Meillä on reilun vuoden ikäinen lapsi, iloinen, suloinen, kiltti (jos niin voi sanoa?!) ok yönsä nukkuva, yleensä helposti syötettävä yms. Kun tämä lapsi oli vajaan vuoden päätimme oikeastaan vain mielijohteesta alkaa yrittämään toista tenavaa.. Ei sitä joka ilta "tehty" eikä väkisin yritetty.. Siinä sitten meidän vanhempien pinna jotenkin kiristyi, ehkä meillä ei ollut tarpeeksi yhteistä aikaa ja tuntui että kinattiin vähän kaikesta. Sitten päätettiin että pidetään taukoa yrittämisessä, että saadaan suhde "kuntoon". Kyllä me välillä oltiinkin hyvissä väleissä. Sitten rakas mieheni päätti, ettei Hän haluakkaan toista lasta!!!!!!(Ja sanoo että ei ehkä ikinä!!!) Syitä on monia, RAHA ilmeisesti päällimmäinen.. eihän tuota kodinhoidon tukea kauheasti tilille tipu ja kun joku isompi lasku tipahtaa postiluukusta, niin siinä on kyllä oikeasti tiukilla. Oikeastaan en muista syistä ole ollenkaan varma.. Me ollaan oltu nyt "sovussa" kun "myönnyin" hampaita/huulta purren tähän ettei toista lasta tule ainakaan nyt :( Arvatkaa vaan miten itkettää/harmittaa/surettaa/vituttaa/...Iltaisin on mielessäni koko ajan pieni nyytti, yhtä ihana kun tuo lapsukainen mikä on nyt päiviemme aurinko.. Haluaisin niiiiin kovasti hänelle leikkikaveria, ehtisin olla loppuelämäni töissä jos tekisimme toisen lapsen nyt!!!! Siis kertokaa isät mikä siinä toisessa lapsessa pelottaa??? Kun ekan kanssa on sujunut hyvin... Onko se raha miehille niiiin tärkeää... toimeen me tulemme, mutta kyllä kaikki isommat ostamiset pitää miettiä.. Niin ja kertokaa ihmeessä miten saisin ylipuhuttua mieheni tähän lapseen jos on hyviä vinkkejä??? =D
ihmettelen vaan että MIKSI
yks vaan...
181977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mieheni haluaisi että menisin töihin.. olen luvannut vuoden vaihteen jälkeen alkaa kattelemaan töitä... Mutta kyllä on haikea olo siitäkin että laittaa nyt lapsi hoitoon "noin pienenä" (vaikka niitä pienenpinäkin varmasti laitetaan) Kun haluaisin olla kotona edelleen katsomassa miten toinen kehittyy.. oppii uusia asioita jne. Ja varsinkin jos mieheni sanoo että ei ehkä halua ikinä toista lasta..niin en minä sitten EHKÄ ikinä näkisi uudestaankaan miten tuollainen pikkuinen kehittyy ja kasvaa.. On kyllä sekava selitys sekavalla tekstillä, mutta jos joku ymmärtää/haluaa tuoda näkökulmansa esille!!! Kiitos etukäteen :)
Kyllä se vaan niin on, että tunteet nurkkaan ja järki käteen. Se mies yrittää pitää huolta teistä elävistä, jotka olette jo olemassa, perheestä.
Mä haluun nähdä ja mä haluun kokea. Josko se meneekin niin, että jos loppuu rahat teille tulee riitaa ja sitten ero... onko sitte hyvä olla?
Josko sinäkin panostasit koko perheeseen. Eli menen töihin. Sitten jossakin välissä ukkos huomaa että hyvin menee. Niin voi vaikka suostua toiseen lapseen.
Ja kyllä sitä kerkiää lapsen kehitystä seurata vaikka ei sen vierellä koko ajan seisokkaan. Ja lapsilla on yleensä tarhassa kivenpaa muiden pienten lasten kanssa, kuin kotona yksin aikuisen äidinkanssa.
Vuodatuksesi ei kuulu tänne. Sinulla on vielä paljon opittavaa elämästä.
no miehesihän saattaa hyvinkin pelätä jäävänsä kakkoseksi. Lapset menee miehesi edelle, se ei kuule tunnu hyvältä. Miltä sinusta tuntuisi jos jäisit miehellesi kakkoseksi? Mieheltäsi heruisi aikaa sinulle vain silloin tällöin. Tulisi siinäkin itku.
on molempien joustettava, kun lapset ovat pieniä. ei aikuinen mies/nainen saa olla mustasukkainen lapselle annettavasta huomiosta!
Mikä ihme teitä naisia vaivaa. Lapsen tekoon tarvitaan kaksi ihmistä. Kummallakin on samat velvollisuudet. Miksi vain toinen saisi päättää milloin ja montako niitä lapsia hankitaan.
Tuosta leikkikaveriasiasta: Miten voit olla varma, että heistä tulee kaverit? Meillä mukulat ovat toistensa pahimmat viholliset (sisarkateus ja täysin erilaiset kiinnostuksen kohteet), eivätkä he leiki yhdessä.
Ehtiihän noita lapsia tehtailla myöhemminkin.
Keskitytte nyt vaan siihen olemassa olevaan nappulaan, itseenne ja ehkä hippasen parempaan elämänlaatuun, kun rahat ei ole kokoajan ihan finito.
Meillä eka lapsi 10v ja toinen 3v.
Taidat olla vielä pikkutyttö niin elämän hallinnassasi kuin itsesi ilmaisemisessakin. Perhe-elämän tai toisesta vastuunottamisen luulisi opettaneen edes sen, että kaikkea ei voi eikä pidäkään saada. Mutta sen tulet asenteidesi takia oppimaan vielä katkerasti. Myös suhteesi kuulostaa aika heikolta, mikäli koko kirjoituksesi ei sitten ole provo. Lapsi tietää vastuuta ja velvollisuutta niin sinulle kuin lapsen isällekin, ja on pelkästään hienoa että mies ymmärtää missä kulkee hyvän maun ja kohtuuden raja vastuun ottamisessa. Jos teillä nytkin jo on taloudellisesti kehnoa, on uskomatonta tyhmyyttä hankkiutua raskaaksi. Miehellä on yhtä suuri oikeus OLLA HALUAMATTA lasta kuin sinulla on sitä vinkua. Mene töihin, niin saat muuta ajateltavaa ja toivottavasti huomaat, että elämässä on paljon muutakin kuin epäkypsät tunteesi ja mielihalusi, joita et selvästikään osaa hallita.
Kiitos näistä kommenteista/omista kokemuksistanne. Kiirehän meillä ei ole sitä lasta tehdä ainakaan ikiemme puolesta, molemmat ollaan pikkasen auki 25v. Ja se on totta, kuka sen nyt kirjoittikaan että tuo lapsukainen saisi enemmän ikäistään seuraa päiväkodista kuin noista kotipihan lapsista. Tuntui vaan niin kurjalta kun mies sanoo että ei hän haluakkaan toista, vaikka olimme jo sitä yrittäneet kolmisen kuukautta.. No, kaikkea ei voi saada, ainakaan heti ;) Ja rahaa aina tarvitaan, joten kai se on alettava kattelee niitä töitä pikkuhiljaa.. (työpaikka oli raskauden alussa, mutta tuli riitaa työnantajan kanssa (pieni työpaikka, pomo ja minä, en suosittele!!!!!) sain korvauksia ja luovuin työpaikasta, mistä olen hyvinkin onnellinen paikan ilmapiirin takia) Tosin nyt joutuu sitten kaivamaan sen työpaikan jostain, mutta eiköhän sitä jotain töitä löydy :)
kerrakseen.
hoitakaa nyt ensin se yksikin lapsi kun vähän vaikuttaa ettet ole mikään ruudinkeksijä.
kauniisti sanottu taas..
kaiken maailman itkuvuodatuksia väännetään. Tää on "Isien jutut" -palsta, eikä tuollaiset asiat kuulu tänne!
Sinulla on itseäsi parempi mies joka ajattelee näköjään sinunkin puolesta, teidän tapauksessa sinun kannattaa antaa miehesi päättää asioista.
Töihin siitä ja lapsi tarhaan, kun koti toimii ja on kunnossa niin sitten mieskin innostuu lasten tekoon.
Naisten itkupalstalle.
Eipäs nyt aleta ihan lyötyä lyömään.
Saahan sitä asioista keskustella.
Niin että yritetään nyt edes jonkinlaista tasoa ylläpitää, vaikka vain matalaakin.
edelleen.. siis viimeksi olen täällä "asioinut" lapsen ollessa parin kolmen kuukauden ikäinen.. Siis joku aina valittaa kun on joku uusi keskustelu avattu, sitten joku valittaa ja haukkuu lisää..joku ehkä puolustaa.. sitten taas joku valittaa kysymyksien tyhmyyttä ja asianosaisen järjenjuoksua yms... Noh, tänne on hyvä kirjoittaa kun ei tunnisteta.. Taidampa olla kyselemättä/kirjoittamatta jatkossa tänne enää mitään......
Mies elättää sinut työnteollaan ja kitiset täällä jonninjoutavaa paskaa. Olet vain laiska vätys. Ei miehen tarvitse haluta lapsia niin kuin ei naisenkaan. Ehkä tässä tapauksessa miehesi on vain jo epävarma siitä haluaako ylipäänsä olla kanssasi. Hän kun tuntuu ajattelevan yläpäällä ja sinä alapäällä. Ja lapsia ei tehdä, vaan saadaan.
Ja jos haluat miehen vielä pitää toistaiseksi niin hakeudu töihin ja ota vastuuta siitä yhteisestä mikä teillä on!
ei tosin ihan varmasti, mutta... huonommat kamppeet, vähemmän leluja, pienemmät synttärit, ehkä vähemmän kavereita, harrastuksista pitää tinkiä. ei ehkä koskaan omaa huonetta joka lapselle tai edes lastenhuonetta, yleinen niukkuus koko perheen elämässä. Onhan noita. Ehkä se mies sitä pelkää. Eikä aiheetta. Vai aikooko livistää? Kyllä lapsissa on hommaakin ja tienatakin pitäisi.