Tämä juttu meni nyt aika kauas puheen kehityksestä. Mutta kun hänen pienenä ollessaan se puheen puuttuminen oli oikeastaan se suurin huoli, niin tähän tämä kertominen ja keskustelu nyt johti. - Tyhymä
Fiiliksiä kirjoitti:
No niin reissu on tehty ja voin palata tähän asiaan.
Jokunen vuosi sitten olin aika varma, että hänestä ei ole armeijaan. Mutta parina viime vuotena ajatus on muuttunut.
Hän on selviytynyt hienosti kaikista eteen tulevista uusista tilanteista. Sellaisistakin, joista olen ajatellut, että kuinkahan käy. Toisekseen hän on ollut usealla noin viikon matkalla ja leireillä. Asunut siellä ahtaasti ja kylki kyljessä, eikä ole ahdistunut.
Viikko on tietysti vain viikko ja armeija kestää vähintään puoli vuotta. Mutta mielestäni nämä näytöt ovat kuitenkin suuntaa antavia. Jos semmoinen viikon leiri ei olisi sujunut, niin ennuste olisi paljon huonompi.
Ollaan juteltu häntä lapsena tutkineiden ja terapiaa antaneiden kanssa. Kuultiin, että sen perusteella mitä hänellä lapsena oli , niin hänellä olisi mahdollista saada todistus, jolla myönnettäisiin vapautus.
Sitten tietenkin keskusteltiin pojan kanssa. Juteltiin kaikesta, mitä on ollut. Miltä myt tuntuu ja miten menee. Heikkoudet, vahvuudet. Esiteltiin pojalle, mitä vaihtoehtoja armeijan suhteen on. Oltiin ihan neutraaleja, me vanhemmat emme ottaneet kantaa puoleen eikä toiseen. Tai sanottiin kyllä niin, että uskotaan että hän intistä selviytyisi. Mutta jos häntä ei sinne "huolita" niin se ei haittaa meitä. Kaikki vaihtoehdot meille OK.
Annettiin pojan päättää, että yritetäänkö vapautusta vai meneekö mukaan jos vaan otetaan. Poika päätti mennä armeijaan.
Kutsunnat ovat pian edessä. Kevään lääkärintarkastuksessa hän sai terveen paperit. Toisaalta lomakkeissa on kyllä kirjattuna hänen diagnoosinsa ja lapsuuden terapiat. Saas nähdä minkä luokituksen hän saa.
Tämä juttu meni nyt aika kauas puheen kehityksestä. Mutta kun hänen pienenä ollessaan se puheen puuttuminen oli oikeastaan se suurin huoli, niin tähän tämä kertominen ja keskustelu nyt johti.Mitä tarkoittaa luokitus? Siis viittaan lauseeseen "minkä luokituksen hän kutsunnoissa saa".
- Fiiliksiä
Tyhymä kirjoitti:
Mitä tarkoittaa luokitus? Siis viittaan lauseeseen "minkä luokituksen hän kutsunnoissa saa".
Anteeksi vastauksen viipyminen. Käyn netissä vain harvoin, enkä ole huomannut kysymystäsi. yritän näyttää lapsille sellaista esimerkkiä, että netissä ei roikuta koko aikaa. Helpostihan tämä kone ja netti vie niin nuoren kuin äidinkin. Hyvä juttuhan tietokone on, mutta jos elämään ei mahdu muuta, niin sitten on huolestuttavaa.
Niin itse kysymykseen. En tiedä oikeaa termiä, mutta tarkoitan kuntoisuus tai kelpoisuusluokkaa, minkä kaverit tietääkseni kutsunnoissa saavat. A lienee kaikin puolin terve ja hyväkuntoinen. B miehillä on sairaus tai vamma, mutta otetaan armeijaan. Palvelus lienee sovellettu, mutta en tiedä miten. C on kai sitten vapautettu armeijasta.
Hataroilta tuntuvat tietoni. Jos joku tietää paremmin, niin voisitko selventää.
Näillä palstoilla helposti ärähdetään, että ei kuulu palstan aiheeseen. No näinhän se tässäkin on, mutta puheen viivästymisestä aloitettiin ja tähän nyt vaan on ajauduttu keskustelussa. - Fiiliksiä
Fiiliksiä kirjoitti:
Anteeksi vastauksen viipyminen. Käyn netissä vain harvoin, enkä ole huomannut kysymystäsi. yritän näyttää lapsille sellaista esimerkkiä, että netissä ei roikuta koko aikaa. Helpostihan tämä kone ja netti vie niin nuoren kuin äidinkin. Hyvä juttuhan tietokone on, mutta jos elämään ei mahdu muuta, niin sitten on huolestuttavaa.
Niin itse kysymykseen. En tiedä oikeaa termiä, mutta tarkoitan kuntoisuus tai kelpoisuusluokkaa, minkä kaverit tietääkseni kutsunnoissa saavat. A lienee kaikin puolin terve ja hyväkuntoinen. B miehillä on sairaus tai vamma, mutta otetaan armeijaan. Palvelus lienee sovellettu, mutta en tiedä miten. C on kai sitten vapautettu armeijasta.
Hataroilta tuntuvat tietoni. Jos joku tietää paremmin, niin voisitko selventää.
Näillä palstoilla helposti ärähdetään, että ei kuulu palstan aiheeseen. No näinhän se tässäkin on, mutta puheen viivästymisestä aloitettiin ja tähän nyt vaan on ajauduttu keskustelussa.Eilen olivat kutsunnat ja poikanen kutsuttiin armeijaan A miehenä 7.1.2008. Uskon, että kaikki menee OK.
Elämä on kyllä mielenkiintoista. Juuri tämän lapsen suhteen oltiin sydän syrjällään monet monituiset kerrat, kun hän oli pieni. Tuleeko puhe. Oppiiko sitä, oppiiko tätä, kehittyykö normaalisti, selviääkö haasteista. No nyt hän on lukiopoika, ja kuten jo aiemmin kerroin, koulu sujuu loistavasti ja muutenkin hän tuntuu olevan vahvoilla. Tasapainossa itsensä ja elämän kanssa.
Parisen vuotta nuorempi pikkusisko oli pienenä helppo tapaus. Ei mitään huolta, kaikki sujui helposti ja kehitys eteni kuin oppikirjan mukaan.
Nuoruus ottaakin sitten koville. Nyt saamme me vanhemmat olla huolissaan, että löytääkö hän tiensä ja paikkansa ilman isompia kolhuja.
- Lepita
Me kun just käytiin pojan kanssa puheterapeutilla joka sitten ohjasi jatkotutkimuksiin, joten katsotaan mitä tuleman pitää...
Lepita
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801867Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161564
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201266En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121224Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61212hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121176Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91160Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291151Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot91140