Onkohan joku kokeillut sähköperämoottoria purjeveneen apumoottorina? Vähän
houkuttelisi laittaa H-veneeseeni tuommoinen vanhan 30-kiloisen pöristimen
tilalle. Kolmella sadalla eurolla näyttäisi saavan Rhino VX 54 -mallisen
vispilän, jonka työntövoima olisi siis tuo 54 lbs, joka vastannee 24,4
kilogramman kannatteluun vaadittavaa voimaa. Tuon luulisi riittävän 1,5
tonnisen h-veneen satamamanöövereihin.
Etuna bensamoottoriin verrattuna olisi pieni paino. Painoa koneella on vain
10 kiloa, ja koska sähköperämoottori ei valuttele bensaa ym mömmöjä, voisi
sen kymmenen kiloakin helposti nostaa sisätiloihin. Uisi h-vene vihdoinkin
fiksummassa asennossa. Lisäksi käynnistys-/käyntiongelmat jäisivät
historiaan. Ja kaiken lisäksi tuollainen sähkövempele olisi paljon halvempi, kuin tavallinen pieni perämoottori.
Huonoina puolina olisi tietenkin pieni teho ja ajoaika. Tuolla teholla
uskoisin kuitenkin pärjättävän ihan hyvin, ja ajoaikakin olisi ongelma vain,
jos sattuu tulemaan pläkä kun on kiire johonkin. Aika harvinainen tilanne.
Muistaakseni vain kaksi kertaa kolmevuotisen purjehdusurani aikana olen
joutunut ajamaan pidemmän matkaa koneella.
Tavallisessa käytössä jo yksi 60 amppeeritunnin akku (täydellä teholla ~45
min) riittäisi monet laituristalähdöt ja rantautumiset. Sähkökonetta kun käy
vain silloin kun tarvitaan vetoa, eli korkeintaan muutama minuutti
purjehdusta kohti.
Olisi hauska kuulla mahdollisista kokemuksista, niin hyvistä kuin
huonoistakin. Myös arveluita järjestelyn toimimisesta luen mielelläni.
houkuttelisi laittaa H-veneeseeni tuommoinen vanhan 30-kiloisen pöristimen
tilalle. Kolmella sadalla eurolla näyttäisi saavan Rhino VX 54 -mallisen
vispilän, jonka työntövoima olisi siis tuo 54 lbs, joka vastannee 24,4
kilogramman kannatteluun vaadittavaa voimaa. Tuon luulisi riittävän 1,5
tonnisen h-veneen satamamanöövereihin.
Etuna bensamoottoriin verrattuna olisi pieni paino. Painoa koneella on vain
10 kiloa, ja koska sähköperämoottori ei valuttele bensaa ym mömmöjä, voisi
sen kymmenen kiloakin helposti nostaa sisätiloihin. Uisi h-vene vihdoinkin
fiksummassa asennossa. Lisäksi käynnistys-/käyntiongelmat jäisivät
historiaan. Ja kaiken lisäksi tuollainen sähkövempele olisi paljon halvempi, kuin tavallinen pieni perämoottori.
Huonoina puolina olisi tietenkin pieni teho ja ajoaika. Tuolla teholla
uskoisin kuitenkin pärjättävän ihan hyvin, ja ajoaikakin olisi ongelma vain,
jos sattuu tulemaan pläkä kun on kiire johonkin. Aika harvinainen tilanne.
Muistaakseni vain kaksi kertaa kolmevuotisen purjehdusurani aikana olen
joutunut ajamaan pidemmän matkaa koneella.
Tavallisessa käytössä jo yksi 60 amppeeritunnin akku (täydellä teholla ~45
min) riittäisi monet laituristalähdöt ja rantautumiset. Sähkökonetta kun käy
vain silloin kun tarvitaan vetoa, eli korkeintaan muutama minuutti
purjehdusta kohti.
Olisi hauska kuulla mahdollisista kokemuksista, niin hyvistä kuin
huonoistakin. Myös arveluita järjestelyn toimimisesta luen mielelläni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinulla lienee jo kokemusta perämoottorista ko. veneellä. Ainakin edellisen veneeni 4 hv purjeveneperämoottorista loppui puhti varsin helposti satamassa, vaikka vene oli vain 22-jalkainen ja kevyt sellainen.
Olimme jo aika pulassa Itämeren Portissa, kun länsituuli oli puuskissa 12-15 m/s. Paikkaa ei löytynyt ja pakki täysillä vene ei edes pysynyt paikoillaan vaan meni pahimpien puuskien mukana eteenpäin. Tilaa kääntymiseen ei ollut ja sisäkoneelliset paikanetsijät olivat tiellä "hätäämme" ymmärtämättä.
4 hv kone jaksaa työntää 50-80 kg, joten sen työntövoima on ainakin 2-kertainen ko. sähköperämoottoriin nähden.
Varmasti sillä pärjää tavallisissa tilanteissa, mutta itse ainakin oli usein tuolla perämoottorillakin tilanteissa, joissa lisää voimaa manöövereihin olisi kaivannut.
Pakki ei pysäytä venettä, kun pakokaasut on silloin ohjattu potkurin "eteen" ja sehän ei silloin pidä juuri lainkaan. kännä moottori ympäri, mikäli mahdollista, silloin se potkuri puree paremmin. Jossain on ollut ohje avata uusi pakoaukko kavitaatiolevyn yläpuolelle, ja sulkea alkuperäinen, (Yamaha), niin jarrutusteho muuttuu olellisesti.
Varmasti osa huonosta pakituksesta tulee tuosta pakokaasuista, jotka tuossa koneessa tulivat potkurin läpi. Kyllä kone kuitenkin varmasti sai paljon yli 25 kg voiman aikaiseksi.
Ei se eteenpäinkään jaksa kunnolla venettä kiihdyttää, joten tilaa kääntymiseen saa olla aika paljon, jotta vauhdin saa sellaiseksi, että köli ja varsinkin peräsin pitää. Taas auttaisi koneen kääntäminen, mutta se ei ole kovinkaan käytännöllistä.
Jos sähköperämoottori olisi käyttökelpoinen, niin niitä olisi jo käytössä paljon enemmän. Ongelmana on vaatímaton teho taikka sitten jos teho riittää, niin sähköä ei saada akuun riittävästi.
Aikoinaan samaan kysymykseen jo vastasin, suunnilleen näin:
H-veneessämme oli Minnkota Endura 36 (pitkä riki) moottori. Vauhtia pläkässä 3,0 kn, satamassa jossa ei aallokkoa jaksoi jotenkuten liikuttaa 10-12 m/s vastatuuleen.
Akkuja oli 3 * 75 Ah. Yksi akku keulapiikin punkan alla ja kaksi sitlootan alla ns. spinnulaatikossa. Ajossa kaikki akut olivat rinnan kytkettynä. Virtaa kone vei luultavasti 30-36 A, eli 10-12 A/akku. Johdotus akuilta 5-6 neliön johdoilla, pääkytkimet sitlootan takana olevassa poksissa.
Käytännössä testattu toimintasäde oli vähintään 18 mailia eli 6 tuntia, eikä silloin vielä vauhti ollut hiipunut kuin solmun kymmenyksen tai pari.
Latauksesta huolehti pienehkö aurinkopaneli, joka piti akut täytenä. Jos pitempiä ajeluita joskus oli, niin Einhellin 22 A laturi latasi akut täyteen muutamassa tunnissa. Hintaa vehkeellä reilu viisikymppiä esim tuolla:
http://www.nettitukku.com/catalog/index.php/cPath/56_58
Aika olet kaposilla johdoilla virtaa vienyt. Jännitehäviön luulisi olevan merkittävä. 30Ah virroilla ja useiden metrien vedoilla kannattaa kyllä käyttää paljon paksumpaa kuin 5-6 neliöistä.
Pienehköllä aurinkopanelilla tarkoittanet noin 20W panelia. Ilmeisesti paneli oli kiinteästi asennettu. Tällööin akkuihin saa päivässä max 5Ah sähköä. Se ei ole paljon, mutta riittänee, jos sähköperämoottria käyttää viikonloppuisin vain satama manövereissa.
22Ah laturi lataa yhden 75Ah akun täyteen muutamassa tunnissa, mutta kolmen lataamiseen menee puolesta vuorokaudesta yhteen kokonaiseen.
Muistaakseni laskin jännitehäviöt siinä vaiheessa kun tein asennuksia, ihan virallisilla kaavoilla, ja sen perusteella valitsin johtopaksuudet.
En viitsi tehdä sitä nyt uudestaan, mutta koska sinulla ilmeisesti nuo asiat ovat tuoreempana mielessä, niin kerro paljonko jännitehäviöt olivat, ja kuinka paksuja johtoja olisi pitänyt käyttää?
Joka tapauksessa ohuin johto oli se parimetrinen pätkä, joka oli sähköperämoottorissa liitäntäjohtona.
Luultavasti paneli oli tuota luokka (n. 40 * 70 cm), se oli jatkuvasti kytkettynä ilman lataussäädintä. Paneli piti akut täynnä ja latasi lyhytaikaisessa käytössä tulleen vajauksen.
Käytännössä laturi oli kiinni yön yli vierassatamassa yöpyessä. Aina aamuun mennessä latausvirta oli tippunut nollaan, eli akut olivat täynnä.
Ne sähkövispilässä kiinni olevat kaposet parimetriset johtimet on tarkoitettu liitettäväksi suoraan akkuun. Jos sähköveto on pidempi pitäisi käyttää koko matkalla paksumpaa piuhaa. Esim. jos akulta perämmoottorille joutuu johdinta pujottelemaan 10m matkalle, niin kaapelipituus on kokonaisuudessaan 20m. Tällöin 30A virta vaatii noin 26mm2 johtimen. Jos välillä on kaposampi johdin (perämoottorin kiinteät "kaapeli") niin resistanssi kasvaa. Eli kaapelissa kulkeva teho alkaa muuttua lämmöksi.
Käyttämälläsi laturilla on akkujen saaminen venesatamaoloissa vaikeaa ja usein jopa mahdotonta. Venesatamissa maasähkövedot ovat pitkiä, korroosion vaivaamia ja usein ylikuormitettuja, joten verkkojännite on kaikkea muuta kuin 230VAC. Tavallinen "älytön" laturi sisältää vain muutajan ja diodin, joten se ei kykene kompensoimaan alhaista lähtötasoa. Ainoa mikä tähän soveltuu on hakkuriperiaatteella toimiva elektroninen latusi. Tälläinen lataa vaikka verkkojännite oli alle 200VAC.
Jos lataat 18mailin ajon jälkeen tyhjiä akkujasi laturillasi niin voisi olettaa tarvittavan latauskapasiteetin olevan 150Ah luokkaa. Laturisi työntää akkuihin sähköä noin 10A virralla, joten teoriassa akut ovat täynnä noin 20 tunnin jälkeen ideaalioloissa.
Käytännössä H-veneessä on vaikea saada akkuja yli 10 metrin päähän, veneen kokonaispituus on vähän yli 8 m.
Kuten aiemmin kirjoitin, kaksi akkua oli spinnulootassa avotilan turkin alla. Nämä olivat jatkuvasti rinnan kytkettyinä. 6 neliöinen yhdyskaapeli pääkytkimeen joka oli sitlootan takaseinän lokerossa, pituus ehkäpä 3 m, virta 20 A.
Kolmas akku keulapunkan alla olevassa lokerossa, 6 neliöisellä kaapelilla pääkytkimelle, kaapelin arvioitu pituus 5 m, virta moottoriajossa 10 A.
Käytännössä en huomannut mitään ongelmia kaapeloinnin mitoituksesta johtuen. Minkälaisia nuo ongelmat olisivat, muuten kuin moottori alentuneen tehon muodossa? No, jos teho oli vähän alentunut lisääntyneen vastuksen vuoksi, niin silloin myös akuista lähtevä virta pienenee (vastussäädöllähän nuo halvat sähköperämoottorien "vaihteet" toimivat) ja toimintasäde saattaa jopa pidentyä tuon vuoksi.
Ei ollut ongelmia latauksen suhteen, siis käytännössä. Teoriassa varmaan asia on kuten sanot?
18 mailin ajo oli yhteensattumien summa ja varsinainen poikkeustapaus. Harvoin sattuu noin pitkää täyspläkää ja samalla tarvetta päästä kaukana olevaan kohteeseen. Tuollaista ei voi muutenkaan suositella, akkujen purkaminen lähes tyhjiksi lyhentää niiden ikää, ainakin teoriassa ja kaikkien asiantuntijoiden mielestä. Normaalia käyttöä oli tosiaan satamamanööverit tai tunnin parin ajelu tyvenessä lähimpään satamaan.
Kaapeleille tulee yllättävän paljon pituutta, sillä se joutuu pujottelemaan ja kiinnittämään rakenteisiin. Jos viivasuora matka on viisi metsiä, niin johtoa joutuu helposti pujottelemaan puolet enemmän.
Suurin ongelma ohuissa kaapeleissa on se, että niiden vastus on suuri. Jos virtaa otetaan enemmän kuin kaapeli pystyy kuljettamaan, alkaa kaapeli kuumeta ja pahimmassa tapauksessa eriste sulaa aiheuttaen oikosulun/tulipalon.
Hyvä nyrkkisääntö: Kaapelin pituus(edestakainen matka) x kaapelissa kulkeva max virta x 0,044 = kaapelin paksuus mm2.
Satun tietämään kaapelien pituudet, koska olen ne pujotellut.
Mutta katotaan miten meni, kerrot että: "Kaapelin pituus(edestakainen matka) x kaapelissa kulkeva max virta x 0,044 = kaapelin paksuus mm2."
Sitlootan alta edestakainen matka 6 m * 20 A * 0,044 = 5,28
Keulapunkan alta 10 m * 10 A * 0,044 = 4,4
Ilmeisesti olen lukenut mitoitusohjeet ennen asennusta?
Hyvin olet laskenut. Itse tosin olisin käyttänyt kunnon kaapeleista. 25mm2 on minusta ihan minimi millä akkuja kannattaa toisiinsa kytkeä. Kukin tavallaan...
Käytä vaan 25 neliöisiä. Ei tuollainen systeemi paljon hankalampi tai kalliimpi ole niilläkään rakentaa.
Tosin 6 neliöisillä toimi ihan hyvin, keulapiikissä olevaan akku 30A ja jatkuvasti rinnakytketyt 50A sulakkeen takana. Ei palanut sulakkeitakaan kertaakaan.
Nyt ko. veneessä ei enää ole akkuja ja johtoja, purin ne pois kun myin veneen. Tuolla ne ovat varastossa, joten aika lailla tarkkaan osaan sanoa kuinka pitkät ne ovat :-) Vene meni kisakäyttöön, joten ostaja halusi kaiken painoa lisäävän pois.
Oikeastaan ihmeellistä, että nuo johtopaksuudet aiheuttavat niin paljon epäilyä asennusteni laadusta. Tai että epäillään etteikö 22 A verkkovirtalaturi ihan oikeasti osaa ladata akkuja?
Olisin luullut että ilman säädintä jatkuvasti lataava aurinkopaneli tuossa systeemissä olisi ollut enemmänkin närkästyksen aihe, eikös se kiehuta akut yliladatessaan? No, eipä kiehuta, 225 Ah akkukapasiteettia ja 1-2 A latausvirta, ei ongelmia.
Kuulostaa aika projektilta. Itse olen purjehtiessa suosinut menoa ilman konetta. Kyllä purjeilla pääsee satamasta satamaan jos vaan tahtoa riittää. Siinä kyllä oppii nopeasti käsittelemään venettä. Ja jos ei anna pokka periksi mennä esim. "huonolla" tuulella satamaan niin aina voi jäädä redille odottelemaan ja mennä sitten kun voi.
Mutta ei sellainen muutama heppainen bensavehje paljoa paina. Sijoittaa sen sitten purjehduksen ajaksi paikkaan jossa ei paino ole niin kriittinen.
Tietenkin, pioneerihenkeä tarvitaan aina. Eikun kehittelemään sähköpurjevenettä! Tsemppiä.
Sähköperämoottori H-veneessä on kompromissi melan ja perämoottorin väliltä. Me asensimme yhden akun kokeilukesän jälkeen tuon "systeemin" eli kolme akkua kiinteästi. Rakenteluun ja johdotuksiin meni yksi iltapuhde, vaikeinta kiinnitellä johdot niin etteivät ne myöhemmin repsota. Päämääränä oli saada myös retkeilykäyttöön sopiva moottorisysteemi, ja varsin tyytyväisiä olimme tuohon 18 mailin toimintasäteeseen. Kolme akkua vie tietysti tilaa ja painaa n. 70 kg, mutta paino on mahdollisimman alhaalla, eikä paina perää kuten perämoottori pilaisi H-venee kulkuasennon. Akut paikallaan on kisattukin suhteellisen menestyksellisesti, kevyellä tuulella ei pärjää niin hyvin.
Tuon lisäksi meillä oli 3,3 hp perämoottori, sillä H-vene kulkee lähes runkonopeutta (6 kn). Eikä se paljon enemmän paina, mutta ääni, haju, bensan lotraus ja ennen kaikkea periaatteliset syyt saivat jättämään sen kotiin kun teimme vaimon kanssa 3 viikon lomapurjehduksen. Tosi tyylikästä on aamu-usvassa lähteä luonnonsatamasta parin solmun vauhtia, kuunnella lintujen laulua, vetää purjeet ylös odottelemaan aamun ensimmäisiä tuulen henkäyksiä. Satamissa pärjäsimme ihan hyvin, Kökarin Karlbystä lähtö navakkaan lounaistuuleen oli hankalin paikka, sen verran epämääräinen se väylä on luovia.
Sähkömoottori purjeveneen vetolaitteena on jo sarjatuotannossa.
Lagoon 410 Electric on varustettu 2 kpl 12 hv sähkömoottorilla, tusina AGM-akkuja ja niitä lataamaan 15 kW dieselgeneraattori. Katso lisää
http://www.catamaranco.com/electricLagoon/
Mihinkä ihmeeseen sähkömoottoria ja polttomoottoria tarvitaan. Tulee aika kallis ratkaisu.
Lagoon 420 (ei 410, kuten aiemmin mainitsin) on aika iso katamaran, 42 jalkaa. Sen kuljettaminen sähkömoottorilla vaatii tehoa ja vaikka akut ovat isot (ehkä 2.000 Ah) ei niillä montaa tuntia ajella ainakaan vastatuuleen. Siksi tarvitaan jokin laite akkuja lataamaan pitkän ajon aikana.
Dieselgeneraattori on isoon kattiin aika halpa laite. Itse asiassa nykyään isoissa avomeriveneissä on usein myös erillinen dieselgeneraattori, sen avulla sähkön teko on avomerellä miellyttävämpää kuin pääkoneella jyskytys. Siis matkakäyttöön tuo Lagoonin lisägeneraattori ehkä joka tapauksessa hankittaisiin.
Hiukan hintavertailua
Lagoon 2 dieselmoottorilla 2 x 10 t€ = 20 t€
2 sähkömoottoria gener. 2 x 8 t€ 5 t€ = 21 t€
Normaalikäytössä 1-2 tuntia päivässä moottorointia ja lataus yöaikana marinassa maasähköllä niin generaattoria ei edes tarvitse käyttää.
En ole ennen uskonut sähkömoottoriin purkkarissa, mutta Lagoonin ratkaisu on varmaan ihan toimiva juttu.
Hommasin Aditasta kesällä 2006 sen 44-mallisen.
Perään 60Ah akku ja latausta hoitamaan NAPSin säädin ja 75W Uni-Solar joustava aurinkopaneeli. Samalla paneelilla muuten tuli hoideltua kulutusakunkin lataus - joskin varalla oli vielä maasähkölaturi. Sitä en tarvinnut.
Vene oli Beneteau First 21.7, painoa varusteineen noin 1360 kg.
Miten kulki? No, tyynellä kelillä täydellä kaasulla vajaat 5 solmua, 3-nopeudella noin 3 solmua. Riitti hyvin myös navakkaan vastatuuleen satamaan könyämiseen parin solmun vauhdilla.
Arvaan, että virran riittävyys kiinnostaa?
NO; kävi päivänä muutamana niin, että purjehdin hyvässä säässä ja tuulessa Suvisaaristoon Rysäkarin kautta. Sinne päästyäni iski totaalinen pläkä.
Takaisin Lauttasaareen konevoimalla - sähkömoottori 3-asennossa - vauhtia alussa noin 3,2 solmua. Reittinä siis Miessaaren ja Stora Lövön välistä menevä rannikkoväylä.
Akku riitti ja riitti - kunnes Melkin ja Larun välissä - ahtaassa portissa - akku sippasi.
Ikinä en ole niin äkkiä hakenut keulabunkan alta kulutusakkua ja vaihtanut sitä ajoakkuun :).
55 Ah kulutusakulla pistelinkin sitten täydellä teholla satamaan ja patterissa oli vielä ihan hyvin jytyä jäljellä.
Opin tästä sen, että tuon kokoisessa veneessä ajoakustoksi kannattaa valita mieluummin rinnankytketyt 2x60 Ah ja/tai mielenrauhan takaamiseksi Hondan 1KW generaattori voisi olla kova sana. Silloin vehkeellä voi ajella alle litran tuntikulutuksella täysillä niin pitkälle kuin moottorin hiilet ja bensa riittävät.
Teoriassa 2x60 Ah akustolla olisin päässyt tyynessä Suvisaaristosta Lauttasaareen täydellä teholla reilua viittä solmua.
Vastatuuleenhan tuollaisella koneella ei kovia vauhteja pääse, mutta jos on purjeet, niin kuka sitä tuulessa koneella ajaisi?