Tässä meillä on kaksi oikeistopuoluetta. Siis että mitä? No... kaksi oikeistopuoluetta, toinen kaupungista toinen maaseudulta. Samat periaatteeet, vain kannattajakunta eri suunnalta. En sanoisi tätä näin jyrkästi jos en tietäisi nykyisen hallituksen päätöksiä.
Keskustalla ja Kokoomuksella on yhteinen vihollinen, vasemmisto, työntekijän etujen puolustaja, ja myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustaja. Tosin SDP on harhaillut tässä tehtävässä todella pahasti, Vasemmistoliitto ei niinkään.
Jos maamme historia olisi toisenlainen (ajatus on tässä vain teoreettinen), meillä ei olisi niin pahaa kommunisminpelkoa yms. ja voisimme vapaammin valita ketä äänestää. Tällaisessa (teoreettisessa) tilanteessa työntekijät, opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, ja monet muutkin ryhmät äänestäisivät takuulla muita kuin oikeistopuolueita.
Keskustalla ja Kokoomuksella on yhteinen vihollinen, vasemmisto, työntekijän etujen puolustaja, ja myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustaja. Tosin SDP on harhaillut tässä tehtävässä todella pahasti, Vasemmistoliitto ei niinkään.
Jos maamme historia olisi toisenlainen (ajatus on tässä vain teoreettinen), meillä ei olisi niin pahaa kommunisminpelkoa yms. ja voisimme vapaammin valita ketä äänestää. Tällaisessa (teoreettisessa) tilanteessa työntekijät, opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, ja monet muutkin ryhmät äänestäisivät takuulla muita kuin oikeistopuolueita.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Riistäjäpuolueita. Kepun handu munun taskussani, rasvaisännät syömässä minun pöydässäni.
Vielä tulee vapaus, ja sen teemme me.
että me eläkeläiset puhaltaisimme samaan hiileen, mutta ei, kaikilla poliittisilla puolueilla pitää olla omat järjestönsä ja orkanisaationsa.
Me eläkeläiset 95 prosenttiseti, haluaisimme kuulua yhteen järjestöön,mutta poliittiset puoluetoimistot ovat täysin eri mieltä, nämä liipatut politiikan puuhamieht, toimivat näitten eläkejärjestöjen johtotehtävissä, Puoluetoimistojen taholta kielletään jyrkästi kaikki yhdistys yritykset.
Olemmehan me eläkeläiset aina vaalien alla puolueiden varminta vaalikarjaa, ensi keväänä olemme taas kunniakansalaisia, muutaman viikon ajan, ja voi kun me taas tykätään kun saamme olla taas vähän aikaa yhteiskuntamme, jopa selkärankana, näin meitä taas narutetaan??? eiköstä vain???
Itselläni eläköityminen on (toivottavasti) ensi vuonna tapahtuva asia, ja osallistuminen järjestötoimintaan on varteenotettava vaihtoehto yhdeksi aktiviteetiksi.
Onko tosiaan niin, ettei ole yhtäkään aidosti puolueisiin sitoutumatonta järjestöä? Riippuvatko jotkut avustukset puoluesidonnaisuudesta?
Jos vastaus noihin kysymyksiin on kyllä, niin paska homma.
Kepu ei ole mikään oikeistopuolue. Se kertoo itse sijoittuvansa poliittiseen keskustaan eli siinä on ilmeisesti joitain piirteitä sekä oikeistosta että vasemmistosta omien ainutlaatuisten piirteidensä lisäksi.
Kepun sijoittuminen poliittiseen keskustaan on sinänsä kylläkin hämäävä ajatus. Pitäisi ensin määritellä, mitä on oikeisto ja mitä vasemmisto. Ennen tätä jakoa perusteltiin puolueiden suhtautumisella omistusoikeuteen. Tämä jakolinja on auttamatta vanhentunut.
Itse pitäisin parempana jakoa sen mukaan, miten puolueet painottavat individualismin ja yhteisöllisyyden suhdetta. Kokoomuksen retoriikassa invidualismin teemat selvästi painottuvat ja SDP:n, Vasemmistoliiton sekä myös Vihreiden osalta taas yhteisöllisyys.
Kepulla on kannattajakunassa vahvat perinteet yhteisölliselle ajattelulle. Tämä johtuu siitä, että maaseudun pienyhteisöt olivat hyvin yhteisöllisiä. Naapureistakin pidettiin huolta ja heidän moraalista ryhtiään vahdittiin. Toisaalta Kepu on aina korostanut itsenäisen talonpojan käsitettä. Individualismi ja yhteisöllisyys sotkeutuvat maaseutuyhteisössä varsin omintakeisella tavalla keskenään. Individualismiin liittyy maaseudulle tyypilinen naapurikateus. Varsinkin Pohjanmaalla on ollut suuri häpeä, jos naapurit näkevät perheen alenneustilan. Ei sovi myöskään unohtaa maaseudun pellervolaista osuustoimintaliikettä yhteisöllisyyden taloudellisena ilmiönä.
Tällainen melko kummallinen ja ristiriitainen ajattelu on siirtynyt myös Kepun politiikkaan. Toisaalta korostetaan kovasti yksilöllistä yritteliäisyyttä. Samaan aikaan kuitenkin halutaan, että yhteisö ja varsinkin koko yhteiskunta ottaa vastuuta esim. maataloudesta. Kepun tulonsiirtopolitiikka on myös yhteisöllisyyttä korostavaa ja voisi jopa väittää, että nyky-Suomen vasemmistolaisinta politiikkaa.
Tyypillistä kepulaisuudelle on aatteeton vallanhimo. Tämä korostui esim. Jäätteenmäen vaalipropangandassa, missä silloista hallitusta syytettiin voimakkaasti liian oikeistolaisesta politiikasta. Sittemmin uusi hallitus on jatkanut edeltäjänsä poliittista ohjelmaa niin, että kokoomuslaiset ovat väittäneet hallituksen jopa omaksuneen sen hallituspoliittisia linjauksia.
asian voi ilmaista, lievällä pahansuopaisuudella, myös noin. Toisaalta Jäätteenmäki on kyllä jatkanut, valitsemallaan tiellä, arvostelemalla useasti myös nykyisen hallituksen politiikkaa. Muun muassa hänen arvostelunsa on koskenut selvää tasa-arvo pyrkimysten puutetta ja myöskin tulonjaon osalta sen kohdentumista väärin.
Minusta on aika propagandistista asettaa individualismi ja yhteisöllisyys toistensa vastakohdiksi. Eihän yhteisöjä ole olemassakaan ilman yksilöitä, joten yksilön korostaminen yhteisössä ei suinkaan ole sellaista itsekkyyttä, joka toimisi yhteisöllisyyttä vastaan.
Pitäähän yhteisöissä tunnustaa jokaisen yksilön oikeudet ja arvot, koska ei yhteisöllisyyskään merkitse mitään samaan laumaan pakottamista, eihän?
kokoomuslaisen kukkopojan valitusvirren. Vakioasukas täällä palstalla, en ole nähnyt koskaan kirjoittavan tällä nimimerkillä oman puolueensa palstalla.
En ehkä kykene kovin täsmällisesti selventämään asiaa, mutta yritetään hiukan.
Yhteisöllisyys on näkökulma tai asenne suhtautua yhteiskuntaan ja sen jäseniin. Hyvinvointiyhteiskunta on yhteisöllisyyden poliittinen malli. Siinä asenne on se, että jokaisesta pidetään huolta yksilön omista kyvyistä ja haluista riippumatta. Individualismin korostajat taas peräänkuuluttavat yksilön oikeutta rikastua ja menestyä omilla kyvyillään ja halullaan eikä hänen tarvitse tuntea vastuuta yhteiskunnan muista jäsenistä.
Eläinmailmassa petoeläimet edustavat tätä yksilökeskeistä toimintaa ja laumaeläimet yhteisöllistä näkemystä. Hyvinvointi- ja sosiaalivaltion ajattelu perustuu kaveria ei jätetä -asenteelle. Individualistinen asenne taas takoittaa sitä, että kaverille ei jätetä.
Yhteisöllisyys on näkökulma tai asenne suhtautua yhteiskuntaan ja sen jäseniin.
---------
Samaa mieltä.
Hyvinvointiyhteiskunta on yhteisöllisyyden poliittinen malli. Siinä asenne on se, että jokaisesta pidetään huolta yksilön omista kyvyistä ja haluista riippumatta.
-------------
Juuri noin.
Individualismin korostajat taas peräänkuuluttavat yksilön oikeutta rikastua ja menestyä omilla kyvyillään ja halullaan...
---------------
Aivan oikein, koska yhteiskunta elää, kasvaa ja vaurastuu ainoastaan yksilöiden toiminnan kautta.
...eikä hänen tarvitse tuntea vastuuta yhteiskunnan muista jäsenistä.
---------------
Tämä ei pidä paikkaansa. Kokoomus ja jopa nuorsuomalaiset talouslibertaristit lähtevät siitä, että yhteiskunta huolehtii aina niistä yksilöistään, jotka eivät siihen itse kykene.
Eläinmailmassa petoeläimet edustavat tätä yksilökeskeistä toimintaa ja laumaeläimet yhteisöllistä näkemystä.
------------
Tuo analogia on minusta tässä yhteydessä enemmän kuin harhaanjohtava, koska vertaat eri lajeja keskenään. Ihminenhän on vain yksi yhteisöllinen laji eläinmaailmassa.
Hyvinvointi- ja sosiaalivaltion ajattelu perustuu kaveria ei jätetä -asenteelle.
--------------
Tällä ajattelulla ei ole mitään ristiriitaa sen ykslöllisyyden kanssa, jota mm. kokoomus ohjelmissaan tarkoittaa.
Individualistinen asenne taas takoittaa sitä, että kaverille ei jätetä.
---------------
Huumorin puolelle heittäydyt, mutten tiedä mistä syystä.
Keskusta ja kokoomus ovat molemmat konservatiivisia, tosin kokoomuksessa on sisällä erittäi liberaalia ajattelua ja edistyksellistä uudistushenkeä, mitä keskustassa on vähemmän. Kumpikaan puolue ei pidä kommunismista. Jos tämä riittää oikeistolaisuuden määritelmäksi, niin olkoon sitten niin.
Suurin ero keskustalla ja kokoomuksella kuitenkin on siinä, miten puolueet suhtautuvat vapaaseen markkinatalouteen vs. valtion ohjaukseen.
Tässä suhteessa keskusta on hyvin "sosialidemokraattinen", eli kannattaa valtion vahvan käden läsnäoloa kaikkialla ja karttaa vapaan markkinatalouden vapaata kilpailua. Kokoomus taas on puhtaammin markkinatalouspuolue ja vapaan kilpailun kannattaja. Jos raja vedetään tähän kohtaan, niin keskusta ei enää ole oikeistopuolue.
Vasemmiston kuvaaminen ainoaksi työntekijän ja hyvinvointiyhteiskunnan puolustajaksi on aika populistista propagandaa, koska markkinatalous ei menesty vapaassa kilpailutilanteessa ilman, että sekä työntekijät että yhteiskunta voivat hyvin. Työntekijöiden riistoa ei nimittäin voi harrastaa muuta kuin suljetuilla markkinoilla ja monopolitilanteessa.
Vapaasti toimivassa markkinataloudessa yritykset näet kilpailevat parhaasta työvoimasta myös työmarkkinoilla, mistä seuraa mm. että palkat nousevat työehtosopimusten minimirajojen yli ja työntekijöille annetaan etuja, joita tes-neuvottelijat eivät olleet osanneet vaatiakaan.
Työmarkkinoiden ongelmiahan esiintyy eniten siellä, missä työmarkkinat eivät toimi: kartellisoituneessa paperiteollisuudessa, luvanvaraisessa joukkoliikenteessä ja julkisella sektorilla, jossa on vain yksi työnantaja, valtio tai kunta.
Kovasti ihmettelen, että vaadit vapaampaa valintaa siihen, ketä voimme äänestää. Mikä siinä nyt vapauttasi rajoittaa?
..mutta tyydyn toistaiseksi vanhaan kunnon oikeisto-vasemmisto-rajaukseen kunnes joku keksii paremman. Keskustasta voisi sanoa vaikka että se on oikeistopuolue koska se ei ole vasemmistopuolue.
Minulla on nuoruudesta aika laaja kirjo työpaikkoja. Oli lähetinhommia ja postia ja nurmikkofirmaa ja rakennustyömaita ja metallitehdasta. Ja opiskelun jälkeen puolenkymmentä arkkitehtitoimistoa, ja sitten vielä omakin toimisto. Kyllä siinä ehtivät työntekijän ja työnantajan roolit kirkastua.
Tekstisi loppua "että vaadit vapaampaa valintaa siihen, ketä voimme äänestää. Mikä siinä nyt vapauttasi rajoittaa?" en ymmärrä.
Jos olen jotain tätä palstaa seuraamalla oppinut niin sen, että Keskustasta ja Kokoomuksesta ei saa yhtä oikeistopuoluetta, ei edes kirveellä.
Oikeisto-vasemmisto -jana on aina määrittelykysymys, ja sellaisenaan aika yksinkertaistava. Siksi itse mielelläni käytän sen rinnalla nelikenttää, jossa yhtenä akselina on konservatiivisuus-liberaalisuus ja toisena akselina markkinatalous-valtiojohtoisuus.
Tässä neilkentässä kokoomus sijoittuu markkinatalouden puolelle ja ehkä aika tasaisesti konservatiivisuus-liberaalisuus -akselin sunteen. keskusta taas on mielestäni miltei täysin konservatiivisen valtio-ohjauksen puolella, siellä on myös valtaosa sosialidemokraateista.
Omat työpaikkakokemukseni rajoittuvat kouluaikojen rakennus- ja satamaduuneihin, mainostoimistoihin ja aikuiskoulutusyrityksiin. Kokemusta on alaisena ja esimiehenä olemisesta, yrittämisestäkin. Joten ilmeisen samalla viivalla ollaan.
Se, että ihmettelin sinun vaativan "vapaampaa valintaa", johtui aloitusviestisi viimeisestä kappaleesta...
"Jos maamme historia olisi toisenlainen (ajatus on tässä vain teoreettinen), meillä ei olisi niin pahaa kommunisminpelkoa yms. ja voisimme vapaammin valita ketä äänestää. Tällaisessa (teoreettisessa) tilanteessa työntekijät, opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, ja monet muutkin ryhmät äänestäisivät takuulla muita kuin oikeistopuolueita."
...mitä en ymmärtänyt, koska minusta mikään ei nyt rajoita vapauttamme valita ehdokas, jota äänestämme.
Keskusta ja kokoomus eivät yhdisty, koska ei kannattajia voi yhdistää.
Yhtä kuitenkin toivoisin: että keskusta ja kokoomus ryhtyisivät parempiin puheväleihin keskenään ja aika ajoin kävisivät yhdessä läpi kummankin puolueen tavoiteohjelmat sillä silmällä löytyisikö tavoitteiden joukosta sellaisia, joiden toteuttamiseen puolueet olisivat yhdessä halukkaita.
Vai on Kepu oikeistopuolue siksi, ettei se ole vasemmistopuolue. Voisit samalla periaatteella analysoida vasemman kätesi oikeaksi. Katsot ensin peiliin ja panet merkille, että siellä näkyvän hepun vasen käsi muistuttaa kovasti omasi oikeaa ja siitä sitten vaan päättelet, että vasen kätesi onkin oikea. Tätä menetelmää pitää kokeille siis peilin edessä. Nosta vaikka oikea kätesi ylös, niin peilissä oleva ystäväsi nostaa samaan aikaan vasempansa sinua tervehtiäkseen.
Ei ole järkeä tukeutua sellaiseen jakoon, joka kuvaa jostain mennyttä yhteiskuntaa eikä sitäkään kovin täydellistä. Tuskin meistä monellakaan tulisi mieleen enää kuvata puolueitamme vaikka kansallisen fennomaanisuuden ja autonomian/ruotsinkielisten ylivallan kannattajien akselilla.
On olemassa oikeisto- ja vasemmistojako, mutta se ei ole sen vanha kunnon, jota tarjoilet. Siinä esimerkiksi oli selkeämpi jako sosialistiseen ja ei-sosialistiseen. Nykyisin yksikään puolue muutamaa pikkuriikkistä kommunistista työväenpuoluetta lukuunottamatta ei pyri minkänlaiseen sosialismiin, missä tuotantovälineiden omistus ja hallinta siirrettäisiin työväen diktatuurin alaisuuteen.
Peilivertauksesi ei oikein onnistunut. Oikea ja vasen perustuvat sopimukseen/käytäntöön. Oikea käsi on oikea eikä vasen koska oikeaa kättä on tapana kutsua oikeaksi kädeksi, ja vasenta vasemmaksi. Mutta se siitä.
Minusta on näyttänyt jo vuosia siltä että oikeiston ja vasemmiston käsitteitä hämärretään tarkoituksellisesti. Kuitenkaan "se vanha kunnon" työnantajan ja työntekijän välinen ristiriita ei ole kadonnut mihinkään. Periaatteessa (ei nyt hämärretä tätä poikkeuksilla) työnantaja maksaa työstä mahdollisimman vähän ja työntekijä haluaa tekemästään työstä mahdollisimman paljon.
Siinä olet oikeassa, että sosialistiseen yhteiskuntajärjestykseen ei enää usko kuin muutama tosiuskovainen. Mutta ei pidä unohtaa, että tänäkin päivänä vasemmistopuolueiden periaatteet ovat lähtöisin Marxin ja Leninin opeista.
Jokin on siis muuttunut mutta ei suinkaan kaikki.
Minusta on näyttänyt jo vuosia siltä että oikeiston ja vasemmiston käsitteitä hämärretään tarkoituksellisesti.
--------------
Sanoisin tuon niin päin, että jo vuosia on näyttänyt siltä, ettei puoluekenttää enää voi kuvailla perinteisellä oikeisto-vasemmisto -käsitteillä.
Kuitenkaan "se vanha kunnon" työnantajan ja työntekijän välinen ristiriita ei ole kadonnut mihinkään.
------------
Tuo ristiriita esiintyy enää sellaisilla toimialoilla, joissa tarvitaan pelkkää ihastyövoimaa, joka on suoraan korvattavissa toisella lihastyövoimalla.
Työpaikkojen valtaosa edellyttää työntekijältä ominaisuuksia, sitoutumista ja motivaatiota, jotka eivät synny ristiriitaisessa asetelmassa työnantajan kanssa.
Periaatteessa (ei nyt hämärretä tätä poikkeuksilla) työnantaja maksaa työstä mahdollisimman vähän ja työntekijä haluaa tekemästään työstä mahdollisimman paljon.
------------
Tämä pitää paikkansa. Ja jos työmarkkinat toimivat joustavasti, niin juuri tämän seurauksena palkat nousevat, kun työnantajat kilpailevat paitsi asiakkaista, myös alan parhaasta työvoimasta.
Niitä käsitteitä pitääkin hämärtää tarkoituksellisesti juuri sen vuoksi, etteivät ne kuvaa enää nykyistä tilannetta.
Huomattavast lähemmäs nykypäivää osutaan, kun tarkastellaan puolueiden suhdetta liberalistiseen talousjärjestelmään contra sosiaali-/hyvinvointivaltioon. Uusliberalistit, jotka pyrkivät minimoimaan politiikan osuuden ja maksimoimaan talouden osuuden, ovat kaikkein oikeimmalla. Valtion roolia, politiikka ja erityisesti sosiaalipolitiikkaa korostavat ovat taas vasemmistoa.
Vasemmistopuolueiden periaatteet eivät näytä tänä päivinä olevan enää juuri minkäänlaisessa yhteydessä Marxiin, saati sitten Leniniin. Marxiin yhteyttä voi nähdä vai monikansallisen yhtiökapitalismin ja sen ehdoilla tapahtuvan globalisaation kritiikissä. Silti vasemmisto on yhtenäisenä rintamana tänä päivänä hyvin revisionistinen eli kaukana leniniläisyydestä.
Jos vasemmistolle halutaan hakea ideologisia oppi-isiä tälle ajalle, sellaisia ovat esimerkiksi Pakka Kuusi, Gunnar Myrdal ja talousteoreetikko John Maynard Keynes. Tähän voisi lisätä jatkoksi vielä tämänsuuntaista ajattelua edustaneen Santeri Alkion.
Tämän päivän ajattelijoista vasemmistolla olisi ammennettavaa erityisesti Juha Siltalasta, mutta myös Osmo Soininvaarasta. Nämä ajatelijat ovat hyvin kaukana mistään Marxista, mutta tuskin kovin kaukana nykypäivän vasemmistolaisuudesta tai ainakin sen tarpeen korostamisesta.
..koska talouspolitiikka on yksi heikoista alueistani. Mutta...
tuli tässä mieleen, mikäli olet oikeassa, että pitäisiköhän tuo istumajärjestys panna Eduskunnassa uusiksi? Kun ne istuvat siellä vanhanaikaisesti oikealla, keskellä ja vasemmalla. Ehkä tosi iso pyöreä pöytä ja kaksisataa tuolia pöydän ympärille? Puhemiehelle voisi sahata reiän siihen pöydän keskelle.