Olen kuullut huhun että esim. uskonnollisen kasvatuksen tai muuten estoisilla naisilla olisi taipumusta nauttia sidottuna/alistettuna olemisesta.
Mahtaako pitää paikkansa?
Peruspsykalla voisin veikata että tuossa perää koska silloin voi olla vapaa syyllisyydestä antautuessaan "saastaisten himojen" valtaan, hehän eivät voi ko. asialle mitään - heidäthän pakotetaan! ;)
Mahtaako pitää paikkansa?
Peruspsykalla voisin veikata että tuossa perää koska silloin voi olla vapaa syyllisyydestä antautuessaan "saastaisten himojen" valtaan, hehän eivät voi ko. asialle mitään - heidäthän pakotetaan! ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jaa-a, enpä tiedä, riittääkö peruspsyka tämän asian selvittämiseen. Varmasti jotakin perää on siinä, että tiukan uskonnollisen yhteisön jäsen saattaa irti repiessään mennä toiseen äärimmäisyyteen, mutta että se olisi jokin normi, siihen en usko.
Sen sijaan uskon aistimistodellisuuteen. Tästä en ole juuri missään nähnyt professionaalia tekstiä, mutta se toki tiedetään, että ns. normaalisti aistivien ihmisten ohella on aistiyliherkkiä ja tavallista vähemmän aistivia. Molemmilla on periaatteessa mahdollista nauttia voimakkaasta pienelle alueelle kohdistuvasta kivusta. Yliherkillä aivojen tuottama tuntemus äärettömän pienestä pintaärsytyksestä on suhteettoman voimakas. Syvätunto taas saattaa olla olematon, voi kolhia itseään huoletta -tyyliin. Jälkimmäisillä on karkeasti sanoean asiat toisin päin. Ja voimakas kipu tuo aistialiherkälle tiedon oman kehon todellisuudesta ihanalla tavalla lähelle.
Aisteja ei näissä asioissa juurikaan käsitellä, vaikka lisääntyvä aivotutkimus ja -laitteet siihen mahdollisuuden antaisivatkin. Psykiatria rientää apuun perversiodiagnooseillaan ja täytyy kysyä, voiko sellainenkaan osatotuus ihmistä auttaa?
Kunkin tapa aistia on tavallaan yksilöllinen, kuten aivotkin ovat. Itse olen omaksunut toisen ihmisen edessä ihmettelevän asenteen ja uteliaisuuden. Sillä perusteella olen tavannut ihanan mielenkiintoisia ihmisiä.
Myös sub-olemus täytyy olla henkilökohtainen valinta. Loukkaantuisin, jos joku tulisi sitä tiukkaamaan sillä perusteella, että tukka on nutturalla ja kaulassa risti.
mulla on kyllä ihan päinvastaiset näkemykset asiasta...vaan masokisteista tai silloin tällöin alistetuksi tulemista haluavista en osaa sanoa, mutta mitä olen online ja offline ollut tekemisissä 24/7 subien kanssa niin pääsääntöisesti heillä on erittäin hyvä itsetunto, eivät ole ujoja tai pidättyväisiä tms...ja uskonnolla en ole huomannut kyllä olevan mitään osuutta asiaan.
Eli taitaa vaatia sitä korkeamman asteen psykologiaa =)
mä oon lueskellut noi teoriota sadisteista ja masokisteista useampaankin otteeseen, no misikäs ei ko on mielenkiintoinen aihé ja pitänyt selvittää itsestään asioita. on teorioita joidenka mukaan se on sairaus, on teoria jossa sub on aina kuulemma väkisin alistettu ja vain sadisti nauttii siitä, myös olen lukenut että se kuuluisi yhteen neljästä ns pääseksuaalisuuntauksesta (gay, bii, hetero & sm) ja joka 10nennellä ihmisellä olisi siihen taipumusta, hmmm no se ei ainakaan tue sitä ahdasmielisten uskontokuntien naisten/miesten teoriaa... mut mää joskus murehdin turhaan omaa olemassaoloani, ja seksuaali-identiteettiäni, mut iän mukana oon tullut yhä rohkeammaksi ja rohkeammaksi ja se onkin tehny minusta paljon onnellisemman ihmisen, ja näköjään myöskin helpommin löytää sitä oikeenlaista seuraa kun ei nurkissä kyyrää ja hivele salaa omaa ratsupiiskaansa :) olkaa kaikki sitä mitä ootte se kannatte :)
Pakko oli vastata , kun tää alkoi niin ihkusti.
"Oon kuullut huhun". Keskustele subbareiden kanssa. Ja tee kuule johtopäätökset ihan itse :D
Kiitoksia, kärjistin ajatustani tahallani saadakseni vähän enemmän mielipiteitä. Olen vielä kaappikinky, joten irl subbareiden kanssa tullut juteltua vähemmän, pyrkimys ulos on kyllä kova...
*talsii ostamaan psykan jatkokurssin*
Moi!
En nyt tiedä sovinko tähän keskusteluun mutta kirjoitanpa kuitenkin...
Mulla luullakseni menee juurikin noin "irti syyllisyydestä ja vastuusta". En tule uskonnollisesta kodista ja seksin suhteen olen ollut suht nuoresta aktiivinen (mistä johtuu se syyllisyys)ja kaiken lisäksi harrastan vain tavallista perusseksiä avomieheni kanssa. Kuitenkin orgasmin saamiseksi tarvitsen joka kerta alistumisfantasiani, jossa ei kuitenkaan kivun kokemista vaan lähinnä nöyryytystä ja pakottamista ja useita miehiä. Välillä fantasiani ovat rasittavia ja inhottavia (kannatan tasa-arvoa ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta)enkä todellakaan haluaisi miettiä sellaista. Se vaan on se ainoa keino laueta. Vaikka olisin muuten kuinka kiihottunut tahansa en kuitenkaan laukea ilman noita juttuja.
Olen täysin kaappikinky. Kenellekkään en ole koskaan uskaltanut ääneen fantasioistani puhua. En tiedä missä tilanteessa ja kenelle niistä voi mainita ettei miehet juokse karkuun... Olen hyvällä itsetunnolla varustettu nainen enkä ole saanut kovin kurinalaista kasvatusta enkä uskonnollista. Silti on niin kiihottavaa ajatella tulla miehen alistamaksi ja piiskattavaksi.
no mitä mä oon käsittäny sen oikean seuran saamisen suhteen, sellaista pitää juuri etsiä foorumeiden, kinkypiirien ynnä muun sellaisen kautta, ei sitä ny kukaan ihan joka päivää ympäriinsä huutele, no joskus voi käydä uskomaton tuuri ja saa sattumalta sellaisen naisen/miehen jonka kanssa voi noita leikkejä harrastaa :)
Et todellakaan ole ainut, joka fantasioi alistumisesta, joskus ne vaan pitää (osittain ainakin) toteuttaa. Jos ei pääse toteuttamaan itseään niin eipä olisi elämä niin hyvää kuin mahdollista, toisaalta ilman seksiäkin voi elää, vaikka vaikeaa!
Jos elämäntilanne vain sallii, kannattaa ehdottomasti tutustua ihmisiin jotka ovat kanssasisaria tai Mastereita. Monen kanssa vaihtaa ajatuksia ja jos toimii, niin ehkäpä jopa tavata... se olisi suotavaa :) Olen suorittanut 'empiiristä' tutkimusta ja subit ovat usein hyvin koulutettuja, feministejä tai hyvässä asemassa. Onneksi teitä ja meitä on moneksi!
Joten kipin kapin Kinky Bariin, välttele vaan niitä nettimastereita ;)