Ensin mulla todettiin vaikea masennus ja kun olen eri lääkkeitä tähän syönyt vuoden verran eikä ole auttanut, niin lääkäri alkoi epäilemään että mulla olisikin psykoosi.
Miten psykoosi on erilainen kuin masennus, kun lääkärikin vasta nyt tuota osasi epäillä?
Miten psykoosi on erilainen kuin masennus, kun lääkärikin vasta nyt tuota osasi epäillä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Psykoosi eroaa masennuksesta sikäli, että psykoosissa todellisuudentaju alkaa reistata.
Joidenkin lääkäreiden mielestä ihminen ei tarvitse onnelliseen elämään mitään muuta kuin välittäjäaineiden tasapainon, eikä siis henkinen ja aineellinen elinympäristö tämän näkökannan omaavien keskuudessa näyttele mitään roolia. Otan tästä lääketieteellisestä ajattelutavasta nyt esimerkin vaikkapa koulukiusaamisesta: Yksilö on koulussa voimakkaan ja jatkuvan kiusaamisen uhrina, lääkäri toteaa uhrilta masennuksen ja määrää mielialalääkkeet. Uhri syö lääkkeensä, kiusaaminen jatkuu, eikä masennusoireet itsemurha-ajatuksineen poistu, jolloin lääkäri toteaa, että lääkitysannosta tulee nostaa, koska potilaan aivokemia ei vieläkään ole kohdallaan..
Henkilökohtaisesti en usko, että yksikään masentuu ilman syytä, jota ei masennuslääkettä määrätessä yleensäkkään selvitellä kuin pintaraapaisulla, ja nämäkin selvitykset voivat mennä täysin metsään, sillä masennuksen syy-seurausketju voi alkaa vaikkapa potilaan elinolosuhteista tämän ollessa kaksivuotias.
Aivan. Olen samaa mieltä.
Lääkärillä käy paljon potilaita, joilta ei hohtimillakaan saa selville, mikä on tausta.
Masentaa, ahdistaa, unettomuutta ja kysyypä miten päin vain, niin aina on vastaus: en mä tiedä.
Perehdy siinä sitten taustoihin 15 minuutissa, jos kysyy haluatko ammattilaisen puheille, en mä nyt oikein. Sellaista ei kannata lähettää muutenkin ruuhkaiseen psykiatriseen.
Koulukiusaaminen oli todella huono esimerkki, jos lapsi oireilee niin pahasti, että vanhemmat vievät lääkäriin, niin kyllä vanhemmillakin on silloin jotain pielessä, jos eivät ole ymmärtäneet ottaa yhteyttä kouluun, pyytäneet tarkkailemaan tilannetta, keskustelleet opettajan kanssa. Koulukiusaaminen on todella vanhempien, koulun sekä kiusaajien vanhempien asia eikä terveyskeskuslääkärin.
Lääkärillekin on annettava työkalut käteen eikä uskottava, että hänellä on kristallipallo menneisyyteen.
Ei kai nyt kukaan tosissaan kuvittele, että terveyskeskusvartissa pystytään kartoittamaan potilaan nykytilanne ja menneisyys, mikäli potilas ei ole itse tehnyt itselleen syväluotaavaa psykoanalyysia, ja selosta sitä lääkärille! Harvalla on kuitenkaan kykyä itseanalyysiin, eikä mielestäni tätä tehtävää tulisi sysätä potilaan harteille, sillä psykoterapeutit ovat tätä tehtävää varten. Vähintä mitä lääkäri voisi tehdä olisi ohjata potilas psykologin tutkimuksiin, mutta on kunnalle edullisempaa lätkäistä potilaalle resepti kouraan ja toivottaa hyvää päivänjatkoa.
Koulukiusaaminen oli aivan sopiva esimerkki, sillä jokainen, joka asioista jotain ymmärtää tietää, että monet kiusatuista häpeävät kokemaansa, eivätkä välttämättä puhu siitä kellekkään, ja sama pätee työpaikkakiusaamiseen. Monet ovat lisäksi olleet kiusattuja koko ikänsä, eivätkä he edes kunnolla tiedosta elävänsä täysin epänormaaleissa olosuhteissa, sillä heiltä puuttuu terveen ympäristön vertailukohta. Ja on ikävä kyllä utopiaa olettaa kaikkien vanhempien huolehtivan lapsensa henkisistä tarpeista ja pitävän yhteyttä mm. opettajiin, mikäli lapsessa ilmenee henkisiä poikkeavuuksia, sillä jotkut vanhemmat ankarine, itsetunnon rikkovine kasvatusmetodeineen ja periaatteineen ovat itse se syy, miksi heidän lapsensa ovat alunperin joutuneet syrjityksi, he korkeintaan toteavat, että lapsessa on vikaa.
Olet sairastanut alkuaankin alkavaa psykoosia ja saanut siihen masennus lääkityksen. Väärä lääkitys varsinkin, jos sairastaa psykoosia ja saa siihen masennuslääkettä aiheuttaa taatusti psykoosin puhkeamisen. Se ikäänkuin nopeuttaa sairastumista.
Mutta mitäs jos psykoosi taikka psykoottiset taipumukset jäävätkin täysin vaille hoitoa?
Millainen tulevaisuus henkilöllä on edessään?
ajatukselta etteikö psykoosia joutuisi hoitamaan. Psykoottisia taipumuksia voi olla aika monella, eikä koskaan puhkea varsinaiseksi psykoosiksi.
Hoitamaton psykoosi tai liian myöhään hoitoon toimitettu ihminen, -> voi johtaa itsemurhaan. En voi edes kuvitella millaisia tuskia ihminen joutuu kokemaan psykoosissa. Siksi en voi ymmärtää miten sitä voisi olla hoitamatta.
että hoidettuna psykoosin sairastaneen tulevaisuus voi olla ihan ns. normaali. Pitää vain oppia tuntemaan oma sairaus. Hoitaa lääkitys ja ymmärtää hakea apua siinä vaiheessa, kun tuntee, että nyt psyyke ei olekkaan enää kunnossa. Nimittäin, jos hoitoa ei hae kunto romahtaa, eikä apua enää pysty hakemaan tai sairaudentunto katoaa.
Ei noita masentuneella ihmisellä voi mitenkään laskea "erillisiksi" tiloiksi. Kun masennus äityy tarpeeksi pahaksi, se johtaa helposti psykoosiin, joka on siis eräänlainen masennuksen vaikein aste.
Itse olen sairastanut vaikeaa psykoottista masennusta: maailma oli koko ajan yhä kamalampi ja kamalampi paikka kunnes en enää tunnistanut koko ympäristöä ja rupesin elämään ihan omaa todellisuuttani, jolla ei ollut mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa.
Mielestäni itselläni ei ole harhoja, mutta silti nyt syön Risperdaalia joka on psykoosilääke.
Onko se harhaa jos ajattelee muiden ihmisten ajattelevan itsestään pahasti?
Miten se voidaan todistaa harhaksi, sillä itse olen hyvin tietoinen siitä, että ulkona kävellessäni vastaantulijat katsovat mua pitkään ja supattavat keskenään musta ohi käveltyään, kun katson taakseni nekin katsovat ja noloina kääntävät heti päänsä pois.
Lasketaanko tämmöinen "harha" psykoottiseksi?
Sellainenkin dg voi olla kuin psykoottinen masennus.