löytää kumppani, kuin muille horoskooppimerkeille? Leijonahan saa seuraa aika helposti, mutta miten te muut, onko sen oikean löytäminen vaikeaa? Minä ainakin etsin sielunkumppania ja ehkä välillä liiankin "täydellisesti" omaan minääni sopivaa paria.
Onko leijonalle vaikeampaa
heli39
102815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen elänyt muutaman miehen kanssa vakisuhteessa. Kaksi avio-ja kaksi avoliittoa. Sielunkumppania en ole löytänyt ja täytyy myöntää että se saattaa olla syy siihen että suhteet ovat loppuneet. Tietysti leijonaihminen yrittää kaikkensa mutta kun kipinä puuttuu ei mistään tule mitään. Kaksi kertaa olen tulisesti rakastunut mutta heistä kummankaan kanssa en ole oikeasti ollut. Toinen jäi yritysvaiheeseen ja toinen vain platoniseksi suhteeksi. Nyt olen yksin enkä silti kovin yksinäinen. Voisin kuvitella eläväni näin lopun ikäni.
kuulostaa tutulta. sitä kipinää ja sielunkumppania tarvitaan.
Kyl se niin vaan on, et varsinkin vammaisena leijonana ei enää miesystävää tahdo löytyä.
säätöjä on, ja monet miehet olisivat niin hyviä, kukaan muu ei ymmärrä miksen syty. mutta kun ei. jotakin kaikista tähän menneistä on puuttunut. piste. ei sille mahda mitään.
olen 40v.nainen(leijona)ja elänyt 3,5v.selibaatissa,kun kunnon miehiä ei ole vapaana!kaikki ällöt ovat kimpussa ja hakevat minusta äitiä,yhden illan panoa tai ovat narsisteja!olen menettäny luottamuksen miehiin!toivottavasti sinulla on luottamus jäljellä,mutta mistä löytää se oikea!minulla on ainakin kova hali ym.pula!!!!
Mä olen nähnyt liian paljon elämää ja miesten tekemisiä, että luotto on mennyt minultakin. Mulla tulee jo 5 vuotta joulukuussa sinkkuutta täyteen ja ei vain sitä oikeaa ole tullut vastaan ja uskon, että ei tulekaan.
Sinkkuna olen minäkin ollut jouluna jo 5 vuotta huoltaen täysin yksin kahta pientä lastani. Miehiä olis kyllä ollu tyrkyllä tänä aikana ja varmaan ihan kunnollisiakin, mutta luotto on mullakin mennyt ko. sukupuolen edustajiin. Enkä ole halunnut "sotkea" lasteni elämää, kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja siks toisekseen, kun on takana kaksikin varsin pitkää suhdetta, niin enää ei halua kuin kaikin puolin itselleen täydellisen kumppanin. Näistä miehistä, joita olisin tänä aikana saanut on kuitenkin puuttunut se joku, joka olisi sytyttänyt minut samalla tavalla kuin joskus nuorempana. Joten jään odottelemaan, josko joskus kolahtais kunnolla ja joku veis minutkin mennessään. Tulta kyllä löytyy, kun joku vaan sais sen syttymään...
Olen koko ikäni ollut sinkku. Miehiä tapaillut silloin tällöin, kun mukava ollut. Jossain vaiheessa kyllästyin niihin suhteisiin. En ole käynnyt missään "nähtävillä" ja vielä viihdyn kotona. Onkohan sitä tullut vanhaksi tai liian laiskaksi? Uskon kuitenkin, että kun se oikea eteen ilmestyy niin silloin onkin oksat pois. Tai sitten olen "vaikea" leijona-skorppari? Eipä ole paljoa häirinnyt, vaikkei miestä olekkaan. Olen jo niin tottunut ja olenhan hyvässä seurassa :)
Ei ole, kumppani löytyi helposti. En ehkä ole tyypillinen leijona, en juuri välitä tuosta seuran löytämisestä.
JAAA EN MÄ TIEDÄ...