Pakenemisen pelko.

Käydään kävelyllä Helsingin kantakaupungilla, siellä missä meri tulee äkkiä vastaan. Katsellaan taloja, joissa olisi kiva asua " sitten joskus " hyvin epätodellisessa tulevaisuudessa - ihan leikisti vaan. Jutellaan sitä ja tätätä, paraskin pariskunta sunnuntaikävelyllä.

Jossain vaiheessa ( viimeistään kun hän alat puhua lastenkasvatuksesta! ) minua alkaa mietityttää. Kaikki puheet oikeista ja vääristä valinnoista. Oikeista ja vääristä ihmisistä. Alan ymmärtää, että sinä olet pikkuhiljaa tosissasi - olisin minäkin jos vain osaisin...

Nyt pelottaa, että minä olen se joka lähtee. En siksi, etten välittäisi, en siksi, ettet olisi minulle hyvä ja rakas... Kaipa minussa on jotain vikaa, kun en halua päästää ketään tarpeeksi lähelle. Kun en halua kiintyä keneenkään niin lujasti, että eroaminen tuntuisi ylitsepääsemättömän pahalta.

Ja sitä sinä, kulta, et koskaan voi ymmärtää.
2549
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

sitoutumisen pelko on valtava mutta sen yli pääsee ajattelemalla asiat tärkeysjärjestykseen. Hyvin yleinen pelkotila. Pakeneminen siirtää pelon eteenpäin siirtäen elämän alkamista eteenpäin.

Äänestä
  • Rimakauhua ja rakkautta - tai rimakauhua rakkaudessa. Tiedän, vallan mainiosti, että kyse on juuri siitä, ainakin osittain. Toisaalta lisämausteena soppaa myrkyttää menneisyyden suuri pettymys, nykyinen pieni kyynisyys, nuoruuskin.

    Tärkeysjärjestystä sietäisi tietenkin miettiä. Mutta mikä sitten on tärkeintä? Hän, minä vai me? Onhan se tavallaan väärin sitoa toista itseensä, jos vielä epäröi...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Fly away... kirjoitti:

Käydään kävelyllä Helsingin kantakaupungilla, siellä missä meri tulee äkkiä vastaan. Katsellaan taloja, joissa olisi kiva asua " sitten joskus " hyvin epätodellisessa tulevaisuudessa - ihan leikisti vaan. Jutellaan sitä ja tätätä, paraskin pariskunta sunnuntaikävelyllä.

Jossain vaiheessa ( viimeistään kun hän alat puhua lastenkasvatuksesta! ) minua alkaa mietityttää. Kaikki puheet oikeista ja vääristä valinnoista. Oikeista ja vääristä ihmisistä. Alan ymmärtää, että sinä olet pikkuhiljaa tosissasi - olisin minäkin jos vain osaisin...

Nyt pelottaa, että minä olen se joka lähtee. En siksi, etten välittäisi, en siksi, ettet olisi minulle hyvä ja rakas... Kaipa minussa on jotain vikaa, kun en halua päästää ketään tarpeeksi lähelle. Kun en halua kiintyä keneenkään niin lujasti, että eroaminen tuntuisi ylitsepääsemättömän pahalta.

Ja sitä sinä, kulta, et koskaan voi ymmärtää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu