Miten te, jotka opiskelette tai olette aloittaneet opiskelun ja saatte paniikkikohtauksia, miten toimitte opiskelussa? Itselleni tulee jo opistolle menomatkalla paniikinomainen tunne, luokkahuoneeseen on vaikea saada itseään menemään. Nyt jo on poissaoloja, koska pelkään kohtauksia ja panikoimista. Jo pelkkä luokan ajattelu on hirveää. Löytyykö täältä joku, joka on keskeyttänyt opintonsa paniikkihäiriön vuoksi? PS. Olen menossa puhumaan lääkärille, kunhan sinne saamani päivä vain tulisi jo. Miten selviän opinnoissani siihen asti?
Miten toimia opiskelussa
paniikkihäiriöisenä
5582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
HEISSAN!
Täällä olikin jo yksi samantyyppinen keskustelu aiheena oli Kohtauksia luokassa ja kirjoittajana
opiskellaan. Katsoppa siellä olevia vinkkejä koulunkännin onnistumiseksi, jos niistä olisi vaikka apua!
Mutta siis, minä olen nyt sairaslomalla puoli vuotta paniikkihäiriön vuoksi, joka estää minun koulun käynnin. Minä olin niin pahassa jamassa,
että ainakun tiesin että seuraavana päivänä olisi kouluun taas yritettävä mennä minä
ahdistuin ja olin "ihan sekasi->tosi levoton" ja paniikissa koko päivän, eikä se helpottanu. Minä en vaan yksin kertasesti pystynyt meneen kouluun. Minulla on myös sellanen tilanne, että minulle ei löydetty sopivaa lääkitystä, joten saan taistella pelkällä psykologin luona käymisellä eteen päin. Mutta jospa sinulle löytyisikin, eikä sinun silloin tarvitsisi
keskeyttää opiskelua, ainakaan pitkäksi aikaa?!
Tiedätkö, että nyt ku olen vaan päivät kotona minulla enemmän aikaa tarkkailla itseäni ja pelkääväni paniikkikohtauksia! Josta seuraakin, että kohtaukset tulavat tiheämpää. Tunnen myös itseni "sairaammaksi" kun mitä olen. Olenkin nyt parin kk'n sairasloman jälkeen miettinyt että eikö todella ole keinoa millä kouluun meno onnistuisi?
Tzemppiä sulle! :)
sinullekkin, jos paniikkihäiriötä oireilet..Maltoitko odottaa vaikutuksen alkamista,vähintään 2 viikkoa?Oliko sinulla tukena aluksi rauhoittava lääkitys, koska oireet saattavat aluksi vähän lisääntyä?Ei todella kannata jäädä tämän perkeleellisen vaivan kanssa kotiin kärsimään,yritä saada sinnikkäästi apua. Iselläni on nyt Cipralex 10 mg,1,5 tabl.päivässä. Pahan paikan tullen otan Alproxin,(niitäkin vielä tulee,pahoja paikkoja).Aika hyvin menee kuitenkin nyt.
Heih!
Paniikkihäiriööhän tämä, keskivaikeaa luokkaa ja ohella masennusta.
Niin se minäkin ensin ajattelin lääkkeen suhteen, että kyllä se sopiva lääke jokaiselle löytyy, minullekkin. Mutta nyt 5 lääkkeen kokeilleena alan epäillä ettei näin olisi. Lääkärikin kun tänään viimeksi kävin hakemassa uuden lääkkeen kokeiltavaksi mietti pitkään kannattaisiko jo pitää taukoa lääkeyritysten välille. Mutta totesi sitten että kokeillaan vielä tämä jos ei ole sopiva niin sitten yritetään lääkkeetöntävaihtoehtoa. Mikä minusta itsestäni tuntuu vaikealle, kun nämä oireet on niin ylivoimasia.
Minulla kokeiltiin ensin sepramia, josta seurasi että tuli virtsaumpi. Ja lääke jouduttiin lopettamaan viikon kokeilun jälkeen. Seuraavana tuli vuoroon paroksetin avansor, pystyin syömään aloitusannosta (10mg) mutta jos yritin nostaa hoitoannokseen (20mg) niin tuli virtsaumpi, lääke lopetettiin 2 kk'n yrityksen jälkeen. Sitten kokeilin efexoria, voi kauhea mikä lääke. Tai minulle se ei sopinut ollenkaan. Luulin sekoavani siihen paikkaan, lääkkeen sivuvaikutuksina näin harhakuvia, en tiennyt nukuinko vai olinko hereillä, valvoin miltei viikon putkeen kun lääke vei yöunet ja kun lopussa tuli vielä virtsaumpi sanoin heiheit lääkkeelle. Sitten kokeilin remeronia jonka kokeilu jäikin lyhyeen, yhden tabletin otin illalla. Ja aamulla oli virtsaumpi ja lääkkeen lopetus tiedossa.
Minulla on ollut opamax 15mg tarvittaessa tukena. Efexorin kanssa niitä jouduin ottamaan ja iltaisin välillä ahdistus kasvaa niin suureksi että olen myös silloin ottanut opamaxin. Muuten olen pärjännyt aika hyvin tiedolla, että ne on olemassa vieressä tukena jos tulee tosi hätä ja päivät minulla on yleensä helpompia, tosin etten mene minnekkään ahdistavaan paikkaan.
Kaikki lääkkeen lopetukset yms. on tapahtunut erikoislääkärin määräyksestä.
HUOH, nyt uusin lääke olis fevarin. Tiedä sitten. Usko alkaa pikku hiljaa hiipua ja pelottaa ihan juukelisti alottaa koko lääkitystä sivuvaikutusten vuoksi. Voi helkkari kun sais vaan ittensä kuntoon ja takasi töihin ja kouluun, mä niin toivon et vielä joskus, ja mahdollisimman pian..
MOI!
Olen aloittanut opiskelut nyt syksyllä ammattikorkeakoulussa, uudessa koulussa jossa en tuntenut ketään. Oen kärsinyt paniikkihäiriöstä noin vuoden verran,kohtauksia saan päivittäin varsinkin sosiaalisissa tilanteissa,joten voit arvata miten vaikeaa mun oli aloittaa koulu.
Tiedän hyvin tunteen, kun paniikkikohtauksia pelkää niin jo etukäteen, että se kohtaus tulee ennen kun edes on siihen tilanteeseen päässy. Olen löytänyt muutaman hyvän keinon joiden avulla pystyn jotenkin hallitsemaan tai ainakin lieventämään paniikkia.
ensinnäkin:ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ LUOVUTA!!!! kun paniikkikohtausta pakenee,se tulee seuraavala kerralla aina vain voimakkaampana. Jää tilanteeseen, ja taistele itsesi ulos paniikista!
Helppoa se ei ole, mutta minua on auttanut esimerkiksi hengityksen tietoinen rauhoittaminen. Sen lisäksi olen huomannut, että kun olen paniikissa, tarkkailen ihan pakkomielteisesti itseäni ja omia tuntemuksiani (pyörryttää,von pahoin,sydän hakkaa,kuolen,tulen hulluksi ym... )... Kun paniikkitilanteessa pakottaa itsensä keskittymään johonkin muuhun kuin itseensä, helpottaa olo hetken päästä kummasti. Itse tapaan katsella esim muiden ihmisten kenkiä tms, tai esim luetella jollain tietyll kirjaimella alkavia kaupunkeja mielessäni....
toivottavasti näistä oli jotakin apua! Jos haluat jutella lisää, niin laita vaikka mailia tulemaan! T. toinen opiskeleva paniikkihäiriöpotilas
Onko sekin paniikkihäiriön oireisiin kuuluva, kun tulee niinku puristava tunne päähän?