Märkäkorvainen kalastaja

...lähes rasvatyyni. Vain vähäinen tuulenhenkäys työnsi muovista virvoikejuomapulloa laituria kohti. Mies (lähes poikanen vielä) havaitsi pullon sen livuttua n. 20 metrin päähän laiturista. Pekko riensi hakenmaan virveliä.

Abumatic 220:n kela parkaisi, kun Pekko suoritti mahtavan olanyliheiton, jonka tuloksena farmarihousujen takatasku ynnä palanen persnahkaa roikkui läheisen riippakoivun (Betula Pendula) oksalla. Kirveli! Sitä hän laittaisi ahvenkeittoon. Tai rakuunaa.

Uimamaisterin papereilla ei ollut vaikea kauhoa pulloa kiinni. Virvokkeet oli nautittu, mutta korvikkeena oli pala paperia: Handebal Lehtorin osoite.

Pekko tunsi kuristavan tunteen kurkussaan. Henki oli jättämässä aineen. Raajoja kramppasi ja genitaali tuntui kutistuvan, vaikka vesi oli 20-asteista. Jotenkin hän onnistui räpiköimään rantaan. Pekko oksensi. Silmissään sahalaitakuvioita hän tärisi sisälle. "Paperipussi... on saatava paperipussi."

Hyperventiloituaan viitisentoista minuttia, Pekko alkoi palata maailmaan. Hän hapuili kenkäpuhelimen käteensä ja valitsi ICE:n (in case of emergency).

Muutaman minuutin kuluttua yleishälytys oli annettu. 15 minuuttia myöhemmin oli kasassa Supon ylin johto aina Seppo Tenalaa myöten. Lisäksi paikalla olivat poliisiylijohtaja Neulapää, sisäministeri Pajamäki sekä karhukoplasta jäsenet 173-371 ja 137-731.

Tenala selosti tapahtumain kulun: eräs Supon kesälomaa viettävä arkistonhoitaja oli päässyt pahamaineisen poronpurijan Handebal Lehtorin jäljille. Toistaiseksi emme tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta jotenkin tämä aktuaari oli onkinut Lehtorin osoitteen selville vesille. Arkaluontoinen aineisto on nyt piilotettuna tämän Pekko Aikapoikamiehen savustuspönttöön, joka on hämäyksen vuoksi toiminnassa."

Hätkähdyttä tilanne sai aikaan vipinää. Hallitus kutsuttiin ylimääräiseen istuntoon ja raportit lähtivät presidentille, pääesikuntaan sekä Sanomatalon toimituspäälliköille, koska viimekädessä suuret asiat päätetään siellä. Myös J-P Pietilä sai kirjatun kirjeen hapon kestävässä terässylinterissä. Se tuotiin Ilta-Sanomien päätoimittajan tyhjälle pöydälle kahden posteljoonin ja neljän Securitas-vartijan toimesta. Sana Juntti-Pekan potkuista ei ollut vielä tavoittanut suojelupoliisia.

...posket punottivat. Hän oli saanut nopeat ja selvät ohjeet. Oli hankkiuduttava hyviin tarkkailuasemiin Handebal Lehtorin silmällä pitoa varten. Mitään ei saanut kuitenkaan tehdä ennen kuin joukot olisivat tulossa. Jos käry kävisi, olisi oltava kuin ei olisikaan.

Pekon 3-litrainen Alfa 166 jysähti käymään. Samassas jysähti kammottava tosiasia miehen takaraivoon. Sahalaidat risteilivät taas silmissä ja korvissa humisi.

Pekko oli syöttänyt Handebal Lehtorin osoitetiedot 166:n lisävarustelistalta ruksittuun navigaattoriin. Pelätty poronpurija ja luopio oli hänen mökkinaapurinsa. Kun suurikokoisen miehen varjo ilmestyi sivuikkunaan, Pekko Aikapoikamiehen virtsa karkasi. Nahkaverhoilulta se olisi helppo pyyhkiä pois.

Samassa jysähti kammottava tosiasia miehen takaraivoon. Sahalaidat risteilivät taas silmissä ja korvissa humisi.

Pekko oli syöttänyt Handebal Lehtorin osoitetiedot 166:n lisävarustelistalta ruksittuun navigaattoriin. Pelätty poronpurija ja luopio oli hänen mökkinaapurinsa. Kun suurikokoisen miehen varjo ilmestyi sivuikkunaan, Pekko Aikapoikamiehen virtsa karkasi. Nahkaverhoilulta se olisi helppo pyyhkiä pois.

Adrenaliini virtasi Pekon aivoihin ja testosteroni vereen samaan aikaan, kun urea matkasi istuimen uritusta myöten saksasta tuodun auton ylelliselle karvalankamatolle. Varanotaari Aikapoikamies ei antautuisi taistelutta. Ketterästi kuin marakatti tämä 168-senttinen arkistojen valtias kierähti kartturin puolelle ja ovesta ulos. Nyt auto oli heidän välissään. Uhmakkaasti Pekko kohotti lumiharjan päänsä yläpuolelle valmiina myymään nahkansa kalliilla. Jälkipolvet eivät voi kuin ihmetellä tuon alfa-uroksen rohkeutta ja päättäväisyyttä.

190-senttinen ja 120-kiloinen Handebal Lehtori on kesäparrassaan hurja ilmestys. Raappahousut, vyöllä riippuva leuku, huolimattomasti selkään viety haulikko ja verinen peuranruho hartioilla antoivat miehelle lopun ajat mieleen tuovan habituksen, jonka viimeisteli yleisurheilun MM-kisoista tulijaisiksi tuotu sinivalkoinen viikinkikypärä. Jokainen, joka on nähnyt insinööri Handebal Lehtorin tietää, mistä Tomi Putaansuu on saanut ideansa.

"Tulin kyselemmään siuta rillijuhulille. Parpekjuu, juunou. Käyhän vaehtamassa kuivaa ylle, niin mie laetan Alhvaroomeon tulille."

Hande rymisteli omalle tontilleen ja Pekko jäi kuivattelemaan autoaan. Etologiassa sitä kutsutaan sijaistoiminnaksi. Hän mietti, miksi Handebal ei ollut tehnyt mitään; ehkä hänen päättäväinen vastarintansa oli saanut miehen perääntymään. Näin sen täytyi olla. Yhteenotto oli kuitenkin edessä yhtä vääjäämättömästi kuin jakohihnan vaihto. Alfan mittarissa oli 57000 km. Mutta hän oli valmis molempiin. Toinen veisi häneltä kuukauden palkan ja toinen kenties hengen, mutta sehän on vain ammatinvalintakysymys. Hän oli SuPob hommissa, ja se vaati asennetta. Sitä hänellä olisi.

Pekko kaivoi takaluukusta iskemättömän maastopuvun (19 euroa Tokmannilta) ja Pectopah 7x50 -kiikarin (20 euroa, Viipurin kauppahalli). Talvilenkkarit saivat hoitaa varsikenkien virkaa. Lumiharja (29 euroa, Delta-auto) oli toiminut äsken, se sai kelvata kättäpitemmäksi. Vielä nopea yhteys Ratakadulle ja silmäys Alfa Romeon keulamerkkiin, jossa esihistorialliset ristiretkeläiset olivat valmiit vaikka lohikäärmeen suuhun, jos se palvelisi Euroopan etuja.

Pekko sulki puhelimen ja heitti sen kuin luun Alfa Romeon turpealle takaistuimelle. Tästä eteenpäin hänen olisi tultava toimeen omillaan, mutta siihenhän hänet oli koulutettu.

Nelivuotinen varanotaarin tutkinto oli ollut armottoman puurtamisen takana. Sitä seurannut seitsenvuotinen työkomennus Multian kunnan Sahrajärven sivukirjastossa kirjastoapulaisena oli opettanut työskentelemään yksin ja tekemään sen hiljaa. Hän oli taistellut kirjakoita, pahankurisia kakaroita ja kirjaston lakkauttamista vastaan. Kaikki taistelut hän oli hävinnyt, mutta kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa. Seuraava työpaikka oli ollut Helsingin Yliopiston pääkirjaston vara-amanuenssina. 10 vuoden sinnittely virassa, joka oli opetushallituksen päätöksellä lakkautettu jo vuonna 1938, osoitti sellaista sitkeyttä, että hänestä kiinnostui benji-köysiä valmistava Taiwanilainen vientiyrityskin. Tämän yrityksen kautta myös SuPo oli alkanut kiinnostua hänen toimistaan.

Nyt hän oli ottamassa askeleen, joka onnistuessaan johtaisi ylennykseen - avaisi hänelle himoitun yliaktuaarin viran. Epäonnistumisen hintaa hän ei halunnut edes ajatella. Lupaa kysymättä aivot muodostivat kuitenkin iskulauseen, joka antoi hänelle voimaa ja rohkeutta: yliaktuaarinvirka tai kuolema!

http://www.actuary.fi/aktuaari.htm

...neulaset pistelivät ja hyttyset kuppasivat niskaa, kun Pekko kiikaroi näreen takaa Handebal Lehtorin pihaa.

Meneillään olivat merkilliset baccanaalit. Kokonainen lammas oli juuri kannettu suureen kivillä verhottuun maakuoppaan, jossa oli koko päivä poltettu nuotiota. Nyt sitä lapioitiin umpeen. Omenapuun oksassa roikkui peuranruho. Pian Lehtori alkoi veistellä siitä siivuja omituiseen grilliinsä, joka muistutti pystyyn nostettua auton keulaa.
- Alfa Romeo 2000 Berlina, Pekko oli tunnistavinaan. Tuollaisella autolla isäukko...

Ajatukset keskeytyivät, kun Pekko huomasi kadottaneensa Lehtorin näkyvistään. Saakelin saakeli, mitä tunarointia. Hitto, kun ei pysy ajatukset asiassa. Keskity, mies keskity. Missä on Lehtori... mieti... mieti...!

"Ei ou mustikoeta tänä kesänä ei. Liian on ollunna kuivvaa."

Handebal Lehtori tarttui Pekkoa käsipuolesta ja nosti pienen miehen kuin lapsen mättäiköstä. Aktuaari Aikapoikamies katsoi viisaimmaksi välttää väkivaltaa.

- "A mikäpä se onkaa nuapurin nimi", Lehtori kysyi. Minä se oun itte insinnööri Handebal Lehtori. Poronpurijaksi sanovat, vaekka mieluummin minä rillaielen peuraa ja savustan kallaa."

- Pekko Poikamiesaika, varanotaari ja aktuaari, kenties kohta yliaktuaari, mikäli tuuria riittää ja joukot saapuvat ajoissa.

- Nyt oes pöntössä kypsää muikkuva. Illalla, ko vieraat tulloo, suahaan rantakallaa. Piaset peuraakin puremaan.
- Aktuaari! Aktuaari Aikapoikamies Pekko A, A2, A-RH . Ensimmäinen A tarkoittaa toista nimeäni, joka on Antero. Toinen A ja kakkonen ovat palveluskelpoisuusluokka ja lopuksi seuraa veriryhmä. Valmiina uhraamaan oman ja vaikean umpisuolenpoisto-operaation yhteyssä pullosta saamansa veren isänmaan hyväksi.
- Selevä pyy, mutta maestuuko herra akvaariolle kala?
- Geneven sopimuksen mukaan minun ei ole pakko vastata kuin.... Sitä paitsi se on Aktuaari!
- A kuuntelehan, ko humisee taevaalla. Ka, hulikopturaha se siinä pörräs ylitte. Nyt meitille tulookin kiire. Tulkeehan, arkeolooki, nythä myö männääkii asemii. Pannaa Alhvaroomeo tulille.

Insinöörismiehenä Handebal Lehtori oli kyhännyt mökkinsä ympäristöön
monennäköistä rakennelmaa. Handebal tutustutti Pekon nopeasti Stalininurkuja
muistuttavan monipiippuisen savustuspöntön saloihin. Rosvopaisti tirisikin jo
haudassaan, mutta nyt piti laittaa bensiinikäyttöinen grilli tulelle.

Handebal oli hankkinut perästä kolaroidun Alfa Romeo 2000 Berlinan, joka oli
haudattu maahan pystyyn niin, että keula osoitti suoraan taivaalle. Keulaa oli
metrin verran maanpinnan yläpuolella. Konetta oli rustattu sen verran, että se kävi sangen kuumana. Auton kojelauta oli irrotettu asiayhteydestään ja nostettu tämän omituisen laitoksen hallintapaneeliksi keulagrillin viereen.

Niinpä niin, grilleiksi niitä auton maskeja ennen sanottiin. Siitäpä tekniikan mies oli saanut oivan idean. Ja näin oli ainutlaatuinen Alfa Romeo – grilli saanut maailmanensi-iltansa. Avaimesta se käynnistyi. Pyöreiden ajovalojen paikalla oli kaksi sähköllä lämpiävää lautasta, joissa valmista ruokaa saattoi pitää lämpimänä. Moottorin tuuletin oli laitettu pyörimään väärään suuntaan, jolloin kuuma ilma puhallettiin grillin päällä lämpenevien ruokien suuntaa eikä sisämaahan päin.

Kaikki oli valmista arvovieraiden tulla.

Ja tulivathan he. Supon joukot saapuivat Seppo Tenalan johdolla. Ylimmät poliisiviranomaiset Neulapään johtamina, sisäministeriön poliisiosasto Pajamäen luotsaamana, Karhu-ryhmä karhuvaarin johdolla… puolustusvoimat Juhani Kaskuilijan vanavedessä, pääministeri Matti Vanhapaavalniemi eli M-16 sekä monta muuta strategisen ensi-iskun kannalta välttämätöntä toimijaa. Vanhojen aikojen kunniaksi oli vielä kutsuttu pari veteraanipoliitikkoa ja todellista alan asiantuntijaa eli Pekka Vanamo ja Martin Ahtisaarikangas, jotka tunnettiin suurina grilliruokien ystävinä.

Iloisten vieraiden saapuessa keskimäärin noin 1,1 promillen laitamyötäisessä, ei Pekko Aikapoikamies käsittänyt koko jutusta enää mitään.

"Myöhä ollaankii tän akitaattori Poikamiesajan kans täs jo kohtsillää valmistettu jo kaikki. ... on lammasta, salakaatopeuroo, Pielisen muikkuja..."

Pitkin iltaa kiittelivät korkeat viranomaiset vuolassanaisesti aktuaari Pekko Aikapoikamiestä siitä, että tämä oli selvittänyt, missä Handebalin jokakesäiset, kuuluisat grillijuhlat tänä vuonna olisivat. Kutsu oli nimittäin hukkunut Smash Asem –mielenosoituksen yhteydessä. Luultavasti joku rastatukkainen niittipäähuligaani oli pilvipäissään syönyt sen.

”Paperisota yliaktuaarin virkaa varten pannaan viipymättä käyntiin”, lupasi pääministeri Vanhapaavalniemikin, ja kurlasi jäävettä päälle.

Loppu – slut.